leimattiin raskausdiabeetikoksi!

Vierailija:

Sitten sille yhdelle jonka lapsi huusi kuin syötävä verikokeita otettaessa, oliko kantapää kunnolla lämmitetty ennen verikokeen ottoa? Olisiko ollut parempi olla ottamatta kokeita ja olisi ehkä jäänyt huomaamatta liian korkea verensokeri?

niitä kokeitahan otettiin, minähän kerroin, että ensin 3 tunnin välein ja kun niissä ei ilmennyt mitään niin sitten keskustelin niiden kätilöiden kanssa ja sitä verikokeenottoväliä pidennettiin. Ei tietenkään, ei se olisi ollut parempi. Se vaan oli hirmu hassua kun yhtääkiä joku hiffasi sieltä papereistani sen sanan sokerivauva ja sitten alkoi kauhea show.

En ole itse asiantuntija verinäytteiden ottamisessa vastasyntyneiltä vaan olen toisen alan asiantuntija. Toimin silloin vauvan kanssa kuten pyydettiin eli villatöppöset oli vauvan jaloissa ennen kokeen ottoa ja jalkaa lämmitettiin kyllä. Silti teki pahaa kun vauva huusi tuskasta näytettä otettaessa/kaevettaessa sen kantapäästä. Häiritseekö se sinua että tuo teki mulle juuri synnyttäneenä ja hormonit pinnassa niin pahaa että itkin itsekin.

vauvan itkua. Enemmän olisin ihmetellyt jos ei olisi tehnyt pahaa.



Omaltani otettiin kantapäästä myös laitoksella useita verikokeita. Naistenklinikalla haettiin ennen verikoetta pullo lämmintä vettä ja laitettiin vauvan sukan sisään kantapäätä vasten.



Näytteenottoa ei omani eikä muutkaan samassa huoneessa olleet " sokerivauvat" itkeneet juurikaan. Hiukan inahtivat verta otettaessa. Tämän kokemuksen perusteella epäilin olisiko ollut kantapään lämmittäminen liian vähäistä.



Vauvoja on erilaisia ja varmasti myös näytteenottajia.

Vierailija:

minä en pidä ylimääräisistä ja turhista tutkimuksista: ovat mielestäni ajan ja rahan haaskausta, joita kumpaakaan minulla ei ole nykyisessä elämäntilanteessani ylen määrin. Tilanne olisi luultavasti eri ensimmäisen lapsen kohdalla. Tarpeelliset tutkimukset on asia erikseen ja siksi taidankin olla aikaa vievä asiakas kun vaadin ensin selityksen mihin tutkimusta tarvitaan ja sen perusteella sitten onko tarpeellinen vai tarpeeton. Tietysti se vaatii minultakin aikaa pysähtyä ottamaan asioista selvää.

Olen ollut joka kerralla tyytyväinen ylimääräisiin tutkimuksiin, niillähän saan tärkeää ja kiinnostavaa tietoa niin vauvan voinnista kuin oman elimistöni toiminastakin.

Vauvat eivät ole olleet sokerivauvoja kooltaan tai sokeriarvoiltaan, eivätkä mittauksetkaan juuri itkettäneet äitiä eivätkä vauvaa (kantapää lämmitetty ja imetin pistettäessä).

Tiukka dieetti minulla tarkoitti normaalia terveellistä ruokaa ja karkkipäivänä söin suklaata

Vierailija:

On ollu vaan yksi poikkeava arvo, muut arvot ok. Ja se yksi poikkeva on raja-arvo 5,3 ja sen perusteella olen raskausdiabeetikko! Ja siihen testiin jouduin ainoastaan ku kohtu on ilmeisesti istukan paikasta johtuen viikkoihin nähden liian iso - en siis sokerihäikkien takia tms. Ja kun suvun ylipainoiset naiset saa sokerihäikkiä eläkeiässä (vasta!) niin olen siis raskausdiabeetikko. Syön terveellisesti, liikun, olen normaalipainoinen.... ja neuvolan raskausdiabeetikko ohjeet on suunnattu ylipainoisille sohvaperunoille??? Vauva on ultrattu viikolla 33 normaalikokoiseksi.

Siis minähän en niihin vauvan kasvun kontrolleihin tahdo mennä aikaani ja rahojani haaskaamaan jos ei ole todellista tarvetta! Eikös sen näe jo omasta painonnoususta ja sokeriarvoja neuvolas tarkkailemalla, onko aihetta ultrata vauvaa koon seuraamiseksi? Olen siis varmahko, että vauvasta ei ole tulossa liian isoa, pysyn normaalipainossa ja sokerit kohdallaan... turhaa vouhotusta.

Mutta ei tuo silti paljon koholla ole

Ei kehtaa kertoa kenellekään, että HÄNELLÄ on sokerihäikkää, mihinkään ylimääräisiin kontrolleihin ei VIITSI mennä, kun kerran HÄNELLÄ on sokeriarvot kunnossa eikä ole lihava eikä sohvaperuna. Entäs se lapsi sitten? Tämä tuleva äiti ei ole lainkaan huolissaan lapsestaan - kun ei vain itseä leimata sokerihässäkän omaavaksi lihavaksi ja laiskaksi ihmiseksi... Ja äidin ikä on? Ja äo?

toisaalta voisi ajatella, että onko siitä mitään haittaakaan että seurataan. mielestäni ei.

Voi se raskausdiabetes olla normaalipainoisillakin ihmisillä. Itse olen aina ollut hoikka, ja lihoin raskauden aikanakin vain 10 kiloa. Raskausdiabetes todettiin kans, kun yksi arvo heitti normaalista. Kiitollisena seurasin ohjeita vauvani ja itseni parhaaksi.

Raskausdiabeteksen merkittävin seuraus on sikiön makrosomia, joka altistaa synnytysvaurioille, aiheuttaa sikiön hapenpuutetta, lisää jopa sikiökuolemia ja kasvattaa keisarileikkausten tarvetta (Metzger ym. 1998, Teramo 1998). Jo lieväkin äidin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö suurentaa makrosomian riskin ohella myös pre-eklampsian vaaraa (Sermer ym. 1995).



Raskausdiabetes ja sikiön epämuodostumat. Kehnossa tasapainossa oleva, jo raskautta edeltänyt diabetes lisää selvästi sikiön epämuodostumavaaraa (Teramo ja Leinonen 1996). Koska osa raskausdiabetestapauksista osoittautuu vain raskauden aikana diagnosoiduiksi mutta jo ilmeisesti ennen raskautta puhjenneiksi insuliininpuutos- tai aikuistyypin taudeiksi, on suurissa tutkimuksissa havaittu sikiön keskushermoston, virtsateiden, selkärangan ja kylkiluiden epämuodostumien lisääntyvän raskausdiabeteksessakin (Martinez-Frias ym. 1998). Tämä kannattaa ottaa huomioon raskauden vaikeimmissa ja varhaisissa glukoosi-intoleransseissa.

Niinhän sitä diabetestäkin hoidetaan, ruokavaliolla. Eli ei pitäisi olla sinulle kovin vaikeaa.

Ja onko se niin kauhean kallista mennä sinne ultraan, jossa tarkistetaan, että vauvalla on kaikki ok.

nyt lukea kunnolla, että vain yksi arvo heittää ja sekin raja-arvo! Ja vauva ultrattu juuri normaaliksi! Eli ei ole kyse mistää vakavasta sokerihäikästä, jollainen mielestäni kyllä ansaitsee kaiken " melskaamisen" . Minua ketuttaa se HUS:n lappu jossa neuvotaan tarkkailemaan painoani (joka on siis normaali) ja liikkumaan (jota teen) ja sitten koko juttu tuli ihan töksösti esiin: eli yht äkkiä vaan HUS:sta postitse lappu että tuleppa tänne ensi kuussa " sikiön kasvun seurantaan" ( kun alkujaan piti siis seurata kohdun koon kasvua, josta jo tapauksessani tiedetään että se ei johdu vauvan koosta. Nyt ei seuratakaan sitä vaan vauvan kokoa, hälläväliä se kohdun koko?) ja ohjeena " tiukka dieetti" Luultavasti minulla ja lääkärillä on eri käsitys tiukasta dieetistä. Tiukka dieetti on jotain vaikeaa ja lähes mahdotonta ja v...mäistä, se että jätän(muutenkin harvoin syömäni) karkit pois ja jaan syömäni ruoka-aineet kolmen aterian sijaan viiteen/kuuteen ateriaan on dieetti mutta ei vielä tiukka dieetti. Kyllä minä raskausdiabeetikko voin olla, mutta en tosiaan halua tulla leimatuksi sokerihäikkäiseksi, lihavaksi sohvaperunaksi jota täytyy patistaa tiukalle dieetille! Mukava kuulla että joku muukin diagnosoitiin yhden arvon perusteella raskausdiabeetikoksi ja arvot ja paino olleet normaaleja... Ajattelin etten viitsi edes kelleen kertoa että mulla on tälläinen juttu, koska en halua kyselyjä tai melua asiasta. Aivan samoin ku en mainosta olevani täysraitis tai liehuta raskausajan ruokavalio-rajoitteita joka paikassa esillä. Husin lapussa luki pieni määrä karkkia. Se ottaa koville. Toki lääkärin pieni määrä karkkia on varmasti enemmän kuin minun pieni määrä... Mikä on pieni määrä esim. suklaata. Viikossa saa syödä pienen määrän, mutta mitä se on grammoissa?

Miten voit kuvitella ihmisten olevan niiiin kiinnostuneita sinusta.

1 % suomalaisista sairastaa paranoidia skitsofreniaa. En olisi mitenkään ihmeissäni jos sinä olisit yksi sadasta.



Ei sinua ole mitenkään leimattu, ja jos kerrot jollekin - se tuskin kaataa maailmaa. Elämä on elämää. kaikilla meillä on surumme ja murheemme. Yleensä ihmiset ovat empaattisia, eikä heti urkkimassa ja utelemassa tai leimaamassa.



Kyllä sä kestät ilman karkkia. Se on pientä terveen lapsen rinnalla!



Tsemppiä.

ja että meillä on näin hyvä hoito. Pienimmästäkin poikkeuksesta pääsee seurantaan.



Kehtaatkin olla noin epäkiitollinen!

Sokerirasitustestin paastoarvo oli tismalleen siinä raja-arvossa, ja raskausdiabetes-diagnoosihan sieltä sitten pamahti koska se asia nyt vaan on määritelty tietyllä tavalla ja minä menin sitten sen määritelmän sisään. Tuo raja-arvo on nyt tosiaan ton 5,3 mutta silloin se oli alempana, olikohan se jopa 4,5, en muista varmasti. Tällä kertaa uskon, että alitan tuon raja-arvon helposti. Ekassa raskaudessa meni pari pykälää yli raja-arvon tuo samainen paastoarvo, ja samoin silloin tuli sama diagnoosi.



Mihinkään ylimääräisiin kasvukontrolleihin en päässyt/joutunut, mutta verensokeriarvoja kyllä jouduin tikuttelemaan. Niissä ei kertaakaan ilmennyt mitään ongelmaa joten varmasti ne jatkotoimenpiteet sitten katsottiin sen mukaan.



KUn vauva oli syntynyt, niin äkkiä joku kätilö kekkaisi että hei tämähän on diabetesvauva, ja siitä alkoi hirveä verinäytteiden tikuttaminen vauvan kantapäästä. Se teki häijyä, kun eivät suostuneet yhtään kuuntelemaan minua että minkä sorttinen diabetes tämä kyseessä oleva on oikein ollut. Vauva huusi kuin syötävä. Lopulta en antanut ottaa niitä kantapääverinäytteitä niin usein kuin olisivat ottaneet (3 h välein) ja sovimme sitten että ne otetaan aamuisin ja iltaisin synnärilläoloaikana. Vauva ei ollut iso (3690g) ja oli hyvin rinnalla.



Itselleni suurin anti näistä raskaudiabeteksistä on ollut se, että tiedän nyt itselläni olevan olemassa keskimääräistä korkeampi alttius sairastua 2-tyypin diabetekseen. Se on varsin hyödyllinen tieto mielestäni. Ei sen torjumisella saavuta mitään.

Itselläni myös sama tilanne, paastoarvo koholla ja sekin vain raja-arvon lukemassa eli ei paha. Ylipainoa ei ollut kuin laskennallisesti (BMI 25,x), rasitukseen jouduin siis automaattisesti.



Omat elintapani olivat hyvät siihenkin asti, mutta otin tosissani tuon dieettisuosituksen, sillä nimenomaan [b]paastoarvon ollessa koholla pahinta on pitkät ruokailuvälit[/b]!! Ei sillä ketään leimata ylipainoiseksi sohvaperunaksi, minulle tuollainen ei edes tullut mieleeni!! Kysehän on vain siitä, että [b]joillakin ihmisillä on perinnöllinen taipumus sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin ja sinä olet yksi[/b] niistä ihmisistä, samoin kuin minä. Meidän on siis syytä pitää itsemme normaalipainoisina ja kiinnittää huomiota verensokerin pitämiseen tasaisena - ihan itsemme vuoksi.



Ai niin - minulle sanottiin, että pullan tai suklaapatukan saa syödä mieluiten aterian yhteydessä, ei erikseen, jolloin ne nostavat verensokeria turhan nopeasti. Perehdy muutenkin ruuan sokeristumisasioihin - se ei ole kenellekään haitaksi :)



Omat lapseni ovat kaikki syntyneet suurikokoisina, neljän kilon molemmin puolin, eikä ketään heistä ole pidetty " sokerivauvana" - ei edes sitä vauvaa jonka odotuksessa nuo paastoarvot olivat koholla. Verokeita ei otettu keneltäkään syntymän jälkeen sen enempää eikä heissä ollut mitään häikkää. Mutta olisiko niin, jos olisin jättänyt mittauksen tulokset huomiotta? En tiedä.

VOI KAUHEAA!!! Ihan raskasajan diabeetikoksi leimasivat, mitenkä sä pystyt elämään... voi,voi... Mä en tajua mikä punainen vaate tuo asia on, sitä kun tulee raskaaksi täytyy varautua kaikenlaiseen, ja raskausajandiabeteksen kanssa pystyy elämään. Onneksi ei ole mitään pahempaa!

t. äiti, jolla on ollut kaksi raskausajan diabetestä. Ja näin ei raskaana paastoarvo oikeen hyvä.

Jos sinulla olisi ollut useampi poikkeava arvo kuin yksi, olis pämähtänyt vielä tiukempi seuranta ja ehkä jopa insuliini.



Ja joku toinen ketjussa kommentoi että ylipainoa vain laskennallisesti - no mitä muita tapoja siihen ylipainon arviointiin mahtaa olla - omat fiilikset?

Minä olen läski ja raskausaikana pääsin sokerirasitukseen:

arvot 4,9 - 11,8 - 7,0 (Raja-arvot naistenklinikalla 4,8 - 10,0 -8,7)

eli Naistenklinikan arvojen mukaan kaksi arvoa yli rajan.



Raja-arvot vaihtelevat sairaaloittain, yllättävää kyllä.



Kävin vuorokausikäyrässä ja sen seurannan arvot olivat kaikki ok.



Tästä huolimatta diagnoosina raskausdiabetes ja dieettihoito.

Ihan normaalisti sai syödä terveellistä ruokaa.



Tuloksena 4085 gr painanut lapsi, ja huomio tämä siis vaikka sokerit tuolla dieetillä ok. Lapsi terve ja sokeriarvot hänellä kunnossa laitoksella.



Ota lääkärin kehoitus vakavasti, se on sun ja sun lapsesi parhaaksi.

Raskausajan diabetes ja 2-tyypindiabetes voivat tulla yhtä hyvin laihoille ja osittain sokerihäiriöille on havaittavissa sukurasitusta myös.



Sitten sille yhdelle jonka lapsi huusi kuin syötävä verikokeita otettaessa, oliko kantapää kunnolla lämmitetty ennen verikokeen ottoa? Olisiko ollut parempi olla ottamatta kokeita ja olisi ehkä jäänyt huomaamatta liian korkea verensokeri?

taidan tosiaan ottaa asian vähän vainoharhaisesti, mutta tälläinen palsta on hyvä paikka siihen... aikani asiasta harhailtuani voin hyväksyä sen ja palata normaaliksi - mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa tapauksessani.



Myös minua otti päähän tuo kun kuulin että sitten seuraavissa raskauksissa, jos niitä tulee, niin alusta asti seurataan arvoja... ja kun olin jopa ajatellu että jos synnytys menee nopeasti ja hyvin niin se menisi vielä poliklinikka-käyntinä ja lepäillä voisin vauvan kanssa kotona ku isommat lapset olis mummolassa... On siis kolmas lapsi tulossa ja kun ystäväpiirissä on terveydenhuollon ammattilaisia (siis luotettavia ja osaavia tukijoukkoja) niin en kokisi ongelmana poli-synnytystä. Mutta siihenhän se tyssää jos täytyy vuorokauden ajan ottaa vauvasta verikokeita, eli sairaalassa jumitaan. Meinaan kyllä neuvotella siitä kasvukontrollista, sillä minusta se on turha homma JOS/kun omat sokerini ja painoni pysyy kunnossa... Se mun sokerin seurailu on kyllä ihan ok. Olen jo aiemmin tienny että kuulun riskiryhmään: äidilläni on sokerihäikkiä (ei tarvitse lääkitystä) hänen siskollaan diabetes lääkkeet ja heidän äidillään oli hoitamaton diabetes. Kaikilla ollut vuosikymmeniä ylipainoa jonkin verran ja vaiva puhjennut vasta ELÄKEiässä. Vaikka olen normaalipainoinen (melkein aina olen ollut ja toivoakseni tulen olemaan) niin geeniperimä voi kuitenkin olla äitini puolelta aika vahva. Elintavoilla lienee kuitenkin jokatapauksessa oma merkityksensä, joten olen onnekas kun ne ovat terveet.

verinäyte otetaan! tiukemmat arvot on otettaessa kyynärtaipeesta verinäyte, kuin sormenpäästä napsautettava näyte.