Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusattu, eikö kukaan puuttunut kiusaamiseesi?
Kommentit (28)
se tosin vaatii ihmistuntemusta erottaa porukasta ne, joiden mielestä se kiusaaminen on inhottavaa (niitä aina on, jos porukka tarpeeksi iso). eikä saa odottaa kiusaajien hyväksyntää, siis sillä tavalla anoen. pitää vaan olla sata kertaa ilkeämpi, tyyliin " vitun huora turpa kiinni" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosiaan niin nokkelaa ja systemaattista operointia oli, että pelottaa, miten ala-asteikäiset tuollaista keksivät.
21
olin uusi koulussa ja paikkakunnalla
en puhunut tarpeeksi sujuvaa suomea
me ei oltu varakkaita - tapiolan ylä-aste, muut kakarat virkamiestan lapsia
ja olin erilainen nuori
- vanhemmillani tyottomyyttä, alkoholi ongelmia, avioliitto onglemia
- olin henkinen tuki äidilleni joka kärsi ajoittaisesta masennuksesta
- hoidin nuorempaa veljeäni ja tavallaan taloutta.
koulussa kaikki tiesi - mut ei se kenenkään muun ongelma ollut
en tietenkään voinut kotona asiasta puhua, heillä oli tarpeeksi onglemia. Ja minua olisi varmaan syyllistetty siitä et niin tapahtui. Kukaan ei ajatellut et en minä kuitenkaan voi toisten käyttäytymistä kontrolloida - sitä ei niin ajateltu silloin
Ja vieläkin olen mielestäni osa syynä siihen et niin kävi.
En kaipaa ollenkaan kontaktia entisiin luokkakavereihini - olin koulussa vain 2 vuotta. Yllättäen yksi heistä on aika kuuluisa ja jopa te av-mammat hänet varmaan tunnette.
Minulla on aina ollut siitä asti heikko itsetunto. Pelkään tiettyjä tilanteita, vaikka olen elänyt hyvän elämän.
Se tässä oudoin asia on. Olen elänyt hyvän elämän. Ehkä jopa paremman kuin luokkatoverini. Lapsia on 2 tervettä, avioliittoa takana jo 13 vuotta. On hyvä aviomies ja menestyn urallani ja tienaan hyvin.
En usko et kukaan sitä minusta olisi uskonot. Olin se koulun harmaa hiiri ja surkimus.
Tässä kirjoittaa siis nro 27 jota kiusattin koko peruskoulu ja lukio.
Pelkistä rangaistuksista ei ole hyötyä. TOki nekin ovat tarpeen, mutta eivät ne kiusaamista lopeta. Päinvastoin, kiusaajan kieroutuneella logiikalla ne hänen silmissään tekevät kiusaamisesta entistä oikeutetumpaa: kiusattuhan aiheuttaa hänelle vaikeuksia, hänellä on siis oikeus " antaa takaisin" . Näin ainakin minun kohdallani aina kävi. Kun selvään väkivaltaan puututtiin, ja tekijöitä rangaistiin, väkivalta loppui, mutta henkinen kiusaaminen paheni.
Oikeasti olisi tarvittu jotain korjaavia toimia, joilla luokkayhteisö olisi luotu uudestaan niin että minäkin kuuluin siihen. Siis minun kannaltani.
Kiusaajien kannalta rangaistusten ohella olisi tarvittu sitä, että joku olisi heille opettanut, miten toisten ihmisten kanssa ollaan produktiivisemmin. Siis oikeasti he olivat kaikki jollain tapaa hiukan onnettomia. jotkut purkivat pahaa oloaan, mutta useimmilta vain puuttui kyky nähdä sosiaalisia suhteita muuten kuin omalta kannaltaan. Siis olematta varsinaisesti tarkoituksella pahoja, nämä ihmiset kuvittelivat, että on jotenkin " oikein" eristää se vähän erilainen tapaus. Näöin vaikka oltiin jo lukiossakin ja periaatteessa olisi pitänyt olla fiksumpaa väkeä. Heidän tulevaisuutensa - kja kaikkien heidän työkavereidensa - takia heille olisi pitänyt opettaa, miten ihmisten kanssa pitäisi olla.
(juu, ja tajuan kyllä, miten ironista on, että minä puhun tästä, kun minua kiusattiin enkä siis tavallaan itse osannut olla ihmisten kanssa. Mutta nykyään osaan, mikä vai todistaa, että se on opittavissa oleva ominaisuus!)
nipisteli minua (hän tyttö kuten minäkin) äitini sanoi että se varmaan vaan tykkää susta. Ekalla ku kiusaaminen laajeni, niin olin kuulemma liian herkkä ku tulin itkien kotiin, ei saisi välittää muiden sanomisista... Siis ei puututtu ja homma kesti koko peruskoulun ja harkitsin jopa itsaria... yläasteella yksi ope kertoi miten ala-asteella nimitellään hänen tytärtään ja sanoi että ettehän te täällä yläasteella ole yhtä tyhmiä...No, siitähän ne keksi nimitellä minua samalla nimityksellä kuin ko. open tytärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisten kanssa olemista pitäisi opettaa. sekä kiusaajille, että myös trauman purkuna kiusatuille.
Heillä on tiettyjä ongelmia toisten lasten kanssa, he eivät kumpikaan ymmärrä tekojen seurauksia. Molemmilla mottona on " kosto elää" .
syrjiessään sitä erilaista.
Minua kiusattiin koko peruskoulun ja pitkälti lukiionkin aika. Enimmäkseen seoli juuri sellaista eristämistä ja syrjimistä ja sitä että kaikki kommentit oli tosiaan selvästi tarkoitettu nälvimiseksi, vaikka sanat sinällään olisivat kelvanneet pyhäkoululehteen. Joskus myös avointa väkivaltaa, siihen sentään puututtiin.