Miten vaitonaisen lapsen saisi rohkeammin puhumaan?
Meillä on 2-vuotias tyttö, joka osaa sanoa melko paljon sanoja ja jonkin verran myös muutaman sanan lauseita. Monesti hän kuitenkin sulkeutuu aivan vaitonaiseksi, kun häneltä yrittää kysyä ihan tavallisiakin asioita. En silti painosta häntä puhumaan enempää, koska kotona homma toimii niinkin, että riittää, kunhan nyökyttelee tai sanoo joo, kun kysyn jotain. Muut ihmiset sen sijaan saattavat ihmetellä, kun lapsi ei saa sanaa suustaan, kun hänen kanssaan yrittää jutella. Luonteeltaan lapsi on hieman ujo, mutta kuitenkin kiinnostunut toisista lapsista ja aikuisista ja on halukas menemään mukaan.
Miten lasta voisi innostaa puhumiseen? Varmaankin kehuminen voisi auttaa, mutta kun hän puhuu niin vähän, etten kehumaankaan pääse. Olisiko jotain toimivia leikkejä tms? Ideoita kaivataan.
Kommentit (5)
Mikaela77:
Tyttö on ollut aina hyvin varauksellinen, mutta ajan saatossa on rohkaistunut tosi paljon. Nyt ikää tasan 4v ja vuoden verran on nyt puhunut enemmän vieraillekin. Pitkään tuttavat ja varsinkin tuntemattomat kyselivät eikö tyttö osaa puhua, vaikka normaalielämässä puhetta tuli tauotta. Kun ikää tuli, rohkaisimme häntä varovasti enemmän puhumaan. Ja sanoimme myös, että on kohteliasta vastata vieraille edes ei tai joo, sen sijaan että nyökkää tai pyörittää päätään. Siitä se pikkuhiljaa lähti.
Ainoastaan sillä erotuksella, että tyttö on jo 7 vee ja vieläkin äärettömän ujo. Jos häneltä kysyy jotain - varsinkin joku vieraampi - niin vastausta saa odottaa. Olen yrittänyt selittää, että on epäkohteliasta olla sanomatta mitään kun toinen kysyy, mutta kun toinen on ujo eikä keksi heti mitä pitäisi vastata johonkin, niin on sitten kuitenkin hiljaa. Täytyy sanoa, että äitiä joskus nolottaa, kun vieraat luulevat, ettei tyttö osaa puhua tai on jotenkin tyhmä... mutta aika siihen vain auttaa. Olenhan itsekin ollut pienenä ujo, mutta nykyään auon päätäni joka paikassa ;)
Mutta meillä on noin 3-vuotiaasta saakka leikitty herkän ja ujon lapsen kanssa sellaista haastatteluleikkiä, joka on auttanut myös vieraiden aikuisten ja lasten kanssa kommunikointiin. On myös ihan harjoiteltu leikin avulla, miten voi lähestyä sellaista lasta jota ei tunne ennestään ja jota haluaisi pyytää leikkiin.
Olemme siis leikkimikrofonin kanssa haastatelleet toisiamme (lähinnä minä lasta): Mikä sun nimi on? Montako vuotta sä olet? Missä sä asut? Mikä sun äidin nimi on? Mikä sun isän nimi on? Minkävärinen teidän talo on? Mikä on sun lempiruoka? Mitä sä haluaisit leikkiä? jne jne jne.
Jos lapsi on sanonut johonkin " en tiedä" tai jättänyt vastaamatta, ollaan yhdessä mietitty sopiva vastaus ja sitten sama kysymys on kohta tullut uudelleen.
Ihme kyllä lapsi on jaksanut leikkiä tätä leikkiä uudestaan ja uudestaan. Sitä on myös leikitty välillä autossa ajankuluna ilman mikrofonia. Kysymyksillä voi myöhemmin hassutella kysymällä aivan absurdeja asioita ja lapsi itse saattaa alkaa keksiä aikuiselle vaikka kuinka hauskoja kysymyksiä.
Tuttuihin kysymyksiin on helppo vastata vaikkapa sukujuhlissa jne. Vastauksia kun ei silloin tarvitse miettiä, ne tulevat rutiinilla. Itse tilanne kun saattaa jännittävyydessään viedä kaiken improvisoimiskyvyn. Selviäminen antaa itseluottamusta, ja myöhemmin alkaa itsekin tuottaa puhetta spontaanisti kun peli on avattu.
Olen myös ajatellut, että jos lapsi joskus sattuisi eksymään, tutut kysymykset voisivat auttaa selviämään tilanteessa ja vastailemaan vieraille aikuisille.
siis tuo haastattelu leikki. Meidän lapsi ei nyt ole mikään äärettömän ujo, mutta esim eksyessä olisi tarpeen osata vastata kunnolla ja oikein tuollaisiin tärkeisiin kysymyksiin vieraallekin ihmiselle...
Haastatteluleikki toistuessaan antaa lapselle varmaankin tosi paljon varmuutta puhumiseen. Meidän kaksivuotiaan kohdalla se ei vielä toimi, mutta koitan soveltaa ideaa jollain tapaa. Hyviä ideoita olisi kiva kuulla lisää.
Tyttö on ollut aina hyvin varauksellinen, mutta ajan saatossa on rohkaistunut tosi paljon. Nyt ikää tasan 4v ja vuoden verran on nyt puhunut enemmän vieraillekin. Pitkään tuttavat ja varsinkin tuntemattomat kyselivät eikö tyttö osaa puhua, vaikka normaalielämässä puhetta tuli tauotta. Kun ikää tuli, rohkaisimme häntä varovasti enemmän puhumaan. Ja sanoimme myös, että on kohteliasta vastata vieraille edes ei tai joo, sen sijaan että nyökkää tai pyörittää päätään. Siitä se pikkuhiljaa lähti.
Antakaa siis vain aikaa. Kun hän saa tarpeeksi rohkeutta kerättyä, alkaa varmasti puhetta tulemaan enemmän :)