Milloin tulee isä-vaihe???

Tänään isä ja esikoinen menevät ihan kahdestaan askartelukurssille ja odotankin innolla että saan olla joskus kuopuksen kanssa.



Kuopus on isänsä perään ja enemmän kiinnostunut perinteisistä poikajutuista: jalkapallosta ja pelaamisesta. Esikoinen on enemmän kiinnostunut askartelusta, lukemisesta ja ei-niin-fyysisestä toiminnasta.



Mutta onneksi löytyy yhteisiäkin kiinnostuksen aiheita.

isävaihe tuli vahvana siinä vaiheessa kun pikkusisko syntyi. Johtuu varmaan siitä, että silloin isä otti enemmän roolia isoveljen hoitamisessa, leikkimisessä jne. Eli enemmän aikaa, enemmän suosiota...

Poika pian 5 v, ja edelleen äiti on ykkönen. Tosin lapsi on ainokainen, joten kilpailijoita ei ole ja isäkin on suunnilleen yhtä paljon läsnä lapsen arjessa ja kasvatuksessa kuin äiti, joten paha poliisi - hyvä poliisi -jakoakaan ei ole. Siis että iskä olisi makee sen takia, että hänen kanssaan tehdään vain kivoja juttuja.



Eipä ole moni muukaan asia mennyt niin kuin lastenkasvatusoppaissa kerrotaan. :-)

Meillä pojalla muistan pienenä olleen hirmuisen kovan äitivaiheen 2v tienoilla, muuten oli lapsi joka sopeutui nopeasti vaihdellen joko isin tai äitin perään (aina sen mukaan kenen kanssa oli eniten).



Nyt vasta toisella luokalla koulussa huomaa että on isivaihe, ekalla ei vielä tälläistä ollut. On pidemmän aikaa kertonut että jos saa valita kumman kanssa jää kotiin, niin mielummin isin. Ja että isi on kivempi. Tosin sen verran on diplomatiaakin että kertoo tykkäävänsä äidistäkin ja kun on enemmän tehnyt joitain juttuja isin kanssa, niin kaipaa jo kahdenoloaikaa äidinkin kanssa.



Tuntui että kyllähän pojalla oli esikouluaikaan 5-6v:na vaihe " me ollaan miehiä" ja " tytöt ei ole mitään" . Tämä oli kuitenkin enemmän ylikorostunutta ja jos jotain sattui, niin äitiä ensimmäiseksi kaivattiin. Oli siis vielä jonkin verran äidinpoika ja jotenkin enemmän kiinni minussa. Nyt vasta koulussa on todella isinpoika ja irtautunut äidistä.



Toisaalta mietin että harrastukset/mielenkiinnon kohteetkin lähentävät meillä poikaa ja isää. Vaikka pelailen minäkin välillä hetkittäin pojan kanssa sählyä tai jääkiekkoa, niin on jo määritellyt minut surkeaksi ja minusta ei ole vastusta- jee. Samoin en ole kovin innoissani katsomassa jalkapallomatsia telkasta pojan kanssa, jota isä voi joskus tehdä. Ja toisaalta taas pojalla tuntuu olevan samat heikot osa-alueet kuin isällänsäkin, joten jotenkin nuo kaksi ovat enemmän samassa maailmassa ja ymmärtävät toisiaan. Vastaavasti poika on enemmän minun luontoiseni, mutta tästäkin syntyy lähinnä minun ja pojan kesken yhteentörmäyksiä kun isänsä osaa suhtautua asioihin eri näkökulmasta.



Meillä tuo poika on tuntunut ylikorostuneen " pojalta" . Ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut barbeista tai nukeista (niitäkin meillä on ollut). On ollut eloisa ja liikkuvainen ja leikkinyt aina lähinnä poikien kanssa, niin että minusta olisi hyvä että olisi ollut tyttökavereitakin- no onhan ne siskot tietenkin onneksi. Joskus tuntuu että meidän pojalta puuttuu tuo toinen puoli touhuista kokonaan, tosin on aikasen herkkä kaveri. Äidinpojasta on kuitenkin tullut isinpoika ja ero alkaa olla aika huomattava.

Ja isävaihe on alkanut ihan vähän aikaa sitten.



Tämä viikko on ollut meillä talvilomaviikko ja eilen poika ehdotti että ttaisin pikkusiskon töihin mukaan, jotta saisi olla isän kanssa kahden ja tehdä jotain kivaa. Viime keväänä Hän vielä kärtti itse töihin mukaan.



Sen sijaan 3+v tyttö on niin äidissä kiinni että meikäläisellä sädekehä kiristää! Lomapäivät isisn kanssa ovat menneet tosi hyvin, mutta kun tulen kotiin, alkaa kiukuttelu ja äidissä roikkuminen välittömästi.

Mies on niin paljon poissa että se varmaan vaikuttaa taustalla.

Ja isille uskon hoidettavaksi, mitä useammin sitä enempi se vaikuttaa.

Ja tekevät sitten isi-juttuja, ja eikä vaan sitä mitä äidin kanssa on totuttu tekemään. Isi sanookin suoraan, että isin kans tehdään ihan eri juttuja, eikä suostu tekemään samoja, eikä ehkä kaikkea osaisikaan tai tietäisi... Omat harrastukset kehiin isin kanssa.

Eikä siinä kai mitään pahaa oo, jos tykkää vaan barbeista.

Tai jos ei tule isi-vaihetta vahvana. Minusta tuo oma tilanne on pikemmin vähän arveluttava, että isiä ikävöidään ja yliarvostetaan nykyisin meillä vähän liikaakin vaan siitä syystä että hän on pois niin paljon etä on siksi kuumaa valuuttaa... ;)