Onko tosiaan niin,
että adoptioprosessin saa aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun perheen vanhin biolapsi on 2-vuotias? Mistä tällainen sääntö? Pyritäänkö varmistamaan, että lapsille tulee mahdollisimman iso ikäero ja että heillä tulee olemaan mahdollisimman vähän yhteistä?
Kommentit (7)
se tarkoittaa siis sitä, että lasten ikäeroksi tulee vähintäänkin viisi vuotta. Ymmärrän perustelut, mutta silti tuntuu ikävältä ettei adoptiolapsella ole mahdollisuutta saada iän puolesta läheisempää sisarusta. Tuo ikäero on silloin jo niin suuri, että isommat sisarukset harvoin jaksavat keskittyä siihen pieneen perässäroikkujaan vaan kokevat hänet ja hänen leikkinsä ennemminkin taakaksi, eivät varmasti mustasukkaisiakaan ole, mutta eivät tule saamaan sellaista kunnollista sisarusten välistä suhdetta, jonka vain yhdessäololla saa rakennettua.
Nykytilanteessa, missä adoptioon vapaat lapset vähenevät ja hakijoiden määrä lisääntyy, pienet, alle 2v lapset pyritään sijoittamaan lapsettomille, ainakin joissakin kohdemaissa. Biolapsiperheille saatetaan sijoittaa vähän isompia lapsia, jolloin ikäerokin on pienempi. Riippuu kohdemaasta, minkä ikäisiä lapsia sieltä tulee, mutta hyväksymällä isomman ikähaarukan, voi ikäeroa ainakin vähän pienentää. Useimmissa maissa on ainakin 3-5v lapsia paljon.
Tuo kahden vuoden sääntö on varmaan tehty silloin adoptio saattoi vielä sujua nopeastikin, joten lapsille olisi voinut jäädä hyvinkin vähän ikäeroa. Nyt se ei ehkä olisi enää tarpeellinen kun joka puolella Suomea prosessi kestää hirvittävän kauan. 2 vuoden ikärajalla on haluttu niitä asioita joista Filiina puhuu ja itse olen kyllä samaa mieltä siitä että ikäeroa pitää jonkin verran olla. Toivoisin myös todella erityisesti biolapsiperheiden, joille biolastenkin saaminen on mahdollista, miettivän että voisivatko he adoptoida lapsen joka saattaa muuten jäädä ilman kotia. Esim juuri hiukan vanhemman lapsen tai erityistarvelapsen. Jokainen alle 2v terve lapsi kuitenkin saa perheen aivan varmasti. Me saimme itse poikamme hiukan yli 3-vuotiaana ja hän on silti ollut todella pieni ja tarvinnut vanhempia ihan yhtä paljon kuin vauvaikäisetkin.
Filiina, olen miettinyt ennenkin että kuka sinä olet koska me kyllä varmasti tunnetaan? kerro...
Hei!
Asiaa puhutte tuosta adoptiolapsen iästä. Vähän kärjistin, että saan keskustelua aikaiseksi tällä turhan hiljaisella palstalla. Tottakai myös vanhempi lapsi on vaihtoehto. Ehkä tuo ikäraja on vähän turha nykyään, kun käsittelyajat on niin mielettömän pitkiä?! Muuten lisäyksenä vielä, että vaikka biolapsi olisikin jo entuudestaan, ei se tarkoita, että lasten saaminen on enää mahdollista (sekundäärinen lapsettomuus).
Olen kuullut, että Pelan neuvonnassa nuorimman lapsen pitää olla 1-vuotias, mutta esim. meidän kuopus oli reilusti alle vuoden, kun menimme oman kunnan neuvontajonoon. Neuvonta alkoi, kun lapsi oli nippanappa vuoden täyttänyt.
Meillä nuorin biolapsi ehtii kasvaa käytännössä 3-5-vuotiaaksi, ennen kuin pikkusisarus tulee, mutta toisaalta laitetaan mahdollisimman väljä ikätoive, eli saa nähdä, miten iso ikäero lapsosille tulee loppujen lopuksi. Kohdemaissa on eroja, minkä kukakin katsoo olevan lapsen etu.
Nuorimman biolapsen pitää olla 2v. Biologisten lasten kohdalla ajatellaan usein että mitä pienempi ikäero, sitä läheisemmiksi he kasvavat. Adoptiolapsi on kuitenkin aina erityislapsi ja joutunut kokemaan hylkäämisiä ym. mitä biologisten ei ole tarvinnut kokea. Siksi ajatellaan, että adoptiolapsen tulisi saada erityistä huomiota ja huolenpitoa ja jos ikäero biologiseen lapseen on kovin pieni, vanhempien on vaikea antaa sitä. Myös sisarus, joka on jo vähän vanhempi ja on saanut itsekin tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan, pystyy ymmärtämään adoptiosisaruksen tarpeita paremmin.