Kertokaahan syistä miksi ei kannattaisi harkita kolmosta...
Esikko vm. 2004 ja kakkonen 2006, ja järki sanoo ei, mutta vauvakuume vaivaa...
Kommentit (9)
varsinaista vauvakuumetta ei kyllä ole, olen nyt nauttinu siitä että tässä pikku hiljaa alkaisi olla omaakin elämää.. jossain takaraivossa kuitenkin miettii olisiko se kolmas kuitenkin ihana tehdä nyt kun vielä jaksaa...aarg.
Meillä ainakin kuopuksen syntymän jälkeiset vuodet ovat olleet yhdessäoloaikamme onnellisimmat.
Kaksoset on ennestään, oma jaksaminen on mulla se suurin kysymysmerkki..
eli raha ei rajoita...tosin itse teen töitä kotihoidontuella, mutta palkka kuitenkin ok...Koitan vain hävittää tuota ilmeisen kroonista vauvakuumetta;)
ap.
Meille ei kolmatta tule hankalan kakkosen takia. Ensimmäinen vuosi meni nukkumatta kertaakaan yli 2 tunnin yhtäjaksoisia yöunia lapsen itkun (huudon) takia. Sen jälkeen olinkin jo niin sekaisin, etten enää osannut nukkua yli kahta tuntia putkeen vaikkei lapsi olisikaan herännyt. Omaan nukkumaan opetteluun meni toinen vuosi.
Hassua, että minä (ex-uutisfriikki) en edes tiedä mitä Suomessa tai maailmalla on tapahtunut sinä vuonna kun kuopuksemme syntyi. Tässä vähän väliä kuulen jostain tapahtumista vuodelta 2004-2005, joista minulla ei ole ollut mitään aavistustakaan.
Koska meidän geeneillämme voisi syntyä toinen samanlainen, niin en ota sitä riskiä että " kadottaisin" toiset kaksi vuotta elämästäni. Enää en vapaaehtoisesti aloittaisi samaa alusta. En sitten millään!! Kolmatta lasta voisin harkita vain, jos joku takaisi että meille tulee samanlainen helppo helpohko lapsi kuin esikoinen oli.
Meillä samaa vuosimallia lapset eikä enempää tule. Molemmilla ollut vauvavuodet todella raskaita koliikkeineen ja pahoine allergioineen.
Kolmannen kohdalla kannattaa miettiä, jaksaako vielä kolmannen raskauden, vauva-ajan, kuivaksiopettelun, uhmaiän, murrosiän...
Mutta minä sanoisin, että go for it, tuntuu että kolmas lapsi teki perheestä täydellisen. Mutta tuntuu myös siltä, että nyt alkaa riittää. meilläkin lapset huonounisia, vauvana paljon syöviä ja äitiin takertuvia. Esikoisella oli koliikki ja kakkosella kamala uhmaikä. Tässä vauvaa hoitaessani mietin, että kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella, ja että ehkä nyt olisi jo aika siirtyä pikkulapsivaiheesta eteenpäin - vaikka neljästä lapsesta aina haaveilinkin.
kans kolmonen ihana ja ollaan ekaa kerta nautittu täysin siemauksin, mutta nyt sellainen olo että ei enää jaksaisi tuota odotusta vauva-aikaa ym ym. Jos on koti-ihminen niin kolmas lapsi on ok. Se nimittäin lisää työmäärää kotona joka tapauksessa ja jos haluaa olla lastensa kanssa, niin on yksi lapsi enemmän. Mutta suosittelen ehdottomasti, jos siltä tuntuu.
Alkanut pakata kolmoskuumetta...