Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakottaako lapsi syömään? ov
17.02.2008 |
4-vuotias ja mikään ei oikein maistu. Tänään halusi aamupalaksi sämpylää. Puolikkaan juustolla laitoin, söi juuston ja näykki leivän päältä voin ja sen mukana vähän leipää. Loput meinasi jättää pöydälle. Hermostuin ja kielsin nousemasta pöydästä ennen kuin koko leipä on syöty. 20 minsaa siihen meni, mutta söi kuitenkin. Sitten huikkasi hyväntuulisesti " syöty" ja tuli pöydästä.
En ole koskaan pakottamisen kannalla ollut. Mutta jos se ei lapsen mielessä tuon kamalampaa ollutkaan. Pakottaisinko jatkossakin syömään samaan tyyliin? Eli käsken pysyä pöydässä niin kauan että on syöty?
Ja onko kaikkien lapsilla noin hidasta se syöminen. Että yhteen puolikkaaseen leipäänkin saa yli puolituntia menemään? Lapsi pyörii, selittää ja omien sanojensa mukaan miettii välillä. Ei tarvitse ahmimalla syödä, mutta jos saisi vähän reippaammalla tahdilla kun aikataulutkin mättää joskus vaikka kuinka ajoissa laittaisi pöytään syömään.
Kommentit (4)
Älä pakota kun ist se lapis musitaa sen aina istuessan pöytään... Terve lapsi ei pääse nälkään kuolemaan pöydän ääressä........
Luulis seuraavalla aterialla maistuvan jos et oikeasti anna siinä välissä mitään.... Näin meillä ainakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätänkö leivästä sitten päälliset pois, jotta söisi vähän sitä oikeaakin. Mielestäni tuo on tyhjää sotkemista, jos vain parhaat kelpaa...
Jotne meillä on aina reippaasti niitä leivän päällä eikä äitiä haittaa yhtään vaikka leipä siitä alta jäisi syömättä :D
Alue: Aihe vapaa
Meidän lapset on aina olleet hitaita syömään, eikä se oo mulle yhtään mikään ongelma. Kai oon siihen sit aina tottunut. Vanhempi lapsi on 3-vuotias, ja se varsinkin istuu pöydässä vielä, kun ruuat on jo korjattu jääkaappiin ja tiskit laitettu koneeseen. Mutta kun siltä kysyy, että ootko jo valmis, niin ei se oo, ja jatkaa syömistään.
Meillä ei koskaan lähdetä kiireesti pöydästä mihinkään kylään, kerhoon, tms. Siivoan aina keittiön ennen lähtöä, ja sillä aikaa lapsi suurin piirtein ehtii syödäkin jo. Ja jos on kyse välipalasta, ja kun tiedän, että lapsi ei syö sitä parissa minuutissa, niin saatan ottaa leivän ja mehun mukaan, ja annan ne lapselle autossa, jolloin syö ne matkalla.
Hyvää tuossa hitaassa syömisessä on ehdottomasti se, että itse saa aina syödä rauhassa. Lapset istuvat meidän kanssa pöydässä, eikä kukaan ole kärttämässä mihinkään leikkiin mukaan, kun oma ruoka on vielä kesken. Ja koko perhe istuu kahdesti päivässä saman pöydän ääressä puoli tuntia.
Ravintolassa käyminen on hitaasti syövien lasten kanssa helppoa. Ei tarvi vahtia, etteivät lapset karkaa kiusaamaan muita asiakkaita, kun he istuvat siinä käden ulottuvilla. Taas saa vanhemmat syödä ruokansa ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä.