Maaseudulla asuu tasapainoisempia lapsia kuin kaupungissa. Vai asuuko?
20.11. julkistetun UNICEFin tutkimuksen mukaan:
Pääkaupunkiseudulla asuvista kuudesluokkalaisista 32 % jatkaa vielä leikkimistä, maaseudulla vastaava osuus on 50 %.
Pääkaupunkiseudulla lapsista 20 % koki itsensä useimmiten rumaksi, maaseudulla prosenttimäärä oli kymmenen.
Voidaanko UNICEFin tutkimuksesta siis päätellä, että maaseudulla asuu onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia?
Lisätietoja kiinnostuneille: http://www.unicef.fi/uutinen?id=11636017
Kommentit (24)
lapset (6, 9, 11) ihmettelivät aikansa, kun kyläkoulun pihalla todella LEIKITTIIN. Sitten menivät mukaan ja alkoivat viettää enemmän aikaa ulkona koulun jälkeenkin. En enää koskaan muuttaisi takaisin kaupunkiin, ihan lasten takia.
leikkiminen on osa elämää
leikin itsekin 13 vuotiaana ja pilkattiin...
malla saa kai paremman itsetunnon?
ja rauhallisemman elämisen rytmin, kun ei hoputeta...
mutta kyllä ne lapsina todella pysyy kauemmin täällä maalla.
Kehtaavat leikkiä Barbeilla yms vielä viidennelläkin.
Ei sillä, olen kaupungin kasvatti ja kyllä itsekin olen leikkinyt aika vanhaksi nukeilla, barbeilla yms. Trullinakin olin vielä kuudennella=)
Mutta noin ylipäänsä koulun jälkeen käytiin kotona syömässä ja läksyt tekemässä ja sitten koulun pihalla pelattiin jalkapalloa, pesäpalloa, tai jonkun kotona leikittiin esim koulua yms. ja ihan yläasteelle saakka.
Nyt kattoo sitä minun lapsuuden kotini ympäristöä, koulu on sama ja paljon uusia lapsiperheitä on muuttanut alueelle, ei siellä silti niitä lapsia juuri missään näy, ei ainakaan koulun pihalla ole koko luokka yhdessä pelaamssa jotain kuten oli silloin aikanaan.
Pikkusiskonikin on paljon minua nuorempi ja kyllä se on netti ja kaikenmaailman pelit kun niitä kiinnostaa, kouluun eivät viiti pyörällä mennä ettei meikit sotkeenu jos sattuu hikoamaan...Haloo.
Mutta täällä meidän landella on edelleen samanlaista kun minun lapsuudessani kaksikymmentä vuotta sitten. Lapset leikkii yhdessä koulun jälkeen ja vaikka nykyaika tännekin on tullut tietsikoiden ja kännyköiden muodossa niin kyllä ne mieluummin ulkona puuhastelevat kun istuvat sisällä tietsikalla.
sekä kavereista kuin asuinpaikasta. Pelkät tilastot ei vielä kerro korrelaatiosta, esimerkkinä mainittakoon klassinen jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia tilastoharha.
Itse leikin vielä yläasteikäisenä ihan mielelläni, en ryypännyt tms. Koko ikäni olen asunut pk-seudulla, suurimman osan ajasta Helsingissä.
on kovin erilaista kaupunkilaiskouluissa, kun vertaa maalaiskouluihin. Varsinkin murrosikäisten käyttäytymisessä ero on iso.
Pienellä paikkakunnalla suurin ongelma on juuri se pienuus: jos ei satu olemaan samanluonteisia ja samoista asioista kiinnostuneita niin voi jäädä todella yksin. Kaupungissa voi monille helpommin löytää samanhenkisiä kavereita, ihan siksi että tarjontaa on enemmän. Toisaalta isomman paikkakunnalla on sitten omat huonot puolensa.
nuo prosenttiluvut molemmissa ovat pöyristyttäviä
"Pääkaupunkiseudulla lapsista 20 % koki itsensä useimmiten rumaksi, maaseudulla prosenttimäärä oli kymmenen."
Mitä tarkoittaa tässä tapauksessa maaseutu? Joidenkin mielestä maaseutu alkaa kehä kolmosesta. Itse vartuin "oikeasti" maalla, väkimäärältään pieni, mutta pinta-alaltaan isossa kunnassa. Alle kouluikäisenä asia oli ok, mutta kun ikää tuli lisää niin alkoi asia vaivata. Kouluun oli ala-asteella matkaa 7 km yläasteella 15. Yläasteella koulumatkoihin meni helposti yli kaksi tuntia päivässä. Harrastusmahdollisuuksia ei juuri ollut. Tai jos olikin niin yli 10 km:n päässä. Julkiset kulkivat aamulla ja illalla, joten olin täysin vanhempieni kyyditysten varassa. He tosin pitivät kaikkea kalliina ja turhana, joten en päässyt harrastamaan mitään. Sosiaaliset taitoni ovat heikot, koska en lapsena juuri tavannut muita lapsia eikä meillä juuri käynyt vieraita. Tosin kasvatukseni oli muutenkin vanhanaikainen, joten tämä on hieman kärjistettyä.
Pointti tässä puisevassa sepustuksessa taisi olla se ettei pelkkä maalla asuminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Pelkkä metsän keskellä asuminen ei riitä lapselle virikkeeksi, varsinkaan teini-ikäiselle.
Pelkkä metsän keskellä asuminen ei riitä lapselle virikkeeksi, varsinkaan teini-ikäiselle.
Pienellä paikkakunnalla suurin ongelma on juuri se pienuus: jos ei satu olemaan samanluonteisia ja samoista asioista kiinnostuneita niin voi jäädä todella yksin. Kaupungissa voi monille helpommin löytää samanhenkisiä kavereita, ihan siksi että tarjontaa on enemmän. Toisaalta isomman paikkakunnalla on sitten omat huonot puolensa.
ja liittyykö se jotenkin lasten minäkuvaan ja mielenterveyteen.
Luulisin, että lapsen hyvinvointi lähtee vanhemmista - ehkä maaseudulla aikuiset eivät ole yhtä urakeskeisiä eivätkä tee yhtä pitkää työpäivää kuin kaupungeissa, missä on muutenkin enemmän virikkeitä - harrastuksia vanhemmille, jotka vievät heitä pois lastensa luota. Uskoisin, että yhteinen aika nimittäin vaikuttaa paljon lapsen hyvinvointiin. Maaseudulla ollaan ehkä myös pidempään kotona hoitamassa lapsia ja siellä on enemmän perhepäivähoitajia, kaupungeissa taas lapset ehkä ovat suuremmissa lapsiryhmissä hoidossa ja usein vielä alle yhden vuoden iästä.
Toisaalta, mielenterveyshäiriöitä muistaakseni on hieman enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa, joten ne taas heikentävät maaseudun lasten hyvintointia - ellei sitten suuri osa maaseudun masentuneista ole iäkkäämpää, yksinäistä väestöä, joilla ei ole lapsia ja lapsellisista (ainakin ne joilla on alaikäisiä lapsia) keskimääräistä useampi ei kärsi mielenterveysongelmista tai työttömyydestä tms. usein elämänlaatua heikentävistä asioista.
Kaupungin koko oli n. 60000 asukasta ja nykyisen kotipaikan n. 5000 asukasta. Lähimpään tuohon kaupunkin on matkaa n.40 km.
Vanhimman ollessa pienempi asuimme keskustassa kerrostalossa ja samassa talossa tai pihapiirissä ei ollut yhtään tytön kanssa samanikäistä. Koulukin oli 3 km päässä ja sille luokalle tuli ympäri kaupunkia oppilaita, joten ei heidän kanssaan ilman erillisjärjestelyjä koulun jälkeen leikkinyt (paitsi ip-kerhossa).
Nyt asutaan maalla ja kaikki tarpeellinen on n.2km päässä. Kaikki luokkakaverit asuvat n. 5km säteellä. Täällä on jäähalli, uimahalli, monta uimarantaa ja monenlaista harrastumahdollisuutta ja AINA sinne minne haluat harrastamaan, pääset mukaan. Siis ei ole niin paljon lapsia, että ryhmämäärä täyttyisi hetkessä, kuten kaupungissa meille kävi. Lisäksi harrastukset ovat halvempia, kiitos urheiluseuran ja pienten hevostallien. Tässä kunnassa on myös panostettu musiikin harrastamiseen ja hyviä vaihtoehtoja löytyy esim. kansalaisopiston listoilta ja kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Mm. pianotunnit ovat vertailujen mukaan halvempia kuin kaupungissa.
Meillä on myös internet ja nintedot ja pleikkari ja monta DVD:tä, mutta mieluummin touhuavat ulkona naapurien lapsien kanssa metsässä tai toisten pihoilla. Metsään on rakennettu majoja, tehty retkiä ja joka vuosi rakennamme (yhdessä naapurien ja lasten kanssa) ison ja pitkän liukumäen, jossa sitten laskevat talvella (täällä riittää lunta). Kesät, kevät ja syksy myös kuluvat pyöräillessä tuossa kadulla, joka on turvallinen (päättyvä tie, jossa ei kulje muita kuin naapureita ja kaikilla lapsia).
Kaupungissa tyttöä koulussa kiusattiin, koska ei ollut merkkivaatteita. Vaatteet olivat aina ehjiä, uusia ja puhtaita, mutta ei Esprit, Benetton, Adidas tms. Kun muutimme sitten maalle, ihmettelivät, että miksi on pukeutunut niin hienosti kouluun vaikka samoissa vaatteissa kulki.
Ainoa huono puoli on se, että itse käyn kaupungiss töissä ja matkaa menee päivässä tunti pelkkiin matkoihin. Eli tunti vähemmän aikaa olla kotona (siivoamassa=))
Vaikea silti verrata, että ovatko onnellisempia kuitenkaan, koska ei ole kunnollista vertailukohtaa. Voi silti olla, että riippuu paljon vanhempien viitseliäisyydestä ja neuvokkuudesta.
leikkiä ostarilla vai lähimetsässä, ei kai vaikea arvata, kumman valitsen. Se on yksi syy, miksi muutimme maalle, kun huomasin olevani raskaana ja luovuimme samalla hyväpalkkaisista töistä. kertaakaan ei ole kaduttanut,
mutta ei lapseni leiki ostarilla. Vanhin, 12-vuotias leikkii vielä barbeillakin. En usko, että on asuinpaikasta kiinni leikkiikö lapsi vai ei. Ja kyllä maaseudullakin leikitään ostareilla tai kyläkauppojen pihoilla tms.
aikuisiakin enemmän. Ovat lähellä luontoa kuin onnelliset koiranpennut...