Millaisia arki-iltanne ovat kun mies palaa töistä, ja uupumuksesta.

Meillä mies tekee joko pitkää päivää, tai on matkalla.

Jos on kotona, ja tulee normaaliin aikaan (harvoin aikasemmin, ja silloinkin vain siksi jos on jotain asioita hoidettavana jossain paikassa mikä menee aiemmin kiinni). Vaatii ruoan pöytään valmiina. Lapset eivät saa kiukutella yhtään ja eivät saa syödä samassa pöydässä miehen kanssa.

Jos kiukuttelevat tai syövät samaan aikaan vielä, niin mies pimahtaa, huutaa ja raivoaa lapsille ja minulle. Sitten vetäytyy tietsikalle tms. ja suuttuu vähimmästäkin, menee maate ja nukkuu kunnes lapset nukahtavat. Sitten kun olen saanut lapset nukutettua, tulee vonkaamaan seksiä.



Ja minä siis käyn töissä myös, ja haen lapset päiväkodista, käyn kaupassa ja teen ruoat ja siivoan ja olen uupunut ja masentunut ja hoidan tätä showta vaan lääkityksen ja terapian voimin.

Mistä voimia jaksaa tätä arkea? Tai mikä tähän helpottaisi.

Kasvatuskysymyksistä ei koskaan keskustella, ei ole muka aikaa tai voimia. Ja ne menee ihan ristiin. Ja mies vaatii lapsilta liikaa, ei tiedä ikätason edellytyksistä eikä ole kiinnostunut edes ottamaan selvää. Ura on tärkein asia ja rahat joista sit kiukutellaan jos menen ostamaan jotain tai käytän lasta yksityisellä lääkärillä joskus tai herraisä kampaajalla, enkä leikkaa itse. Ja ollaan kuitenkin siis molemmat hyvätuloisia.



Kiitos tänne purkamisesta! Haukkukaa ja kommentoikaa. Ja vaikka auttakaa.