Kummallisia ja vääriä käsityksiä täällä mielialalääkkeistä!

mulla on ollut paha olla pitkään, ja se on vaikuttanut tietysti myös koko perheen olemiseen. olen ollut itkuherkkä ja äkkipikainen, loputtoman väsynyt jne. ennen lääkityksen aloittamista en voinut enää tehdä ruokaa tms. normaaleja hommia, kaikki tuntui musertavan raskaalta.



diagnoosi oli tavallaan helpotus, samoin ajatus siitä että oireeni johtuvat sairaudesta, jota on mahdollista hoitaa. tse olin ajatellut olevani maailman paskin äiti ja vaimo.



kerroin omalle äidilleni asiasta, ja hän varoitteli minua lääkityksen vaaroista tyyliin " muista sitten että ne masennuslääkkeet on ihan se viimeinen keino, ne ei ole ihan mitään tavallisia lääkkeitä. kumpikin tuntemani ihminenjoka niitä on syönyt on kertonut aikamoisia juttuja niistä, ne voi vaikuttaa todella arvaamattomasti jos niitä rupeaa syömään..."



blaa blaa. minulla vaikutus on ollut unen palaaminen ja olon tasoittuminen, en saa vihanpuuskia enkähuuda hulluna perheelleni. aamulla on pää kipeä, ja öisin näen joskus omituisia painajaisia, mutta se on mielestäni pientä verrattuna aiempaan jatkuvaan painajaiseen.

Koko keho tuntuu raskaalta. Ja silmät liikkuu jotenkin hitaasti ja kohdistuu huonosti.