Mitäs mieltä rankaisuista? Yllättävä tukimus hesingin sanomissa (etenkin toi rankaisemisen negatiivinen vaikutus:
Vanhempien juomatavat ja muu vanhemmuus vaikuttavat nuorten alkoholinkäyttöön, havaittiin suomalaisten nuorten parissa tehdyssä tutkimuksessa. Vaikutus näkyi sekä 14- että 17-vuotiaiden alkoholinkäytössä, mutta hieman eri tavoin.
14-vuotiaat joivat enemmän, jos he olivat jo 12-vuotiaina kertoneet, etteivät heidän vanhempansa tiedä missä he liikkuivat ja keiden kanssa.
17-vuotiaiden juomiseen oli lisäksi yhteydessä vanhempien rankaisevuus. Rankaisevuutta oli mitattu samoin 12-vuotiaana kahdella kysymyksellä, joihin nuoret vastasivat: " Vanhempani rankaisevat minua, kun teen jotakin, joka ei ole sallittua" ja " koti-ilmapiiri on ankara" .
Rankaisevuuden näkyminen alkoholinkäytössä vuosien kuluttua on johdonmukaista, sanoo tutkimusta tehnyt Jyväskylän yliopiston professori Lea Pulkkinen:
" Tiedämme, että rankaiseminen kasvatusmenetelmänä on riski lapsen kehityksen kannalta. Mitä kovempia rangaistuksia käytetään, sitä isompi riski."
Pahasta on myös epäjohdonmukaisuus, se, että ensin ei välitetä ja sitten ylireagoidaan. " Viranomaiset sanovat, että humalaisen lapsen vieminen kotiin on vaikeaa, kun ei tiedä mitä siellä tapahtuu."
Kova rangaistus herättää nuoren uhman ja rikkoo suhdetta vanhempaan. Sen sijaan voisi harjoittaa ennalta ehkäisevää vanhemmuutta, joka lähtee pienistä ja arkisista asioista.
" Tiedetään missä lapsi on ja asetetaan rajoja ikäkaudelle sopivasti ja keskustelevassa hengessä. Kun nuori haluaa olla illalla pitempään ulkona, vanhempi menee nukkumaan tavalliseen aikaan, mutta herää katsomaan, että nuori palaa. Nuori tietää, että häntä odotetaan sen sijaan että tietäisi, että vanhemmat eivät välitä."
Vanhempien kanssa vietetty aika vaikutti juomiseen molemmissa ikäryhmissä. Lapset ja nuoret eivät kerro missä liikkuvat, elleivät ole viettäneet vanhempiensa kanssa aikaa niin, että on syntynyt luottamuksellinen ilmapiiri.
" Rankaisevuuskin oli yhteydessä yhteisen puuhailun ja ajankäytön vähäisyyteen samoin kuin vanhempien alkoholinkäyttöön ja ihmissuhteiden jännitteisiin."
Yhteinen aika lisääntyisi luontevasti yhteisillä aterioilla, jotka kuvastavat perheyhteyttä. Yhdysvalloista tiedetään, että enintään kaksi kertaa viikossa perheen kanssa pääaterian syövä nuori kokeilee useammin huumeita, tupakkaa, alkoholia ja lääkkeitä kuin ainakin viisi kertaa viikossa perheen kanssa syövä.
Vain 59 prosenttia suomalaisista nuorista syö perheen kanssa pääaterian ainakin viidesti viikossa, osoittaa Unicefin tuore selvitys. Se on vähiten OECD-maissa, joissa keskiarvo on 79 prosenttia.
" Pitkälle kehittynyt työpaikkaruokailu täyttää aikuisten kaloritarpeen" , Pulkkinen sanoo.
" Illalla ei jaksata laittaa ruokaa, vaikka lapset tarvitsisivat kunnon aterian. Sen puute näkyy lasten huonoissa ruokailutottumuksissa ja lihomisena sekä vähäisen perheyhteyden takia päihteiden käytössä."
Kommentit (3)
nyt kyllä tunnen tiettyä tyytyväisyyttä.
Olen äitinä elänyt aika lailla noin: yhteiset ateriat, paljon yhteisiä lomia, johdonmukaisuutta, välittämistä, ei rangaistuksia. Nyt vanhimmat lapset ovat 18v ja 16v pojat ja ei kummallakaan alkoholikokeiluja eikä mitään negatiivisia juttuja (jos ei nyt huoneen epäsiisteyttä lasketa...).
Lapsen kun on kuitenkin välttämätöntä oppia, että kielletystä tekemisestä seuraa jotain ei-toivottavaa? Tarkoittaako seuraamukset sitä, että yhdessä on sovittu sopiva tapa hyvittää kielletty teko, esimerkiksi menettämällä määräajaksi tietty etuisuus?
Onko rangaistus enemmänkin aikuisen autoritaarinen ja ehkä kohtuutonkin keino hallita lasta?
Uskon kyllä, että tutkimustulos on validi. Liika ankaruus ja kohtuuttomuus kun yleensä vaan lisää uhmaa eikä auta lapsen sosiaalisia taitoja kehittymään - sehän tapahtuu vuoropuhelun, ei määräilyn kautta.
Vierailija:
Ei liity rankaisemiseen, mutta kamalaa jos lapset eivät saa kotona kunnon ruokaa sen vuoksi etteivät vanhemmat jaksa sitä laittaa.
Tunnistan kyllä itsekin tuon, joskus kun tullaan kotiin töistä, porukka on nälkäinen ja vetävät jotain välipalaa mahansa pullolleen niin ettei ehdi eikä sitten enää kannatakaan ruokaa tehdä.
Onneksi tätä ei usein meillä tapahdu.