Pahin kipu jonka olet tuntenut?

" Pelkäsin kuolevani, sitten pelkäsin, etten kuolekaan"



Kun tää on niin totta!



Ap

nopeasta laihdutuksesta.



2

Kesti vieläpä monta vuorokautta ennenkuin lääkärit uskoi ettei kyse ole mistään vatsahaavasta tai mahataudista.

Sinä aikana ei nukuttu,syöty,istuttu,maattu tms.

Kävelin ja huojuin vaan tuskissani.

Vasta kun oli hengenvaarallinen tila,alettiin toimia.

Se oli ihan kamalaa.

Niin ja ikää oli silloin 25 v.

ja kesti viikkoja. Synnytykset (3) oli lastenleikkiä samoin hampaan vetäminen suusta kun puudute ei tehonnut yhtään.

kun ponnistin tunnin ja olin varma että kuolen

synnytys kohta vasta edessä...

...ja sitten ensimmäiset sekuntit sen jälkeen, kun poika oli iskenyt oven sormilleni.

Synnytyspoltot olivat kovempi mutta kestettävämpi kipukokemus.

Olen menossa läkäriin ja kannattaako leikkauttaa jos kivut olisi sappikivistä?

Ultrassa nimittäin todettiin yksi iso sappikivi.

Voiko se olla kipujen aiheuttaja?

Kivuthan syntyvät siitä kun sappikivet lähtevät sappirakosta liikkeelle tiehyitä pitkin. Minulla leikattiin juurikin kipujen vuoksi tähystysleikkauksella (kolme reikää vatsaan). Mikäli kivet eivät ole lähteneet liikkeelle, ei niitä käsittääkseni leikata. Kun eivät kipuja aiheuta. Minulta leikattiin samalla myös sappirakko pois, jolloin kiviä ei niin helposti synny.



Ap

Muuten ns. normaali kivuista mun mielestä peräsuolen tähystys oli kipeämpi kuin synnytys.

Synnytyksessä olin tajuissani koko ajan, enkä tainnut edes itkeä kivusta. Endometrioosi tekee kuukautisista helvetin. Migreeni taas on sellaista kipua, että tappaisi itsensä, jos kohtauksen aikana kykenisi sen tekemään.

Tosin synnytys tapahtui omasta tahdosta ilman lääkkeitä. Ja toipuminen kesti paaaljon vähemmän aikaa kuin kahdesta edellisestä joissa olin ottanut epiduraalin.

Migreeni tosin taitaa viedä voiton tuostakin kivusta.

Silloin en vielä tiennyt mikä minulla on, olin sairaslomalla kipujen takia ja sain pari kertaa tuollaisen " pelkään että kuolen ja sitten että en kuolekaan" -kohtauksen...



Vasta tämän jälkeen tulee synnytyskipu, pahin oli just ennen epiduraalia, jolloin haukuin anestesialääkärinkin.

Olkapään paikaltaan meno, kipu kesti jotain yli viikon ja olin sata varma että synnyttäisin mieluummin monta lasta kuin ottaisin sen olkapääkivun ikinä!

Synnytys ei ollut mitään (en ole itse pitänyt synnytyksiä kivuliaina vaikka toinen oli yli 4 kg ja pelkällä ilokaasulla synnytin). Minulla on harvinaisen korkea kipukynnys mutta tuo kurkkukipu oli käsittämätön, eikä mikään kipulääke edes vähentänyt sitä. Nielu turpusi melkein umpeen ja hengittäminen tuntui ahdistavalta kivun lisäksi. Kesti monta päivää ennenkuin lääkkeet tehosi.

Mulla on ollut niitä kaksi kertaa. Ekan sain, kun odotin viimeisilläni neljättä lastani. Synnytys piti käynnistää kipujeni takia. Toisen kohtauksen sain sitten puolen vuoden päästä, ja olin lähellä kipushokkia. Morfiinia sain kipuun, mutta se auttoi vain noin tunniksi. Kyllä jää synnytyskivut selkeästi toiseksi.

edelle.

Ihan kamala alavatsakipu ja kuume niin korkealle hujahti hetkessä että oli ihan sekava olo. Lisäksi kun muutenkin oli jo valmiiksi vähän puolikuntoinen viikkoa aikaisemmin tapatuneen synnytyksen jäljiltä.

vaikuttanutkaan, ja siinä vain sitten ulisin puolitajuissani sängyllä, eikä kenelläkään tietysti ollut aikaa tulla katsomaan. Joku toinen äiti kutsui saikut paikalle ja sain morfiinia muistaakseni. Sitten aamuun mennessä se kipu oli vähän hellittänyt. Mutta muistan vain ajatelleeni, että ihan tuntuu kuin koko maha olisi revitty auki, ja runnottu takaisin yhteen. Ei ollu hubaa. Eikä ne supistuksetkaan, mitkä ehdin ennen sektiota tuntea, olleet mitään siihen verrattuna.