vauvakuumeen järjettömyys

mutta tää on niin ihanaa kun lapsi on jo 4 vuotias ja kaikki on niin " helppoa" verrattuna siihen että tässä olisi vielä toinen pikkunen eikä pääsis menemään miten haluaa :(

sit jää toinen tekemättä. Nyt menis viä samoilla silmillä. Ja kiva lapsille kun pieni ikäero.

jos ei vaan nyt tunnu siltä niin anna toki ajan kulua! ei tämä yksilapsisuuskaan niin kamalaa ole jos se toinen jää kokonaan tekemättä, mutta saatat tulla toisiin ajatuksiin vaikka 6kk tai vuoden kuluttua ja lapsillesi tulisi silti ihan kiva ikäro.

t. yhden koululaisen äiti

tekee samaa syssyyn! meil työtö kaksi ja neljä ja nyt rupee helpottaa (ekan jälkeen ei ehtinyt helpottaa:)



nyt ei sitten enää kolmatta mutta ihanaa kun nämä kaksi!

Mutta välillä on pinna tosi tiukalla uhmailevan esikoisen kanssa. Pelottaa että jos olisi vauvakin vielä hoidettavana ja takana huonosti nukuttuja öitä, että mitä siitäkin tulisi... t. ap

voin kertoa, että kannattaa tehdä ennen kuin esikoinen 3v.

sitten kun varsinainen uhma alkaa, siinä menee viimeisetkin

vauvakuumeen rippeet ja sen jälkeen on taas vaikeaa aloittaa kaikkea alusta kun esikoinen jo 4-5v.

Mitäs sitten tehdään jos on hirveä vauvakuume, mutta järki sanoo ettei lapsenhankinnassa mitään järkeä ole. Että ei ole rahaa, että elämä on vielä edessä, että haluaa vielä matkustaa ympäri maailmaa ja parempi vaihtoehto saattaisi olla adoptointi? Mitäs sitten? Miten ihmiset on päässyt sen asian yli, että elämään ei mahdu vauvaa nyt tai välttämättä myöhemminkään, vai onko vauvakuume vain yritetty sivuuttaa? Miten tästä selviää? Ei ole järkeä missää...

vaikka ehdottomasti halusin toisen lapsen, mutta se vaan tuntui siltä että aika ei ole sopiva heti perään. Ja kyllä mulle se " oikea aika" tuli sitten myöhemmin, kun esikoinen vähän kasvoi ja sen kanssa oli helpompaa, sitten tiesi että oli valmis alottaan sen vauva ajan uudestaan

Kaksoset täyttivät juuri kaks ja vauvakuume oli ollut siihen asti ihan ääretön. Päätettiin että aloitetaan vauvan yritys kun edelliset täyttävät sen kaksi. Kun se hetki koitti koin täysin samoja fiiliksiä kuin ap nyt, mutta päätimme vain yrittää ja 4 kk siinä vierähti ennenkuin tärppäsi. Samaan aikaan kaksoset kävivät kamalaa uhmaa, koko odotusaika oli ihan kamalaa kun oli kaksi minä ite ja ei ei vaiheessa olevaa. Mutta ennen vauvan syntymää rauhottuivat ja nyt ollaan tässä vuosi menty vauvan ja kaksosten kanssa ja sanon että paras ratkaisu oli ja että hyvä että tehtiin eikä enään odoteltu.

Kyllä se niin on että sitä sopeutuu kaikkeen ja jos vain on parisuhde hyvässä kunnoss ja mies osallistuu perheen pyöritykseen niin kyllä se sitten kannattaa pienellä ikäerolla, mutta jos tilanteesi on se että yksin vastaat kaikesta, niin ehkä sitten kannattaa hiukan miettiä.

En olisi mitenkään voinut kuvitella hankkivani toista lasta, kun esikoinen oli vielä vauva. En edes silloin, kun hän täytti 2 vuotta. Ahdisti koko ajatuskin kahdesta pienestä. Olin varma, etten jaksaisi, joten en sitten alkanut toista tekemään. Kannattaa kuunnella itseäänkin, eikä vain tehdä lapsia sillä periaatteella, että on nyt sitten leikkikaveri olemassa. Sisarus on aina tärkeä, vaikka isommallakin ikäerolla. Nyt kun esikoinen täyttää kolmen kuukauden päästä 3 niin toinen lapsi saa minun puolestani tulla vaikka heti.

Opiskelen muutaman illan viikossa ja mies hoitaa lasta. Minähän se kuitenkin olen lapsen kanssa kotona kaksin kaiket päivät. Se on ihanaa, mutta toisaalta myös tosi raskasta. Toisaalta ajatteleln, että en haluaisi laittaa esikoista vielä hoitoon ja jos saisin toisen lapsen, ei tarvitsisi. Toisaalta ajatus vielä ainakin kahdesta tai 2,5 vuodesta kotona hirvittää. t. ap