Elämän alkaminen vasta 25-vuotiaana?

Niin no, mä olen tässä aloittelemassa elämääni terapian avulla 49-vuotiaana. Tähän asti elämä mennyt lähinnä viinalla vanhoja traumoja lääkitessä. Nyt raitistunut ja yritän saada mieleni tasapainoon, ettei tarvisi enää sillä lailla lääkitä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Monenlaiset asiat ovat mahdollisia, eikä mikään ole "ohi". 

Mitä sitten haluaisit tehdä?

Ei moni ihminen tee elämänsä aikana mitään kovin erikoista. Ei se silti tarkoita etteikö ole elänyt. Pienistä asioista voi saada iloa ja nautintoa elämään. Eikä kannata ahmia kaikkea kerralla, tiedän tyypin joka on kokenut paljon asioita 20v asti ja nyt päälle 30v jo täysin tympääntynyt kun "kaikki jo koettu"

Kaikki on vielä täysin avoinna tuossa iässä. Voit kouluttautua yliopistossa, matkustella, käydä treffeillä, perustaa perheen, harrastaa, käydä keikoilla yms yms.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten haluaisit tehdä?

Sehän se justiisa onkin, kun en tiedä :/

Mitkä asiat muka nyt on jo ikäsi takia ohi? Äärimmäisen harva asia on. Voit bilettää ja käydä konserteissa ja festareilla jos sitä haluat. Kouluttautua mihin haluat. Matkustella. Seurustella tai hankkia muuten vaan seksikokemuksia. Nykyään onneksi ei ole niin, että kaikkien elämän täytyy mennä samassa aikataulussa, että pitäisi olla tietyssä iässä  tietyssä vaiheessa. Olet vapaa tekemään nyt mitä haluat. 

Minä olen 40 v, enkä missään vaiheessa voinut elää mitään nuoruutta tai luoda uraa (pitkä tarina, ei kannata tässä kertoa). Nyt lähinnä mietin, pystyykö tässä enää mitään vai olisiko paras luovuttaa. No, en kuitenkaan luovuta, koska olen optimisti vaikka verenmaku suussa. Mutta kuitenkin.

Pointtini on, että jos nyt yhtäkkiä heräisin 25-vuotiaana, tuntisin, että koko maailma on avoinna.

Sinä olet todella nuori vielä. Käytä se nyt ihmeessä hyödyksesi.

Olen kymmenen vuotta vanhempi eikä ole sitä yhtäkään tutkintoa. Korkeakouluopinnot jäivät aikoinaan kesken mt-ongelmien vuoksi ja lopulta ei hanttihommatkaan enää onnistuneet fyysisen sairastumisen myötä. Koko elämä elämättä. Enpä tiedä, mistä repisi motivaatiota enää jaksaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten haluaisit tehdä?

Sehän se justiisa onkin, kun en tiedä :/

Sitten ei auta kuin alkaa kokeilla eri asioita! et menetä mitään ja tapaat uusia tuttavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten haluaisit tehdä?

Sehän se justiisa onkin, kun en tiedä :/

Ei kaikilla tule sellaisia vahvoja kiinnostuksia mihinkään koskaan. Itse kävin terapiassakin jonkin aikaa, ja yksi valituksistani oli, että kun minä en tiedä mitä haluan. Ajattelin että se on paha ongelma, joka pitäisi ratkaista. Terapeutti kuitenkin totesi, että ei kaikki ihmiset ole sellaisia, joilla on vahvoja haluja asioihin, eikä se ole mikään ongelma. Sen ei tarvitse johtaa mitenkään huonoon ja onnettomaan elämään. 

Minä olen jo keski-ikäinen, mutta esim. ammatin suhteen ei mulla vieläkään ole mitään erikoisia kutsumuksia tai kiinnostuksia. Koodailen kuitenkin työkseni, koska sinne alalle aikoinaan kouluttauduin, kun ajattelin että on hyvä palkka ja töitä riittää. Ihan tyytyväinen olen, vaikkei se minulle mikään intohimo ole vaan ihan leipätyötä. Onnellisuuden voi löytää arjen pienistä iloista, ei tarvi välttämättä mitään isoja juttuja. Jos ei kerran haluja mihinkään tiettyyn ole, miksipä ei sitten nauttisi vaan nykyhetkestä?

Jos voisin antaa yhden neuvon 30v. itselleni niin käskisin painokkaasti hankkimaan perheen.

Heti eikä myöhemmin.

Mitä nyt olen tässä 40-50v tuttujani haastatellut niin se on lähes jokaiselle ollut se motivoiva ja eteenpäin ajava tekijä elämässä. Itse en sitä mahdollisuutta saanut.

Sama tilanne. Ikävuodet 13-23v meni myös siinä että minulla oli pahoja päänsärkyjä, väsymystä ja vatsavaivoja joille ei löytynyt mitään syytä. Vatsajutut oli pahimmillaan siinä 20-23v jona en uskaltanut edes mennä aina luennoille enkä varsinkaan viettämään iltaa kavereiden kanssa. Sitten puf, vaivat katosivat yht'äkkiä. En ole muuttanut mitään ruokavaliossani enkä tee mitään erilaista, paitsi niitä asioita joita terveysongelmat ennen estivät tekemästä. Tuntuu nurinkuriselta että mitä vanhemmaksi on tullut, sitä terveempi on. Nyt olen ollut pari vuotta täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin antaa yhden neuvon 30v. itselleni niin käskisin painokkaasti hankkimaan perheen.

Heti eikä myöhemmin.

Mitä nyt olen tässä 40-50v tuttujani haastatellut niin se on lähes jokaiselle ollut se motivoiva ja eteenpäin ajava tekijä elämässä. Itse en sitä mahdollisuutta saanut.

Jaa. Mutta vain, jos oikeasti haluaa perheen ja lapsia heidän itsensä takia. Ei lapsia pidä tehdä vain motivaattoriksi itselleen. Kyllä ne motivointikeinot lapsettomanakin keksii. Itse olen omasta valinnastani sinkku ja lapseton keski-ikäinen, eikä ole mitään motivaatio-ongelmia ollut. Enpä minä kyllä mihinkään ihmeen "eteenpäin" kaipaakaan, tämä tavallinen tasainen elämä on oikein hyvää näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin antaa yhden neuvon 30v. itselleni niin käskisin painokkaasti hankkimaan perheen.

Heti eikä myöhemmin.

Mitä nyt olen tässä 40-50v tuttujani haastatellut niin se on lähes jokaiselle ollut se motivoiva ja eteenpäin ajava tekijä elämässä. Itse en sitä mahdollisuutta saanut.

Jaa. Mutta vain, jos oikeasti haluaa perheen ja lapsia heidän itsensä takia. Ei lapsia pidä tehdä vain motivaattoriksi itselleen. Kyllä ne motivointikeinot lapsettomanakin keksii. Itse olen omasta valinnastani sinkku ja lapseton keski-ikäinen, eikä ole mitään motivaatio-ongelmia ollut. Enpä minä kyllä mihinkään ihmeen "eteenpäin" kaipaakaan, tämä tavallinen tasainen elämä on oikein hyvää näin.

Juu ei tietenkään jos ei oikeasti halua lapsia, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä monelle miehelle olisi helposti jäänyt "ikuinen nuoruus" päälle ilman perhettä ja elämässä olisi seilattu vuosikausia ilman mitään päämäärää.