Mieheni lapset saa minut hulluksi!
Olemme uusperhe, jossa on 2 miehen lasta, 1 oma ja 1 yhteinen. Olen ollut aina tarkka siitä, että kun olemme jossain lasten pitää käyttäytyä kohteliaasti. Lapset ovat toki lapsia, eikä 2-vuotiaalta voi odottaa täydellistä käytöstä, mutta opettaa silti pitää.
Hänen lapsensa saavat juosta ravintolassa, syödä sormin, kiljua, huutaa, rääkätä muita ja sikailla. Se saa minut täyteen raivon valtaan.
Eilen olimme kaikki 6 ravintolassa ja kun hänen lapsensa olivat saaneet koko ravintolan ärsyyntymään ja kiellettyäni heitä 100 kertaa, mieheni vain myhäili. Sain raivarit ja ilmoitin, että en tätä kestä.
Lähdin vauvan ja oman 5-vuotiaani kanssa kotiin. Mies tuli vasta illalla ilman omia lapsiaan. En sanonut mitään, käänsin vain kylkeä kun hän tuli kotiin. Aamulla hän lähti töihin, ennenkuin me muut heräsimme.
En kestä enää päivääkään. Haluan lapsia joilla on rajat ja hyvä käytös, että he pärjäävät elämässään ja minä kestän heidän kanssa asumistaan. Hänen lapsensa saa munkin lapsen täydelliseen anarkiaan!
Olen harkinnut eroa tämän takia, enkä usko enää, että siinä kauaa kestää. Miehen mielestä, hänen lapsensa vaan nyt ovat vähän tavallista reippaampia, eikä lasten tarvitse käyttäytyä tämän paremmin.
Saatanan kakarat ja äijä!
Kommentit (26)
varsinkin jos on meidän, teidän ja yhteiset on loputon taistelutanner! Jos teidän yhteinen on vielä vauva, on hyvä aika taistella järkevät säännöt.
Kuulostaa siltä, että et enää kauaa kestä. On varmaan aika latoa avoimet kortit pöydälle ja kertoa tunteistasi. Muuten et oikeasti kestäkään.
Me tehdään äijän kanssa joskus tulehtuneissa tilanteissa niin, että me kirjotetaan korteille asioita, jotka on kamalan tärkeitä ja sitten neuvotellaan niistä. Aina voittaa jotain ja häviää jotain.
Raivoaminen tai mököttäminen ei ainakaan auta.
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista?
ap
uusiokuvioita, kun olen tajunnut sen, että sitotuminen, vaikeiden aikojen yhdessä kestäminen ja läpikäyminen kuuluu myös siihen pakettiin, jota avioliitoksi kutsutaan. Lasten kasvattaminen ja käytöstapojen opettaminen on yksi osa sitä pakettia. Ei ihan helppoa, mutta ei mahdotontakaan jos vanhemmat osaa vetää yhtä köyttä.
Onko lasten kasvatusvastuu silloin yksin miehen harteilla? Miksi sinä et kasvata heitä? Kun sinulla on omakin lapsi, joka on jo 5-vuotias, niin kai olet jo oppinut, että pelkkä kieltäminen ei aina riitä. Kun kieltäminen ei tehoa, on siirryttävä järeämpiin toimiin. Olisit vienyt lapset autoon odottamaan, ja jatkanut sen jälkeen syömistäsi. Ehkä ensi kerralla muistaisivat käyttäytyä.
Ota vastuuta äläkä vain valita ja uhkaa heti erota ennen kuin olet edes tehnyt mitään itsesi auttamiseksi.
tämä olisi helppoa? Sekö sua risoo, että epäonnistuimme ekoissa avioliitoissamme? Ja tajusimme niistä erota, koska puolisot oli kaheleita?
Siksikö olet niin hyökkäävä, epäempaattinen ja ilkeä? Jos et keksi muuta kuin ilkeilyä, mene pliis kiusaamaan jotain jonka ongelmat on pienempiä! Mulle tää nyt on oikeasti vakava paikka.
ap
mutta en kolmea rauhoittumaan yksin. Miehen mielestä lapset SAA juosta ravintolassa, syödä sormin ja riehua.
Se vie aika paljon mun uskottavuudesta jos toinen vaan naureskelee, että elä nyt pingota niin paljon.
Sehän tässä on nyt se ongelma - miehestä lapset saa olla villejä ja riehakkaita ja käyttäytyä huonosti. Mun mielestä ei.
Meillä on siis näkemysero! Miten saan miehen uskomaan, että on paikkoja missä pitää osata olla kunnolla? Ja että on lapsen edunkin mukaista osata käyttäytyä!
Ja miten saan miehen ymmärtämään, että minä en voi antaa asian vain olla, ja että se saa minut raivoihin? Että mua hävettää liikkua niiden kanssa ja että mä en kestä asua kodissa, jossa joka toinen viikonloppu on täyttä anarkiaa ja kaaosta ja mun lapsi kärsii siitä?
ap
Eikös nuo asiat ole aika tärkeitä ottaa selville jo hyvissä ajoin etukäteen? Että jos sinun mielestäsi lapset pitää kasvattaa hyvin ja miehen mielestä ei mitään väliä, niin eikö sellainen asia olisi hyvä tietää hyvissä ajoin?
Jos miehesi ei tingi omasta mielipiteestään, et voi oikein muuta tehdä kuin itse yrittää niin kauan kuin jaksat, jos jaksat. Tai sitten kieltäytyä kulkemassa missään yhdessä miehen lasten kanssa.
Uusioperheissä nimenomaan voi olla hankalaa käskeä ja komentaa toisen lapsia. Voi tuntea menevänsä toisen tontille tai voi olla, että uudella puolisolla ei ole sellaista auktoriteettia kuin lapsen omalla vanhemmalla.
Itse olen toista kertaa naimisissa - tosin miehelläni ei ole lapsia entuudestaan eikä meillä ole yhteisiäkään. Olen silti huomannut, että hän ei useinkaan tohdi komentaa minun lapsiani niin tuikeasti kuin ehkä olisi aihetta. Senkin tiedän, että ex-mieheni ja lasteni isä on myös melko löperö kasvattaja, joten en ihmettelisi, jos hänen nykyinen puolisonsa ajattelisi lapsistamme juuri niin kuin ap. Lasten käytöksessä on selvä ero kun ovat isänsä kanssa, koska he ovat huomanneet, että isä sallii enemmän huonoa käytöstä kuin minä.
Ap, sinun kannattaa puhua miehesi kanssa erittäin vakavasti tästä. Yritä olla syyttelemättä ja pysyttele rauhallisena. Uusioperhe voi olla monimutkainen systeemi ja ymmärrän täysin suuttumuksesi. Minkä ikäiset lapset oat kyseessä ja ovatko aina olleet noin villejä?
Tsemppiä!
enpä yhtään ihmetteli, että ex-vaimo oli sen vaihtoon laittanut
kun miehen lapset ovat teillä. Se voisi olla ensimmäinen askel, muutenkin ehkä voisit tehdä asiaa mummolaan/kavereillesi kun miehen lapset tulevat. Ihan siis oman jaksamisesi takia.
Tärkeintä olisi tietysti sopia yhteisistä periaatteista miehen kanssa. Ellei se ole mahdollista on vaikeaa ymmärtää kuinka voitte jatkaa yhdessä. Monessa perheessä isät ovat rennompia kasvattajia, mutta tuo tilanne että lapset ovat hänen eivät sinun tekee tilanteen erittäin vaikeaksi. Tiedätkö mitkä ovat periaatteet kun lapset ovat äidillään?
vakavaan keskusteluun miehesi kanssa.
Kyllä se ainoa tie, jolla saatte kuvion toimimaan on, että sinun ja miehesi käsitykset lasten kasvatuksesta tulevat lähemmäs toisiaan.
tuskin olet yksin tuntemuksinesi. Uusperheproblematiikka ei ole helppo juttu, kun siinähän törmää oikeastaan neljä perhettä tai useampiakin.
Parasta olisi pyrkiä keskustelemaan asiasta asialliseen sävyyn. Miehesi on kuitenkin sen teidän yhteisen lapsenkin isä, kuuluuko tämä yhteisenne niihin " miehen lapsiin" mielestäsi vain onko hän sinun lapsesi? Miten haluaisit että asia mielletään jatkossa?
Minkä ikäisiä miehen aik. liitosta olevat lapset ovat, ja kuinka tuore teidän parisuhteenne on? Voihan olla, että uusperheenne on vielä hyvinkin suuressa hämmennyksen tilassa ja vasta muotoutumassa. Lapsiet hakevat paikkaansa ja tapaansa olla perheessänne.
Perheneuvolasta voisit saada keskusteluapua, mene sinne miehesi kanssa tai yksin.
miehesi lapsia, että joutuvat kestämään tuollaista äitipuolta. Olet hyvin ikävä ihminen.
pitää hermostua? Anna miehesi kasvattaa lapsensa. Kasvata omasi ja hymyile miehesi lasten toilailuille niinkuin miehesikin.
Tuliko tämä asia täysin yllätyksenä sinulle?
Olet oikeassa siinä ap että on paikkoja jossa tulee käyttäytyä kunnolla mm. ravintolat.
Kotona voi olla vapaampi meno mutta sielläkin on sääntönsä josta pidetään kiinni, ruoka-aikaan ei juosta ympäriinsä.
Jos lapset ovat sen ikäisiä että heiltä voi olettaa ymmärrystä niin silloin pysyt vaan tiukkana. Älä lähde niiden riiviöiden kanssa julkisille paikoille. Käyköön heidän isänsä ja ne lapset keskenään.
Voisin kuvitella että tuosta voisi selvitä keskustelulla ja pelisääntöjen selvittämisellä. Jos ei tuota tulosta potkaise äijä ulos.
Olet selkeästi parempi kasvattaja omallesi ja sille yhteiselle lapsellenne ja teet valinnan omasta elämästäsi.
Onko sinulla keskusteluyhteys näiden lasten äitiin ja tiedätkö minkälaista käytöstä hän vaatii lapsiltaan. Jos on huono kasvattaja niin on vaikea tilanne sinulla.
Voihan olla niin että lapset reagoi huonolla käytöksellä siihen että ovat menettäneet isänsä arkielämästään. Lapsille on kova paikka jakaa isänsä teidän lapsen ja sinun lapsen kanssa.
En ole ollenkaan vakuuttunut siitä että parin viikon välein taphatuvat tapaamiset olisi hyväksi jos lapset on pieniä. Säälin kaikkia lapsia jotka jotuu reissuamaan kahden vanhemman kodin välillä. Vähemmästäkin pieni mieli tulee levottomaksi ja lapset menee sekaisin.
18 taitaa olla niiden kauhukakaroiden äiti joka on epäonnistunut kasvattamaan lapsensa.
Onpa paljon kysymyksiä:
" Tiedätkö mitkä ovat periaatteet kun lapset ovat äidillään?"
Hyvin on rentoa hänenkin kasvatuksensa. En tiedä miten hän kestää, kun lapsilla ei tunnu olevan rajoja. Koulusta on usein ilmoitettu, että lapset ovat levottomia, epäsosiaalisia ja häiriköivät. Kiusaamisesta on ollut usein jälki-istuntoa ja reissuvihkossa merkintöjä.
" Miehesi on kuitenkin sen teidän yhteisen lapsenkin isä, kuuluuko tämä yhteisenne niihin " miehen lapsiin" mielestäsi vain onko hän sinun lapsesi? Miten haluaisit että asia mielletään jatkossa?"
Meidän lapsi on meidän. Tyttäreni on mun ja mun eksän ja kuitenkin asuu meillä miinus viikonloput. Isäpuolella ja tyttärellä on hyvät välit. Mies jää ilomielin esim. hänen kanssaan kahdestaan jos menen vauvan kanssa vaikka lenkille tai kauppaan. Joskus mieheni jopa komentaa, mutta vain jos tilanne todella tarvii sitä.
" Minkä ikäisiä miehen aik. liitosta olevat lapset ovat, ja kuinka tuore teidän parisuhteenne on?"
He ovat ekalla ja kolmannella. Yhdessä olemme olleet 2 vuotta.
" Se voisi olla ensimmäinen askel, muutenkin ehkä voisit tehdä asiaa mummolaan/kavereillesi kun miehen lapset tulevat."
Mä mielelläni vielä yrittäisin saada tämän toimimaan. Ja tylsää olla evakossa joka toinen viikonloppu.
" Jos ap olet aina ollut tarkka siitä, että lasten tulee käyttäytyä kohteliaasti, miksi ihmeessä sitten perustit perheen tällaisen miehen kanssa?"
Mies on ihana, hänen kasvatustaitonsa kyseenalaiset! Muuten tulemme hyvin toimeen ja hän on kuitenkin monessa asiassa järkevä, turvallinen ja rakastettava.
" Minkä ikäiset lapset oat kyseessä ja ovatko aina olleet noin villejä?"
Ikään vastasin jo. Ennenkuin ostimme oman kodin, lapset olivat yleensä isällään tai sitten jossain harrastamassa jotain. Nyt kun vauva on 3 kk ja talo 1 v vanhoja, tämä tuli kaikesta huolimatta vähän yllätyksenä. Tai sanotaan näin, että olin niin rakastunut, etten ihan tajunnut tilanteen vakavuutta!
" Ehkä miehesi ex-vaimokin tajusi, että hänen puolisonsa oli kaheli - varsinkin lasten kasvatuksen suhteen?"
Epäilen hetkittäin tätä, mutta kyllä ex-rouva kaikessa sekoilussaan silti vetää pidemmän korren. Hän on kaikkea muuta paitsi tasapainoinen äiti.
ap
Hiukan perusteluja?
t. en-muista-mikä-numero
Ja lapsikin piti saada tehdä yhdessä, joten itse olet soppasi keittänyt, syö se.