Olen pohtinut, minkähänlaista olisi olla akateemisen miehen vaimo?

Olen tutkija, unelmatyössäni, humanisti ja palkka on liki 5000e

Ei minusta kauhean huonosti. Pitäkää puolenne älkääkä valittako!



Eläköön upj!

Olemme samalla aaltopituudella, ja älytyö vaatii kotonakin joskus analysointia ja tukea. Olen erittäin onnellinen, että löysin miehen joka on myöskin akateeminen ja fiksu sekä kova tekemään töitä niin kotona kuin työssäänkin.



Parturissa hän käy liian harvoin, mutta on joka ikinen päivä puvussa ja kauluspaidassa - no se nyt vaan kuuluu pankkialalle.

ja silti palkka vain 3100 e ja rapiat päälle ;). Siinä on jo laitoksen tarjoama maksimilisä henkilökohtaisessa palkanosassa. Mutta en mä valita kyllä. Ihmettelen tosin, missä humanisti saa 5000 tutkijan palkkaa mutta valtiolla muualla palkat on kyllä paljon paremmat kuin yliopistolla eli onhan se kai mahdollista...

Takana 10 vuoden suhde duunarin kanssa, nyt naimisissa akateemisen kanssa. Taso on nyt huomattavasti parempi! Tämä mies osaa keskustella, käyttäytyä sivistyneesti, lukee ihan oikeita kirjoja, käyttää tietokonetta vain työhommiin, on oikea herrasmies ja pistän pääni pantiksi, että tarvittaessa osaisi rakentaa talonkin! Eikä piereskele!



Edellinen duunarimies olikin sitten nykyisen vastakohta...Puhui rivoja, kiroili, poltti tupakkaa, haisi pahalle...



Nykyisen mieheni mukana sain itsekin innostuksen toteuttaa haaveeni ja kouluttautua akateemiseksi.

kyllä ihan kelvollinen, on ollut kiinnostunut mun yhteiskuntatieteellisestä alasta siinä määrin, ettei ole mikään halki-poikki-pinoon-putkiaivo. Ja työelämässä enemmän bisnes- kuin insinöörihommissa.



Varmaan saisi talon pusattua, jos olisi pakko, mutta ei kyllä ole mikään nikkaroija. Eikä mun puolesta tartte ollakaan.





t. 24

Minun mieheni on amk-tasoinen toimittaja - ei siis käy akateemisesta, muttei duunaristakaan. Olisi voinut päätyä yliopistoonkin, mutta valitsi hiukan nopeamman tien ammattiinsa. Olen itse yliopistolla, ja akateemisissa ystävissäni on melkoisia eroja. Pääsääntöisesti ihan " tavallisia ihmisiä" , joiden voin kyllä kuvitella piereskelevän kotioloissa. Meillä ainakin piereskellään paljon. :)



Hiukan olen kieltämättä tullut kiinnittäneeksi huomiota stereotyyppisiin eroihin duunareiden ja korkeammin koulutettujen miesten välillä. Tunnen lähinnä viimeksi mainittuja. Mieheni kaveripiiri on joko akateemista tai humanistisen amk-koulutuksen omaavaa väkeä. Miehet ovat helposti lähestyttäviä, mukavia, hauskoja ja kohteliaita. Illanvietoissa ei vetäydytä erikseen puhumaan " miesten juttuja" , vaan seurustellaan kaikkien kanssa. Miehen sinkkukaveritkin saattavat kutsua luokseen SYÖMÄÄN tai syntymäpäivilleen hyvään (ei ketju-) ravintolaan. Kaveriporukalla on omia " perinteitä" , joihin liittyy muutakin kuin mäyräkoiran ulkoilutus. Olen käynyt kiinnostavia keskusteluja mieheni ystävien kanssa ja pidän heistä vilpittömästi. Tuo jonkun jo mainitsema kyky sukupuolistereotypioiden kyseenalaistamiseen on mainitsemisen arvoinen asia; minukaan mieheni itsetunto ei kärsi siitä, että minä hoidan tässä perheessä poraamiset ja muut perinteiset " miesten hommat" .



Pukeutumisessa on eroja. Eivät kaikki akateemiset miehet tosiaan kovin siististi pukeudu;) Suurin osa tuntemistani kuitenkin osaa pukeutua _tilanteen mukaan_, eli puku on päällä tarvittaessa, kauluspaita ja pikkutakki oikeassa tilaisuudessa, hävetä ei tarvitse. Tiedän pari tyyppiä, joiden voin helposti kuvitella kotonakin olevan melko hillittyjä - siksi en voisi kuvitella heidän kanssaan olevani naimisissa!

Unohdin kommentoida konkreettisia juttuja. Tällainen on minun " kouluja käynyt" mieheni:



- on kiinnostunut yhteiskunnasta ja asioista ympärillään, lukee lehdet huolellisesti ja seuraa uutisia reaaliajassa

- kykenee keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta (käy esim. parhaillaan olohuoneessa keskustelua yökylässä olevan äitini kanssa Yhdysvaltojen viimeaikaisesta talouspoltiikasta)

- on hyvin huomaavainen ja hyväkäytöksinen (ovien availu, painavien tavaroiden kantaminen, laskun maksaminen ym. varsin kliseisetkin kohteliaisuudet ovat selkärangassa)

- käyttää tietokonetta lähinnä työ- ja opiskeluasioissa

- ei pelaa pelejä tietokoneella/pelikonsolilla (tiedän muutaman akateemisenkin kaverin, jotka ovat näihin koukussa; minusta on pitkä miinus aikuiselle miehisyydelle, jos on tarve pelata TUNTItolkulla päivittäin)

- pukeutuu yleensä siististi, muttei jäykästi (usein kauluspaita/pikkutakki, juhlissa puku, hienoissa juhlissa liivipuku:)

- kiroilee vain " tarpeen vaatiessa" , ts. ei höystä arkikieltä kirosanoin

- toimii tekstieni oikolukijana ja laskee minulle päässä vähänkin vaikeammat laskutoimitukset, kun en löydä taskulaskinta;)

- EI SNOBBAILE vaan suhtautuu yhtä joviaalisti kaikenlaisiin ihmisiin, on huumorintajuinen eikä viilaa pilkkua

- kantaa vastuuta kodista ja arjesta, ei antaisi minun siivota yksin ym. --> tiedostaa perinteiset mallit ja pyrkii tasapuoliseen kumppanuuteen

tuo teksti, jota lainasit, oli siis tämän piereskelevän tohtorin itsensä kirjoittama, se tuli tuossa hekottelemaan, että mitä oikein luen.

T: 13



Ps: nyt se istuu paskalla

Vierailija:

Olisko sillä aina siistit hiukset? Käviskö siis parturissa säännöllisesti?

Ja pukeutuisiko se kauluspaitaan?

Eikö se aina makailisi lattialla? Istusiko sivistyneesti sohvalla?

Hiukset on kuin pöllöllä :) Parturissa käy satunnaisesti. Ei koskaan kauluspaitaa, edes juhlissa ei aina. Ei ole mikään businesmies vaan humanistitutkija.

makaa lattialla. makaa sohvalla.

t.2

Kotonakin siistit vaatteet, ei tosin kauluspaitaa. Piereskelee vain yksin vessassa. Tietokone on puhtaasti työväline, ei käytä sitä huvikseen juuri koskaan. Kotona ollessaan juttelee mun kanssa, leikkii lasten kanssa, tekee kotitöitä tai lukee. Katsoo telkkaria vain vähän, ei koskaan urheilua. Harrastaa kokkausta.

Piereskelee silloin tällöin, ei osaisi rakentaa taloa eikä ole kovin kätevä käsistään. En ole minäkään. Makaa sohvalla, katsoo vähän televisiota. Silloin tällöin leffoja. Enimmäkseen lukee kirjojaan, muttei ole mikään nörtti. Silloin tällöin pukeutuu kauluspaitaan, kun haluaa antaa itsestään hyvän vaikutelman ;) Tulee toimeen ihmisen kuin ihmisen kanssa!

Itse olen nimittäin akateeminen...ja mieheni oikein pesunkestävä duunari :).

Ainakin nuo DI:t on harvoin mitään kovin lennokkaita keskustelukumppaneita.

t. akateeminen kotiäiti, akateemisen tutkijan vaimo

jos siis ceteris baribus muut tekijät säilyisi samanlaisina ja vain miehen ammatti/koulutus vaihtuisi. Siis sen miehen kanssahan sä nytkin olet naimisissa, etkä miehen työn...

mutta ei ole kumpaakaan :)

ehkä keskustelunaiheet olisi erilaisia? ainakin kun mies kertoo mitä on tehnyt töissä jne?

lauantaina yhdentoista maissa illalla :)

Toinen juttu on, että piereskeleekö akateemiset ihan yleisesti? Onk ylipäätään käytöksessä huomattavia eroja?

osaatko miehesi esim. rakentaa perheelleen talon?



t. akateeminen duunarin vaimo