Uhmakkuushäiriö? Onko tietoa?

KAverini lapsella on oikeasti todettu joku tuon tapainen häiriö, en nyt muista onko juuri tuola nimellä?

esim iltatoimista tms. Niin että lapsi teitää ja voi tarkistaa, mitä seuraavaksi on tulossa ja voi myös nähdä, mitä on jo saanut tehdyksi. Jos pystyt kuvittamaan listat, aina parempi, sillä sitähän sanotaan, että 90% aivoihin jäävästä informaatiosta on visuaalista. Tehoaa aika hyvin esim just tuohon vessassa maleksimiseen, jos teet listan siitä, mitä siellä PITÄISI tehdä (tyyliin 1. hammasharja käteen, 2) laita tahnaa harjaan, 3) harjaa hampaiden sivupinnat...)



Onko tuo nukkumaanmenojuoksentelu varmasti pelkkää vastarannankiiskeyttä vai voiko siellä vuoteessa olla jotain, mikä estää rentoutumasta? Väärää materiaalia olevat lakanat? Liian pimeä (Meidän as-lapsella lakanamateriaalilla on uskomaton merkitys) Tarkista nämä. Opeta lapselle rentoutusharjoituksia, joilla pystyy rentoutumaan vuoteessa.



Meidänkin poika huutaa, että "Älä huuda mulle" vaikken huutaisikaan. Se johtuu kahdesta asiasta, Ensinnäkin hän oikeasti kuulee ääni äeri tavoin ja pitää huutona ääniä jotka eivät muille sitä ole (ja vastaavasti ei edes tunnista omaa äänenvoimakkuuttaan). Toisenakin hän pelkää kaikkea tiukkasävyistä puhetta kun on saanut niin paljon moitteita lyhyen elämänsä aikana - joten kaikki tiukkasävyinen puhe on "huutoa". Minusta onkin tullut korostetun rauhallinen ja lempeä-ääninen vakavistakin asioista puhuessani. Tuntuu, että info ei mene perille kuin tietyllä äänensävyllä kun pojalla muuten heti nousee defenssi päälle.

tai johonkin muuhun asiantuntijaan. Tuntuu, että meillä suomalaisilla on valtava kynnys hakea apua etenkin lastenkasvatuspulmiin vaikka apua on tarjolla. Usein keskustelu asiantuntijan kanssa auttaa ja tuo tukea vanhemmuuteen. Olet jo selvästi pohtinut asiaa paljon ja voimasi ovat lopussa.



Myös hyviä kirjoja on saatavilla kuten vaikka Aggressiokasvattajan käsikirja (älä säikähdä outoa nimeä) sekä jo aiemmin mainitut Keltinkangas-Järvisen kirjat. Myös Jari Sinkkosella on hyviä kirjoja poikien vanhemmille.



terv. (vaikea) temperamenttisen lapsen äiti

Kyllä meillä 10 v on tosi ailahtelevainen ja uhmakas usein. On ollut pitkiä kausia että päivittäin oli kaikki todella huonosti kotona ja kiukkua riitti. Nyt on kiukkumieli laantumassa mutta maleksiminen on alkanut: jokaista asiaa on vahdittava ja patistettava eteenpäin...

Samalla pojalla on alkanut jo puberteettiin viittavat fyysiset muutokset, joten pistän osan tästä sen piikkiin.

Kiitos kommenteista!



Kaupungissamme ei ole psykologeja tahi lääkäreitä koulussa!! Vantaalla.. Olemme käyttäneet yksityisellä psykologilla tutkimuksissa, joissa todettiin lähinnä oppimisvaikeuksia sekä add-oireet.



Mitään muuta apua ei ole, eikä rahat riitä yksityiseen terapiaan tms. Vakuutus yhtiä maksoi vain nuo tutkimukset.



Joka paikasta tulee vain negatiivista palautetta, niin koulusta kuin ympäristöstäkin. Myös kotona alkaa olla vaikeaa löytää positiivista palautetta koska pojan käytös on vaan niin "rasittavaa".



Poikaani rakastan lapsistani ehkä eniten, jos mahdollista, mutta silti pelkään jo miten tulevaisuus sujuu, mikä on pojan tulevaisuus jos käytös on noin vaikeaa. :(



t. ap

jos on todettu oppimisvaikeuksia ja add? Jos koulupäivät ovat rankkoja oppimis- ja keskittymispulmien vuoksi tämä näkyy varmasti kiukkuisuutena kotona. Lapsesi tarvitsisi tukitoimia, jotta koulu lähtisi sujumaan ja asiat olisivat kunnossa ennen todellista murkkuikää ja yläastetta.



Koulu on toki vain yksi osa elämää ja kotona asioiden sujuminen vähintään yhtä tärkeää. Meillä vaikea temparamenttisen lapsen kanssa on auttanut eräänlainen "ystävällisyyskampanja": olemme tietoisesti miehen kanssa olleet helliä ja puhuneet ystävällisellä äänellä huutavalle esimurkullemme. Jos hän huutaa, yritämme olla provosoitumatta. Ja olemme yrittäneet keksiä mukavaa yhteistä tekemistä (ruuanlaittoa, lapsen valitsema elokuva, uimahallireissu).



Sinulla on varmasti vaikempi tilanne, koska lapsella on myös koulussa vaikeuksia. Toivon sinulle voimia ja apua.



terv. 5, joka on myös erityisopettaja

On nyt 12v ja vastaavanlainen käytös alkoi tuossa 10 v paikkeilla.

Itse en ollut mikään helppo esimurkku, tosin ihan normaali murkku. Ja muistan olleeni vähän samanlainen ja nyt (luulen) olevani ihan normaali.



Olen tämän ajatellut kuuluvan esimurrosikään ja kokenut, että helpompaa on kiukutella sille turvalliselle aikuiselle, joka ei läheskään aina muista/jaksa olla oppikirjojen mukainen tyyni vanhempi =).



Meillä tyttö on hyvin tempperamenttinen luonne ja esikoinen. Lisäksi hänellä on kaksi pienempää veljeä. Luulen että näillä on ainakin meillä merkitystä.



Tiedän siis, ettei aina jaksa eikä ole kivaa, joten voimahaleja sinulle täältä.

Eli kasvatuskeinot on palkitseminen, struktuuri ja ennakoiminen.

Tarvitsette perheneuvolan apua.

Aamussa ja illassa on oltava strukturoitu päiväjärjestys, mukaan lukien läksyt.

Kuvat ovat toiminnanohjaukseen, ei ymmärtämiseen.

Palkitseminen: Suora tarrapalkinto tai esim. 7 pyöräinen auto( kartongista) ja kaikkiin pyöriin kerätään tarra ja kun on 7 tarraa, niin lapsi on ansainnut palkinnon.

Ennakoiminen: Kaikki menot ja tapahtumat ennakoidaan.

Nukkuminen: Sinä nukutat lapsen esim. hieromalla tai lukemalla kirjan, nämä toiminnat oltava iltajärjestyksessä.

Mitään helppoa keinoa ei ole, mutta näin lähtee homma pyörimään.

Muista, että nukkumaanmeno aina samaan aikaan.



tampereen tevella myy kuvia 75 arjen toimintaa päivässä. hinta 35 euroa.

Koulussa hän on mallioppilas, jännittää, arka, kylläkin reipastunut. Kotona on pakkoneurooseja, jumeja. Ei kestä käskyjä, komentoja, seuraa jumittuminen. Tämän vuoksi esim. iltatoimien, läksyihin tarttuminen, kotoa lähtö yms. on vaikeaa. Kasvatusneuvolassa olemme käyneet 3 kertaa. Lapsella alkoi terapia. Vanhempina olemme yrittäneet muuttaa käskevää äänensävyä, olemme antaneet aikaa rutiineihin, ja väljyyttä elämään kaikenkaikkiaan. Pelottavaa, mutta toivottavasti saamme jonkinlaista apua tilanteeseen. Pelkotiloja on myöskin ollut, mutta ne ovat onneksi helpottaneet aika paljonkin.