Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millainen mies sinulla on? ov

Vierailija
15.02.2008 |

Alkaa pikkuhiljaa epäusko valtaamaan mieleni miesten suhteen. Onko kaikki miehet oikeasti samanlaisia? Vai olenko vain liian kranttu? Tämä nykyiseen mieheni ja edeltäjänsä välillä löytyy niin paljon samankaltaisuuksia, että voisin kuvitella kaikkien miesten olevan samanlaisia. Asiaa vahvistaa myös se, että muutamalla tutullani on samankaltaiset kokemukset miehistä.



Nykyiseni.. Hän on itsekeskeinen, kykenemätön joustamaan, laskelmoiva, oman edun tavoittelija, rahan ahne ja kaikessa pitää olla hyvä, mieluiten paras. Vaatii sitä myös muilta. Ei ymmärrä heikkoja, huonosti menestyviä ihmisiä, se on heidän saamattomuuttaan ja oma syynsä. Hän katselee estoitta vähäpukeisia naisia, mutta loukkaantuu, jos katselen miehiä. En saa tavata ystäviäni ilman hänen lupaansa. Kotiin en todellakaan saa kutsua ketään, ellei hän ole paikalla ja myöntänyt vierailulle lupaa.. Työpaikallani saisi olla vain naisia. Hänen mielestään naisen tehtävä on pitää koti tip-top ja olla kaikin puolin edustava ja menestyvä, jotta hänen ei tarvitisi tuntea häpeää. hellyyttä saa vain silloin, kun hän sitä tarvitsee.



Ja hyviä puolia... kyllähän niitäkin varmasti on. No, suhteen alussa pidin häntä luotettavana, hellänä ja vakaana miehenä. Mutta luottamus on rapissut jatkuvien valheista kiinni jäämisten sekä pettämisen myötä. Ja helläkin hän on yhä, kunhan vain hän itse on sen tarpeessa. En ymmärrä miten saatoin kuvitellä hänen vakaaksi mieheksi. Hänen mielensä muuttuu vartissa. Mutta hän hermostuu tai raivostuu todella harvoin. Hän vain mököttää ja on tyly. Eikä hän ole koskaan lyönyt, niin kuin ensimmäinen mieheni.



Millaisia ovat siis teidän miehenne? Onko oikesti olemassa inhimmillisiäkin miehiä?

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei täydellinen, mutta rakastan häntä yli kaiken.

Vierailija
2/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten kyllä inhimillisiäkin miehiä on. Onko miehesi ollut kovin vanhaksi asti yksin? Monta kertaa miehet ja naiset, jotka eivät ole eläneet parisuhteessa esimerkiksi ennen 30-vuotispäiväänsä, ovat aika hankalia kumppaneita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en koskaan ole ollut kuvailemasi miestyypin kanssa. Aviomieheni on hellä ja rakastava, olemme suhteessa täysin tasa-arvoisia. Hänellä on enemmän hyviä puolia kuin huonoja.



Sinun kannattaisi pistää nykyinen miehesi kiertoon ja yrittää etsiä kunnollinen mies.

Vierailija
4/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole minun mieheni tuollainen.

Vierailija
5/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun ex oli narsisti ja todellinen valehtelija. Nykyinen on aika lähellä minun unelmamiestäni. Pitää hyvää huolta perheestä, on huumorintajuinen ja älykäs. Meillä on samoja ajatuksia elämästä ja viihdymme yhdessä.

Huonoja puoliakin on: sotkee, harvoin siivoaa oma-aloitteisesti, umpimieleinen välillä. En tosin vaihtamaan lähtisi.

Vierailija
6/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kaikki sinun miehesi on tuollaisia, niin ehkä vika on sinussa??

vrt. alkoholistiperheestä tullut lapsi vetää puoleensa juoppoja...



ehkä etsit tietoisesti tai tiedostamatta noita piirteitä etkä anna " normaaleille" edes mahdollisuutta??

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikaisemmin. Olen kuvitellut, että se johtuu juuri siitä, millainen hän on. toisaalta myös siitä, että on ollut hyvin vaativa. Ihan ketä tahansa hän ei ole kelpuuttanut. Pitää olla kova tekemään työtä, pitää olla ahkera. Heillä kotona arvostetaan ihan hirveästi työntekoa ja mm. työttömyys on suuri häpeä.



Olen pohtinut, että voipiko mieheni muuttua inhimmillisemmäksi vai onko mun vaan tylysti lopetettava suhde. En kuitenkaan enää jaksaisi tällaista elämääkään.



ap

Vierailija
8/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tod. näk. vain pahenee

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta puhukaa toki asiasta ennen kuin alat laukkujasi pakkaamaan. Jos mies ei näe käytöstään ongelmana, ei hän sitä myöskään lähde muuttamaan.

Vierailija
10/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies paranee vaihtamalla. Näin se vaan on. Ei ainakaan kannata jäädä noin viheliäiseltä kuulostavan äijän komenneltavaksi sillä parempaa on tarjolla kyllä. Kysymys kuuluukin, osaatko löytää hänet? Aikaisemmin joku jo kommentoikin että ehkä toistat miessuhteissasi samaa kaavaa. Ilmiö ei todellakaan ole harvinainen mutta muutos on mahdollinen. Yleensä tällaisen taustalla on joku trauma/opittu käytös lapsuudesta johon tarvii ammattiauttajan apua. Käy juttelemassa ammattilaisen kanssa tästä ongelmasta ja ehkä hän pystyy auttamaan sinua uuden " miespolun" löytämisessä. Onnea matkaan. Hyviä miehiä on paljon. Et ansaitse vähempää kuin että tulet kotiin etkä voi kuvitella haluavasti nähdä siellä ketään muuta kuin sen oman rakkaan. Oma mieheni on valhetelematta unelmieni mies joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja haluan kohdella häntä yhtä hyvin. Näin sen pitäisi mennä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiat selvitetään perinteiseen tapaa, voimakeinoin. Vanhempansa yhtä aivottomia eli kasvatuksen tulos :(

Vierailija
12/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityisesti hellyyden osoittaminen ja suvaitsevaisuus eivät mihinkään lisäänny, jos sitä on alun perinkin ollut noin vähän. Jos on taipuvainen pitämään itseään täydellisenä ja vaatimaan muilta ylettömiä, ei sekään näytä yhtään loivenevan vanhemmiten, päin vastoin.



Jos et ole tuota kauaa katsellut eikä ole lapsia, mitä jos laittaisit kiertoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä lapsiakaan ole. Luulen myös, että perusluonnettaan on vaikea muuttaa, vaikka haluaisikin. Tämä pari vuotta on kyllä osoittanut sen, että tilanne vain pahenee, mutta se on jostain syystä vain niin vaikea uskoa.



Juteltukin on. Aina kun miehestä tuntu, että olen luovuttamassa ja aion lähteä, hän pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua. Harmittelee, että mikä ihme häntä riivaa ja ettei hän saisi kohdella minua noin. Olen tietysti uskonut häntä, mutta pian olen saanut huomata, että vanha malli jatkuu taas.



Sitäkin olen miettinyt, että mussa on jotain vikaa, koska aina hankkiudun tälläiseen parisuhteeseen. En todellakaan tiedä, miten voisin löytääkään ihanan miehen. Kai se on jokin määrätietoisuus ja päättäväisyys noissa miehissä, mikä vetoaa. Toisaalta he ovat herättäneet minussa hoivavietin. Se, että mies ei osaa laittaa itselleen ruokaa tai vaikuttaa yksinäiseltä on riittänyt siihen, että he ovat saaneet myötätuntoni puolelleen ja hoivaviettini heräämään.



Hienoa kuulla, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa. Jospa vielä itsellenikin sellaisen löytäisin..

Vierailija
14/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asian ydin on siinä miten arvostat itseäsi. Jos pidät itseäsi arvottomana niin hyväksyt myös miehesi osoittamaa käytöstä itseäsi kohtaan etkä vaadi parempaa. Jos keskustelut ja yritykset eivät ole tuottaneet tulosta on aika lähteä. Jäämällä osoitat miehelle ettet edes ansaitse parempaa. Lähtemällä osoitat sekä hänelle että ennen kaikkea itsellesi että sinä olet aidon rakkauden arvoinen ja annat itsellesi mahdollisuuden vielä löytää sen oikean. Sanat eivät ole minkään arvoisia, teot kertovat rakkaudesta tai sen puutteesta. Sinun tapauksessasi jälkimmäisestä. Rohkeutta sinulle! Yksinkin on paljon parempi kuin tuollaisen miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sulla taitaa olla taipumus kiinnostua kusipäistä..



minullakin tuollaista menneisyyttä mutta vihdoin löysin kunnon miehen. todella välittävä, rehellinen ja ystävällinen. ei silti mikään vellihousu. ja huonojakin puolia löytyy mutta pientä verrattuna siihen että mies on puhdasta kultaa isoissa asioissa.



jssap

Vierailija
16/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo sun ihastumisesi määrätietoisuuteen on vähän outoa. Ja se että mies kieltää tapaamasta kavereitasi, sehän on jo sairaalloista mustasukkaisuutta. Sellaista en sietäisi kattella. Kyllä ihmisellä pitää olla omiakin kavereita, hulluksihan sitä tulee jos eristäytyy pelkän parisuhteen ympärille.



Mullakin on komenteluun taipuvainen mies, poliisi..mutta se:



- ei ikinä rajoita mun menemisiäni tai kieltele mua tapaamasta ketään

- ei koskaan kyttää mun menojani

- ei lyö

- juo harvoin ja nekin kaljat mökin sohvalla



Halaa kun halituttaa eikä suinkaan työnnä pois, kun minä halaan. Ja haluaa, että mennään yhtä aikaa vierekkäin nukkumaan, ostaa pullakaffet, tiskaa ja pyykkää, tamppaa mattoja ja vie roskapussia. Joskus livahtaa aamulla kaupalle ja tuo mulle kaffet sänkyyn. Ja hoitaa muksuja ja pelmuaa niiden kanssa.



Sen viat on että se on pihi ja määräilevä. En suostu sitä niiailemaan. Olen monet kerrat muistuttanut, että koti ei ole armeija vaan sirkus, kultaseni. Ja mä olen tirehtööri ja sinä ja kersat ne pääpellet...siinä vaiheessa se alkaa nauraa.



Koskaan me ei olla onnistuttu olemaan riidoissa yön yli saatikka murjottamaan. Ollaan vikkeliä sopimaan. Osaamme tunnustaa, ettemme ole täydellisiä.



Mutta raivostuttavin piirre on, että minä joudun aina hommaamaan meille kaikki uudet jutut. Sille ei voi ehdottaakaan esim. huonekalukauppaan menoa, sitä alkaa ankarasti ahdistaa ja se kieltelee ostamasta. Minä hommaan romut makuni mukaan, kasaan ja ensin herra murisee, toteaa seuraavana päivänä minun olleen oikeassa, tiedustelee että paljonko maksoi, sitten maksu ilmestyy tililleni ihan vaivihkaa jälkikäteen......nuukuus lienee periytynyt kotoa. Grr...



Ei, kaikki miehet ei ole kuvaamasi kaltaisia.

Vierailija
17/17 |
15.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

t. 20

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kahdeksan