Miten kaksikielisyys vaikuttaa lasten nimiin suomenruotsalaisissa perheissä?
Hei!
Onko teidän suomenruotsalaisen perheenne toinen vanhempi suomenkielinen? Miten kaksikielisyys on vaikuttanut lasten nimien valintaan?
Opiskelen suomen kieltä Helsingin yliopistossa ja teen tutkimusta lasten nimistä sellaisissa perheissä, joissa toinen vanhempi on ruotsinkielinen (suomenruotsalainen) ja toinen vanhempi suomenkielinen.
Millä perusteilla lastenne nimet on valittu? Kuinka tärkeää nimen suomen- tai ruotsinkielisyys on ollut teille? Onko lapsenne saanut nimensä jonkin esikuvan mukaan, minkä? Kuinka tärkeää nimen yleisyys tai harvinaisuus on? Mikä on lapsenne nimen tärkein valintaperuste?
Voit vastata tähän viestiketjuun, mutta jos haluat (jos esimerkiksi haluat mainita lapsen nimen), voit vastata minulle myös sähköpostilla liina.oksanen(at)gmail.com. Annan myös mielelläni lisätietoja tutkimuksestani.
Kiitos vastauksestasi!
Terveisin Karoliina Oksanen
Kommentit (5)
Voin kyllä referoida täälläkin tutkimustani sitten kun se valmistuu.
Terv. Karoliina
Meillä periaatteena oli, että etunimien on oltava helposti (ja samalla tavalla!) lausuttavia molemmilla kielillä. Sen lisäksi etunimien tuli myös sopia ruotsinkieliseen sukunimeen. Rasmus ja Isabella täyttivät hyvin nämä vaatimukset.
Sen enempää emme erikoisuutta hakeneet vaan nimien tuli olla lasten näköiset ja moneen suuhun sopivat, helpot käyttää. Suvun perimää jatkettiin pojalle isän puolella esiintyneistä toisista nimistä, tytölle äidin puolelta.
Tässä tiiviisti. Jos haluat tarkennusta, kerron mielelläni.
Laitankin sulle sähköpostia kun ehdin, niin voin kertoa tarkemmin lastemme nimistä (vaikken ole niitä hirveästi täälläkään salaillut).
ei ymmärrä miksi " ville virtanen " on " sointuvampi ja sopivampi kuin " maximilian korhola" ? Asialla on merkitystä suomalaisen korvissa.
Kuka ulkomailla tietää ajatella onko suomalaisen molemmat nimet etu ja sukunimi todella tyypillisiä suomalaisia ja kuinka ne sopivat yhteen?
Hypoteettisesti, jos poika on nimeltään esim Jan Felix Kämäräinen, niin kuka muu kuin suomalainen miettii onkohan äiti tai isä suomenruotsalainen, että nimi olisi " perusteltu" ja hiekkalaatikolla äitien jotenkin hyväksyttävissä? Suurin osa nimistä on muunnelmia kansainvälisistä nimistä joka tapauksessa. Tai ovat ainakin alkuperältään muuta kuin suomalaisia.
Rene Svensson? sointuuko se nyt paremmin kuin Rene Suomalainen?
Tunnen paljon suomenruotsalaisia perheitä tai kaksikielisiä ja suomenruotsalaisuus vaikuttaa lähes kaikissa niin, että lapset eivät saa tyypillistä suomalaista nimeä, vaan ruotsalaisen tai kansainvälisen.
Ruotsissa kansainväliset nimet ovat niin suosittuja olleet kautta aikain, että enää ei edes erota, mikä on alunperin ruotsalainen, mikä ei. Samoin ruotsalaisempi kirjoitusasu voi olla paljon vähemmän käytetty kuin esim. englantilainen.
Joka tapauksessa, tuttavapiirissä suomenruotsalaisen äidin ja suomenkielisen isän, lapsi on saanut nimensä äidin mukaan, vaikka sukunimi olisi isän suomalainen. Ja kun menee kuitenkin ruotsinkieliseen hoitoon ja kouluun on sinällään hyvin ymmärrettävää. Vaikka yhdistelmä Ann-Sofie Tuominen tai Maxmillian Korhola ei aina ole ehkä se istuvin mahdollinen. =)
Meillä lapset saivat isänsä, ulkomaisen sukunimen (ei ruotsalainen), ja valitsimme nimen, mikä siihen sopi + yhtälailla suomalaiseen tai ruotsalaiseen ääntämykseen. Ettei nimi olisi kummassakaan kulttuurissa vaikea tai liian kummallinen, vaikka ei mikään top10-nimikään. Kotona puhumme molempia kieli, mutta ruotsi on lapsilla selvästi vahvempi.
Uusi ilmiö sen sijaan on, että kun ennen tapasi Maxmillian Korhosen, saattoi arvata, että kumpi jompi vanhemmista on suomenruotsalainen tai ulkomainen, mutta nykyisin puistossa tapaa perheitä, joissa lasten nimet on esim. Erika, Camilla ja Emil ja perhe onkin aivan supisuomalainen. Eikä välttämättä edes ihan nuori ja jotain eksoottisempaa hakeva...