Olen lopenuupunut AD/HD lapsen äiti

concerta auttaa lapsesi ongelmiin. lääkitys voidaan aloittaa lapsen ollessa 6v. n. 75 prosenttia saa avun lääkkeestä.

sivuvaikutuksena ruakahalun puute, mutta ruokailua voi painottaa iltaan, kun lääkkeen vaikutus loppuu.

eli sensomotorista kuntoutusta, jossa pyritään muokkaamaan aistijärjestelmää. Helpotusta tullut oireisiin tosi paljon ja neurologin ennustuksesta huolimatta, poika oppi lukemaan (dg. oli ADHD ja fonologisen nimeämisen ja määrittelyn vaikeus). Tasapaino kehittynyt valtavasti ja muutenkin rauhoittunut hoidon aikana huimasti! Joten lieneekö koko adhd:tä? Syksyllä mennään kontrolliin! :D

Poikani 5v on aina ollut " haastava" lapsi tarkoittaa käytännössä neurologista vammaisuutta joka oireilee jatkuvana motorisena levottomuutena sosiaaliseten taitojen puutteena ja impulssien suodattamisen vajavaisuutena. ELi lapseni ei vierasta koskettelee arvostelee vieraita ihmisiä heiluu ja liikkuu kokoajan puhuu taukoamatta on tapaturma altis yms yms yms... Ei koskaan oma-aloitteisesti mene nukkumaan pue vaatteitaan. = ( älyllisesti lahjakas muksu muttei tämä lahjakkuus siirry käytännön elämään kenties koskaan.

Oletko ottanut selvää oman kuntasi vammaisasiamiehen (tai sosiaalityöntekijän) kautta perhehoidon mahdollisuudesta?



Lisätietoa enshätään:



http://www.perhehoitoliitto.fi/perhehoito/suomessa/1.htm





Toki kaikkea muutakin aiheeseen ja perheenne tilanteeseen liittyvää voi vammaisasiamiehen kanssa keskustella.





Suosittelen.





Hyvää ystävänpäivää ja jaksahan tämä hetki!

hyvää aikaiseksi...



En tiedä mitä nyt yritit viestilläsi kertoa... halusitko vain henkistä tukea, purnata " elämän epäreiluutta" vai jotain vastausta/tukea? Viestistäsi ei myöskään käynyt ilmi onko pojallasi mitään tukitoimenpiteitä/terapioita jne. käytössä tilanteen helpottamiseksi?



Vierastan kyllä hieman tuota sanaa " vammaisuus" ADHD:n yhteydessä. Toki vammaisillakin lapsilla voi olla ADHD, mutta itsessään ADHD ei ole mikään varsinainen vamma, pikemminkin ominaisuus ja neurologinen erityisvaikeus.



ADHD lapsen kanssa elämä on haastavaa, sen myöntää varmasti jokainen joka sen on omakohtaisesti kokenut. ADHD ei kuitenkaan ole mikään viitta jonka taakse piiloutua tai puolustus jonka varjolla lapsi saa käyttäytyä miten tahansa. ADHD lapsista moni on älykäs ja oppimiskykyinen. Oppiminen vaan tapahtuu hitaammin ja ehkä vähän erilaisin keinoin kuin muilla lapsilla ja tämä vaatii meiltä vanhemmilta paljon. Näidenkin lasten on kuitenkin sopeuduttava elämään yhteiskunnassa ja yhteiskunnan normein ja meidän vanhempien tehtävä on auttaa heitä oppimaan...



Meillä tilannetta on rauhoittanut paljon tiukat ja ehdottomat rajat, jäähypenkin johdonmukainen käyttäminen, säännöt oikein kirjatut sellaiset, hyvästä käytöksestä palkitseminen, positiivisen palautteen antaminen jne.



Vielläkin merkittävämpiä tukikeinoja ovat olleet henkilökohtaisen avustajan saaminen esikouluun sekä toimintaterapia (ja puheterapia)...



Minä uskon ehdottomasti siihen, että jokaisella ADHD lapsella on mahdollisuus osoittaa älykkyytensä ja päästä vaikka mihin elämässään jos hän saa oikeanlaista tukea, ymmärrystä ja kasvatusta mahdollisiman varhain.



Älä luovuta vaikka väsyttääkin. Vaadi lapsellesi riittäviä tukitoimenpiteitä ja jaksa pitää kiinni rajoista ja rutiineista joita ADHD lapset tarvitsevat ja yleensä myös rakastavat. Pojallasi on kaikki mahdollisuudet tulla ihan miksi vaan!

Olen siis itse 6v ADHD tytön äiti ja tunnistan kyllä kaiken kertomasi :-) valitettavasti!

onko sinulla itselläsi kuuntelijaa, vertaistukea, vapaapäiviä, harrastuksia? Saatko keskusteluapua?

annamaria77:

Poikani 5v on aina ollut " haastava" lapsi tarkoittaa käytännössä neurologista vammaisuutta joka oireilee jatkuvana motorisena levottomuutena sosiaaliseten taitojen puutteena ja impulssien suodattamisen vajavaisuutena. ELi lapseni ei vierasta koskettelee arvostelee vieraita ihmisiä heiluu ja liikkuu kokoajan puhuu taukoamatta on tapaturma altis yms yms yms... Ei koskaan oma-aloitteisesti mene nukkumaan pue vaatteitaan. = ( älyllisesti lahjakas muksu muttei tämä lahjakkuus siirry käytännön elämään kenties koskaan.

Hei,

Löysin tieni tänne palstalle juuri ja heti löysin jotain tuttua :)

Minun toinen poikani täyttää kesällä viisi ja on juuri tuollainen, kuin kirjoitat omasta pojastasi.

Minulla on neljä lasta joista vanhin vilkas vajaa kuusivuotias ja hänellä as-piirteitä (ei vielä diagnoosia), olen kolme vuotta enemmän ja vähemmän aktiivisesti ajanut pojan tutkimuksia eteenpäin... Toinen poika siis vajaa viisi ja hänellä kömpelyyttä vilkkauden lisäksi, täysin vaarantajuton, kiipeilee, eikä voi olla hetkeäkään paikoillaan, kuvastit viestissä hyvin myös minun poikani :)

Kolmas lapsi on kolmevuotias tyttö, lujaluontoinen, mutta ei ainakaan vielä ylivilkas ;) ja vielä on pikkuneiti vajaa 7 kk, jolla jo havaittavissa motorista levottomuutta ja erittäin vaativa luonne. (jotain oppinut, kun on neljä lasta :) )

Voimia jokapäiväiseen jaksamiseen sinulle.