Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vasta nyt aikuisena tajuan, etta olen karsinyt aitini ammatista, lastentarhaopettaja. Oli aina vasynyt ja artyisa toiden jalkeen, koskaan ei askarreltu tai laulettu.

Vierailija
10.02.2008 |

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja moniko kotona töiden jälkeen ehtii vielä askarrella?



Kun ollaan viideltä kotona ja laitetaan ruokaa ja käydään kaupassa ja syödään iltapala ja tehdään iltatoimet niin siinähän se on jo mennyt.



Lapset pärjää kyllä ilman laulamistakin, en minä tuota nyt niin kärsimykseksi nimittäisi.

Vierailija
2/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lastentarhanopettajat ovatkin ainoa ammattiryhmä, jotka eivät askartele tai laula lastensa kanssa.



Kaikki muut perheet pitävät arki-iltasin musiikkituokioita tyyliin laulava Trappin perhe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


ja moniko kotona töiden jälkeen ehtii vielä askarrella?

Kun ollaan viideltä kotona ja laitetaan ruokaa ja käydään kaupassa ja syödään iltapala ja tehdään iltatoimet niin siinähän se on jo mennyt.

Lapset pärjää kyllä ilman laulamistakin, en minä tuota nyt niin kärsimykseksi nimittäisi.

Vierailija
4/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja äitini oli kotiäiti. Jossain vaiheessa pääsin kerhoon, ja siellä sitten pääsin askartelemaan. Itsekseni kotona piirsin mitä piirsin, joskus isosiskot tekivät jotain kanssani (olen iltatähti, 8 v ikäero seuraavaan), mutta äitini kanssa en muista tehneeni mitään.

Vierailija
5/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini ei edes tiennyt lastenhoidosta mitään, sillä kun ei ole pienempiä sisruksiakaan. Parhaansa tietysti yritti meitä kasvattaessaan, mutta silti..

Kurja oli lapsuus kurja:(

Vierailija
6/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin äiti oli kotiäitinä. Ei askarreltu eikä muutenkaan tehty yhdessä mitään. Muutenkin lapsuus oli mitä oli. Ei turhia kiitelty eikä kehuttu. Nyt aikuisena olen alkanut hahmottaa omia kykyjäni ja olen katkera, kun missään asiassa ei tuettu. Itsetuntoni lytättiin täysin lapsena ja nyt on raskasta rakentaa se uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli kireä ja äreä. Vaativa ja jopa kylmä. En saanut koskaan mitään kivaa, leluja, minua ei koskaan hellitelty tai hemmoteltu. Laulamisesta, askartelemisesta tai sylissääpitämisestä puhumattakaan. En saanut harrastaa edes mitään, ellen itse vaan keksinyt jotain ilmaista ja huolehtinut itseäni sinne. Remmiäkin sain. Äiti ei kyllä ollut lto vaan töissä pankissa. Kamalaa oli ja harmi vaan, viimeksi kuukausi sitten hikeennyi äidilleni jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja raivosin tämän kaiken ulos kuin pikkulapsi, olen nyt 41 v. Harmittaa, että suolsin tämän äitini silmille. Minkä hän sille enää mahtaa. No, ainakin hän pyysi anteeksi ja totesi, että hyvä kun sait sanottua mieltäsi painavia asioita. Että ei ole helppoa ollut muillakaan. Helpottiko?

Vierailija
8/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta.

Vierailija:


8 sunko mielestä lapsuus ei vaikuta mitenkään tulevaisuuteen?

Meilläkin äiti oli kotiäitinä. Ei askarreltu eikä muutenkaan tehty yhdessä mitään. Muutenkin lapsuus oli mitä oli. Ei turhia kiitelty eikä kehuttu. Nyt aikuisena olen alkanut hahmottaa omia kykyjäni ja olen katkera, kun missään asiassa ei tuettu. Itsetuntoni lytättiin täysin lapsena ja nyt on raskasta rakentaa se uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äiti oli tavallinen yrittäjä. Ja nyt oon itse laulaja :)



Kannattaa tosiaan miettiä onko kärsimyksesi sittenkään lapsuutesi syytä. Itse juuri jätin taakseni kärsimyksen siitä, että vanhempani (varsinkin isäni) ei ollut koskaan läsnä. Nyt tajusin päästää siitä kivusta irti. Miksi? Koska en ole enää lapsi. Olen aikuinen. En tarvitse enää vanhempiani, mulla on oma elämä. Suosittelen. :)

Vierailija
10/12 |
10.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös yksi, jonka kanssa ei koskaan askarreltu pienenä, saati sitten laulettu, hemmetin epämusikaalisia kun olemme koko perhe.



Mutta arvatkaapas mitä, ei kenenkään kaverini tai sukulaiseni perheessäkään askarreltu! Taiteellisesti lahjakas olin kyllä ja sain piirtää ja maalata vesiväreillä sydämeni kyllyydestä. Mielestäni se ruokki mielikuvitustani ja luovuuttani, kun sain omaehtoisesti toteuttaa itseäni.



Olisi kai se askartelu kivaa (ehkä) ollut, mutta itse en näe erityisen luovana sitä, että lapsi tekee aikuisen mallin mukaan jonkin vessapaperirullatötterön tai vastaavan.



Se nyt vaan oli sitä aikaa 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa kun olin lapsi, että ei ainakaan pikkukaupungissamme ollut kenelläkään tyylinä askarrella ja leikkiä lastensa kanssa. Siitä on ehkä hiukan hedelmätöntä katkeroitua ainakaan kovin hirveästi nyt, kun aika ja tavat ovat muuttuneet. Mutta jokainen tietysti tuntee niinkuin tuntee, halusin vain kertoa oman näkökantani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meikäläisen äiti ei ollut ikinä kotona, vaan paahto duunissa. Isäpuoli rätki meitä lapsia nahkaremmillä joka ilta ja käytti henkistäväkivaltaa. meidän kotona hiivittiin varpaisillaan, ettei ukko suutu. Isäpuoli sai toimia ja sanoa asioita ihan mielivaltaisesti ja me lapset jouduttiin niellä kaikki. Äiti ummisti silmänsä tältä ja käski meidän lasten nousta " miehen yläpuolelle" . Askartelusta viis, jos ois saanut edes normaalin lapsuuden.

Vierailija
12/12 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki lomansa joutuvat kuunnella hoitolasten meteliä 11h/vrk. Työpäiväni jälkeen riennän kauppaan ja siivoa, koskaan en ehdi heidän kanssaan tehdä mitään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi viisi