80-luvun teinit? Muistatteko
kun päivystimme lankapuhelimien ääressä odottamassa että HÄN soittaisi?
Kommentit (38)
Ja ajatelkaa miten hienoa oli soittaa jollekin salaiselle ihastukselle ja vain kuulla hänen ääni! Ei näkynyt kuka soittaa.. oi, niitä aikoja.
ei HÄN minulle olisi soittanut, olin lihava, ruma ja ujo.
(Näin muuten HÄNET juuri viime viikonloppuna kaupassa - oli yhä söpö, mutta kulahtaneen oloinen :)
piti jonottaa sotkun puhelinkoppeihin, että sai soitetuksi mulle. minä istuin kotona pyykkikorissa, koska johdon sai vedettyä kylpyhuoneeseen.
kerran nukahdin sohvalle puhelin kainalossa kun odottelin soittoa..
Ettei vaan äiti kerkee vastaamaan.
mun HÄN on lihonut niistä ajoista yli 30kg, juoppo ja vaimon pettäjä, joten ihan kiva, ettei soittanut mulle, vaikka sitä silloin toivoinkin:)
Mä sain about 17-vuotiaana oman puhelinkoneen huoneeseeni, ts. liittymä oli sama mutta pystyin vahtaamaan niitä puheluja omassa huoneessani ja puhua rauhassa. Se oli luksusta se!
aina huoneeseeni...ja mihinkään ei voinut mennä,se oli ihanaa aikaa. ap
Mä juttelin eka poikakaverini kanssa aina vaatehuoneessa, joka oli pieni kuin mikä ja täynnä kun turusen pyssy, mutta siellä sai edes hieman omaa rauhaa, kun ainoa puhelin oli eteisessä.
Ja tosiaan jos jonkun puhelua odotti, niin minnekään ei voinut lähteä (pahimmassa tapauksesssa päiväkausiin) ettei vaan mene se " tärkeä" puhelu sivu suun.
Ja sitä oli niin intona,että....ap
Tai sit kun soittikin HÄNELLE kotiin, ja isä vastasi tai veli, ja luulikin että se oli HÄN ja alkoi siinä sitten lirkutella jotain, että oli noloa!!
Kyllä tänä päivänä on niin helppoa kun kännykät, tekstiviestit, jne.
Ensimmäisen kännykkäni taisin saada 18-19-vuotiaana, olin tooooosi ylpeä vaikka tuntui, että kaikilla muilla oli jo :)
Vierailija #18:
ei niitä kännyköitä ollut silloinkaan kun minä olin teini eli 1995
Muistan kuinka istuttiin Kesoililla kovana ja huudeltiin juppia jos joku meni kännykän kanssa ohi :D *nolo*
t:18
ja kun menin yläasteelle 1998 niin kenelläkään ei ollut kännykkää, ekat sai kännykän joululahjaksi 1998 ja kasilla jo varmaan lähes puolella oli kännykkä. Ysillä eli 2000-2001 taisi jo lähes kaikilla olla kännykkä.
Äitini vielä onnistui aina pelottelemaan ihan kenet tahansa olemaan soittamatta uudestaan eikä edes välittänyt minulle viestejä :( Sitten sitä steppasi kärsimättömänä, että soitto jo tulisi ja voisi lähteä talleille.
kuljeskelin kyllä usein kirjastossa ym. pikkulylän mestoissa, joissa saattoi saada kontaktin " vahingossa"
En tosin ollut mikään juppi vaan hippi :)
Kumpikaan ei puhu tuntiin mitään mutta linja on auki. Pimeetä :)
Ja oli tosi noloa, jos äiti/isä ehti vastata ensin. Meillä puhelin olkkarin läheisyydessä ja koko muu perhe kuuntelemassa..:)