Synnyttämään yksin?

Kyseessä ei ole mikään sankaritarina, koska en koe, että se olisi mitenkään ihmeellinen asia. Minun mielestäni ei sinne synnytyssaliin ketään tarvita. Välillä sain olla kokonaan yksin ja silloin oli jotenkin ihanaa vain laittaa silmät kiinni ja antaa ajatusten lentää. Oli aivan ihanan rauhallista, kun ei ollut ketään ympärillä hässäämässä. Kyllähän siinä oli soittokello, jos olisi tarvinnut apua. Toisaalta aina kysyttiin, haluanko olla yksin. Jos en olisi halunnut olla yksin, olisi joku ollut aina siinä huoneessa. Minä sen sijaan halusin olla yksin ja nautin siitä tilanteesta.



Kun lapsi oli syntynyt ja pesty, soitin heti kotiin ja kerroin, kumpaa sukupuolta lapsi oli. Mies tuli heti kun vain pääsi katsomaan. Viimeisellä kerralla hän ei päässyt sairaalaan, mutta olinkin siellä vain kaksi päivää (menin perjantaina ja lähdin sunnuntaina).

Saako kysyä, missä sairaalassa olit synnyttämässä?



t: ap

tv. 2

Olen synnyttänyt 3 lasta yksin, siksi koska en missään nimessä halunnut miestä tai ketään muutakaan ylimääräistä sinne! Kätilö ja hoitajia käväisi siinä aina välillä ja kysyivät ja tarkkailivat vointia. Jos jotain asiaa, soitin kelloa. Minulle parasta oli siinä levätä ja hengitellä rauhassa tulevaan koitokseen, en tarvinnut ketään muuta siihen häiritsemään kun itsekin olin niin väsynyt. Kätilöopistolla myös kaksi kertaa, kerran ulkomailla.

Kukin tavallaan, ei mua häirinnyt tippaakaan mies siellä salissa. Olipa harjoittelijakin seurana ja rupateltiin niitä näitä niiden pitkien tuntien aikana.

Olis ollu tosi yksinäistä ilman miestä ja loistavaa selänhierojaa. Olin myös kättärillä.

mutta olis tullut yksinäinen olo ilman miestäni, kun synnytys kesti yli 20 h.

Kiva kuulla että Kättärillä saa apua tarvittaessa jo ei miestä tai tukihenkilöä ole paikalla. Olen vaan ymmärtänyt (ja kokemus ekasta) että siellä on jatkuvasti melkoiset ruuhkat. Toisaalta tuntuisi paremmalta että mies olisi paikalla, jos vaikka menisi hätäsektioon - vauvalla olisi tuttu lähellä.



t: ap

eikös vielä parikymmentä(+) vuotta sitten synnytetty " yksin" eli ilman miestä tai tukihenkilöä, että eiköhän se nykäänkin onnistu

toiseen halusin yksin, eipähän ollut kukaan siinä lässytämässä.

Ja hyvin meni, tekisin uudestaankin. Ja tämä Nkl:lla.

Oli ihana olla yksin. En edes kaivannu perhettäni vierailulle kun lapsi syntyi. Sai rauhassa yksin tutustua uuteen tulokkaaseen. On nuoo toiset ehtinyt tutustua toisiinsa kotonakin. Viimesellä kerralla ruinasin yhden ylim. vuorokauden sairaalassa. Yhtään en ikävöinyt kotirumbaa.

kyllä siellä aina välillä joku pistäytyi, ei sinne toista ihmistä mukaan tarvitse.

joista kaikissa mies oli mukana, mutta viimeisessä vain ponnistusvaiheessa. Itse kyselin ihan samaa jokin aika sitten. Olin sairaalassa kun synnytys käynnistyi ja salissa ehdin olla yksin lähes koko synnytyksen ajan. Kätilö oli siellä koko ajan kanssani, poistui vain hakemaan jotain ja tuli heti takaisin. Synntys oli kyllä nopea, kokonaisuus alle kaksi tuntia ja mieheni ehti tosiaan viime hetkillä vastaanottamaan tyttäremme, kun lastenhoitajalla meni aikansa saapua paikalle. Toteaisin vain, että tämä neljäs synnytys, missä olin " lähes yksin" oli aivan yhtä hieno kokemus, enkä kokenut olleeni yksinäinen siinäkään, vaikka muissa synnytyksissä mies olikin koko ajan mukana.



Jos tukihenkilö on mukana, kätilöt eivät varmaan ole paikalla koko ajan mm. siksi, että heitä ei sinne välttis kaivatakaan kuin hoitotoimenpiteisiin.