Kuvaile hieman elämääsi, jos olisit yhä ENSIRAKKAUTESI KANSSA?
Kommentit (18)
Itseäni 20v vanhempi kilparatsastaja. Vajoaisin häpeästä.
Asuttais jossain susirajan takana talossa johon ei tulis edes vettä sisälle. Sähköt ois just ja just. Ei ole viherpiipertäjä sen enempää kuin mäkään, vaan peräkylän juntti. Hän olis perheen pää (sanan vanhanaikaisessa merkityksessä) ja minä miehen tossun alla oleva väsähtänyt perheenäiti.
Huh huh, onneksi älysin lähteä!
Minä opiskelisin jotain, mies olisi ikiopiskelijana yliopistossa musiikinopen linjalla. Istuisin yksin kotona illat ja mies huitelisi bändikavereidensa kanssa ympäri Pohjois-Suomea panemassa kaikkia, joilla on reikä jalkojen välissä. Ja minä uskoisin selitykset puhelimen katoamisesta yms.
Onneksi pääsin eroon siitä kuspäästä!
sitä meillä oli vaikka nuoria oltiinkin.
Olisin päässyt parempiin piireihin ja varallisuutta olisi varmasti. Mies olisi varmasti hyvä, mutta tuskin sytyttäisi enää monen vuoden jälkeen, kun ei sytyttänyt silloinkaan. Asuisimme jossain Hesan hienostoalueella, tuskin kaupungin ulkopuolella.
Ekan ihastuksen kanssa tuskin olisin muuttanut kotikaupungin ulkopuolelle, vaikea silti sanoa, en ole häntä tavannut kymmeniin vuosiin. Tuskin olisi opiskellut ammattiin, lapsia olisi varmasti ja ehkä rivarinpalanen.
Ekan rakkauden kanssa elämä sen sijaan voisi olla mukavaakin. Tosin mies oli sellainen luonteeltaan, että ei paljon kotona viihtyisi. Mutta muuten elämä olisi varmaan aika sellaista kuin halusin.
Vaikea sanoa, miten elämäni muuten olisi mennyt. Ammatillisesti tuskin kovin loistokkaasti, koska kaikki alani parhaat työpaikat ovat pk-seudulla ja jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, en varmaan olisi muuttanut. Enkä usko, että hänkään olisi halunnut muuttaa. Olisin joutunut kehittämään kaikin tavoin ihan erilaisen elämänsisällön kuin mikä minulla nyt on. Mutta saattaisin olla yhtä onnellinen, kukapa tietää.
miehen ja kahden lapsen kanssa. Eläimiä meillä ei olisi. Matkustelisimme paljon. Mieheni olisi älykäs ja haastava keskustelukumppani, mutta tietynlainen hulluus ja huumorintaju puuttuisi. Elämä olisi hyvin konservatiivista. Kasvojen säilyttäminen olisi tärkeää.
mutta tyyppi, jolle menetin neitsyyteni 15 v. ja seurustelin pisimpään teininä...Hmmm.
JOS olisimme jääneet paikkakunnalle, minulla olisi jo varmaan pari lasta. Mies olisi töissä paikallisessa tehtaassa niin kuin nytkin, minun opintoni olisivat jääneet lukioon. Olisimme kuitenkin todennäköisesti eronneet, minä olisin vienyt lapset mennessäni ja olisin löytänyt uuden miehen ja aloittanut opinnot yliopistossa :)
Mies kokisi jatkuvaa alemmuudentunnetta mun akateemisuudesta ja purkaisi sen vittuiluna, koska itse ei olisi 6 vuoden yrityksestä huolimatta haluamistaan aloista ja ainoa koulutus olisi edelleen yo-merkonomi + jotain avoimen opintoja. Eläisimme mun tuloilla, koska mies ei juuri merkonomin duuneja alentuisi hakemaan. Tekisi jotain hanttihommia, halveksisi " taviksia" ja haaveilisi kirjailijan urasta täysin nollaperustein. Yrittäisin sopeutua ajatukseen, että lapsia ei hankita. Seksielämä olisi täysin kuollutta, koska mies ällöttäisi mua fyysisesti. Tasapainoilisin päivästä toiseen miehen masennus-itseinhokausien kanssa. En olisi äitini kanssa kovin läheinen, koska hän ei pitäisi miehestäni ja mulla olisi asiasta sisäinen ristiriita.
Joskus näen painajaisia, että me ollaankin vielä yhdessä ;)
Oltais vielä synnyinseudulla. Mies olisi palokunnassa ja en tiedä mitä itse tekisin. Koskaan ei käytäis missään ei ainakaan erikseen, kun mies olis niin pirun mustasukkainen. Ja jos jonnekin mentäis iltaa istumaan, saatais kunnon känniriidat aikaseksi ja varmaankin joku viaton ukkeli saisi nyrkistä silmään, kun olis muka katsonut mua sillä silmällä.
Anoppi olisi luultavasti muuttanut meille tai naapuriin ja kaikki kaupungissa tietäisivät meidän asiat. Mä olisin riidoissa miehen siskon kanssa ja ei mulla varmaan olis yhtään kaveria. Nussittais varmaan joka päivä tai ainakin joka toinen.
jne. jne.
Varmaan olisin häneltä asioita oppinutkin. Olisin riippumattomampi miehestäni kuin mitä nyt kun on kunnollinen ahkera mies. Jos olisin ensirakkauteni kanssa niin hän olisi teillä tietämättömillä pitkiäkin aikoja ja sekaantunut niin hämäriin juttuihin että toivoisin varmaan etten niistä kaikkea edes tietäisi.
Että ihan hyvä etten hänen kanssaan ole... Nyt elämä on suht tasaista normaalia perhe-elämää omakotitalossa aviomiehen ja kahden lapsen kanssa.
Varmaankin rakastaisin miestä edelleen, ellei sitten kaverien kanssa rällästys olisi tunteita jo tappanut...
olisin varmaan onneton ja mustasukkainen - mies pettäisi soittoreissuillaan (muusikonrenttu...). taloudellisestikin voisi olla tiukkaa, mies kun ei kuitenkaan ole kovasti menestynyt - ainakaan vielä. en tiedä, olisko lapsia...
Asuisimme täällä samoilla seuduilla, ehkä ammatinvalintanikin olisi voinut mennä samoja ratoja. Elämäni olisi jonkin verran uskonnollisempaa ja vakavampaa. Olisin erittäin hyvissä käsissä huolehtivan miehen vaimona - aivan kuin nytkin.
muusana. Mutta luulen, että lumous olisi haihtunut aika päiviä sitten...Meillä olisi ainakin kolme lasta. Asuttaisiin stadissa.
en tiedä millaista se olisi, tuskin kukaan tietää millaista se elämä siellä taivaassa on...
melko köyhissä oloissa. Vetovoimamme ois ollu suunnatonta ja seksistä ei olis ollu puutetta.
Olisin kuitenkin joutunut kestämään miehen pettämistä, sekä liiallista juomista. Olisin ehkä itsekkin alkoholisoitunut?
Viimeiset vuodet olisin katsellu kokoajan huonompaan kuntoon menevää miestä, joka kamppaili aivokasvaimen kanssa. Lopulta olisin jäänyt leskeksi, miehen oman käden kautta tapahtuneen kuoleman vuoksi. :(
Vancouverissa, Kanadassa mieheni kanssa. Hän työskentelee lääkefirmassa, minä kenties jossain toisessa lafkassa kaupallisella puolella. Hänen 13-vuotias tyttärensä nuoruuden suhteesta kävisi meillä toisinaan kylässä, tytär asuu Ruotsissa äitinsä kanssa.
Meillä ei ehkä olisi yhteisiä lapsia, olisimme omistautuneita toistemme hyvinvoinnille. Korkeintaan 1-2 lasta. Matkustelisimme paljon, muuallekin kuin lomalle Suomeen ja hänen kotimaahansa Bangladeshiin.
Paljon ystäviä, vilkas sosiaalinen elämä. Ei alkoholia. Toistemme hemmottelua. Ikuinen rakkaus ja liitto.