Lue keskustelun säännöt.
mies uhkailee esikoisen hoitoon laittamisella.
31.01.2008 |
ääh.. :/
esikoisella on kamala uhmaikä päällä (eilen seistiin puolitoista tuntia paikoillamme lumituiskussa kun lapsi kieltäytyi kävelemästä tai istumasta pulkassa), nuorempi on lähtenyt täysillä liikkumaan. miehellä on vuorotyö, joka on kaikille meille ajoittain raskasta. nyt iltavuoroviikko (pahin viikko, miestä ei käytännössä kotona näy) pian lopuillaan ja mulla alkaa hermo pätkiä.
mies sanoo että en pärjää esikoisen kanssa, ja että lapsi on pantava hoitoon. mä en kestä ajatusta että " menettäisin" lapsen :(
mies " auttaa" mua kodin ja taloudenhoitoon liittyvissä asioissa tekemällä hyväntahtoisia mutta katteettomia lupauksia, nämä jäytävät minua ja aiheuttavat kiukkua.
mulla on n. puolen vuoden ajan ollut pahoja nukahtamisvaikeuksia, olen nukkunut n. 4 tuntia yössä. tämä asia on nyt hoidon alla, ja olen nukkunutkin öisin, silti tuntuu että olen loputtoman väsynyt.
tiuskin ja huudan esikoiselle ja miehelle.
Kommentit (37)
Mikset lähtenyt itse vain kävelemään kotiin ja odottanut, että uhmaikäinen juoksee perään?
ps. On univaikeutta, miehen kanssa ei mene hyvin ja masentaakin. MIKSI SITTEN PITÄÄ TEHDÄ 2 LASTA 2 VUODESSA? Yhden kanssakin olisi tekemistä tuossa kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku ehdotti, että jätä lapsi kyllä tulee perässä, niin ei tietenkään mahdollista. Lapsihan voi silloin jäädä vaikka auton alle!
Ei kukaan jätä lasta vaaraan tai juoksemaan autojen alle.
kaikilla hyvä mieli ja lapset saavat vaihtelua...
Vierailija:
ps. On univaikeutta, miehen kanssa ei mene hyvin ja masentaakin. MIKSI SITTEN PITÄÄ TEHDÄ 2 LASTA 2 VUODESSA? Yhden kanssakin olisi tekemistä tuossa kuviossa.
niin puolitoista vuotta sitten kun toinen lapsi sai alkunsa mulla ei ollut univaikeutta, miehen kanssa meni ihanasti eikä mua masentanut. esikoisen uhmaikä alkoi n. viikko ennen pienemmän syntymää.
tiesin että elo voi olla rankkaa pienten lasten kanssa, mutta esim. univaikeuksia en olisi millään voinut ennustaa, olen aina nukkunut tosi hyvin.
meillä on hyviäkin päiviä (ehkä n. kahdesti kuussa on noin hankalaa kuin eilen oli), mutta nyt juuri kun miehen iltavuoroviikko on lopuillaan ja kaikilla väsymystä niin tuntuu että meidän elämä on aina kauhean vaikeaa.
rakastan esikoista, ja sanon sen hänelle monta kertaa päivässä (myös eilen siellä lumituiskussa). toista lasta rakastan myös (ja hän ei ole samanlainen tahtotapaus, onneksi). tiedän rakastavani myös miestä, vaikkei aina tunnu siltä. ei varmaan tunnu hänelläkään.
toivon että me selvitään niin että hyvä parisuhde on vielä mahdollinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten ottaa tiukasti käsivarresta kiinni ja raahaa mukana. Sun on aivan pakko tiukentaa kuria, jotta jaksat itse paremmin!
Ja huom! ei ole kiellettyä/ huonoa toimintaa laittaa lapselle videota pyörimään, jotta voisit ottaa torkut pienemmän lapsen päikkäreiden aikaan.
Jaksamista - ja harkitse vielä sitä päiväkotia...
Tottahan lapsi joutuu uhmaamaan kun sillä ei ole mitään rajoja ja pelisääntöjä, saanut huutamalla ja temppuumalla asioita periksi. Yhden kerran kielletään, toisen kerran sallitaan, puuttuu johdonmukaisuus, lapsi uhmaa!
Jos lapsella rajat, joissakin asioissa pari valinnanvapautta, hän ei uhmaa, ei ole tarvetta.
Itselläni ollut kaksi voimakastahtoista lasta, tarvitsevat enemmän vain paneutumista ja toistoa että homma toimii.
Vanhempien löysyyttä lapset uhmaa ja epäjohdonmukaisuutta, puuttuvia rajoja, eivät tiedä rakastetaanko heitä kun äidiltäkin vähän päästä hermot menee. Lyhytnäköistä kasvatusta ja eikun pahenee kun ikää tulee.
terv neljän äiti, kuopus murrosiässä muut aikuisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin oli pahoja uhmakohtauksia, mutta nyt 4-vuotiaana lapsi on todella sopuisa.
Kunhan niistä itse tilanteista jaksaa selvitä kunnialla eli ilman suurempaa rääkymistä.
omaa aikaa pitäisi saada sun! Mulla on mies kanssa sellainen että ei koskaan ulkoile tai leiki lasten kanssa, on niin työn sankaria sohvan pohjalla koko illan...
Kyllä se helpottaa, mutta hiljalleen.
Tsemppiä! Olen ihan varma että kuukauden-kahden kuluttua on sulla paljon parempi fiilis kun kesään päin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni en ole epäjohdonmukainen, vaan sallin aina sen mitä sallin, ja muuten en salli.
mun mielestä lapsen vetäminen väkisin kädestä tuntui jokseenkin väkivaltaiselta enkä halunnut siksi niin tehdä. tää oli nyt tosiaan eka kerta kun kauppaan mentiin muuten kuin rattaiden kanssa. rattaisiin saan lapsen vaikka kuinka haraisi vastaan.
mulla on erilainen temperamentti kuin lapsella, ja mulle on tosi raskasta vääntää joka asiasta. en kuitenkaan salli sellaista minkä olen päättänyt kieltää, näitä asioita tosin ei ole hurjan paljon (esim. lelut kerätään leikin päätteeksi, kädestä ei oteta, sisällä ei riehuta, muita ei kiusata, ruoka-aikaan syödään. ei paljon muuta).
käyn neuvolapsykologin pakeilla, ja siitä on ollut apua.
ap
mietin, että kumpi oikeastaan on ongelma, lapsen temperamentti ja ikä vai mies. Päädyin jälkimmäiseen. Se vaikuttaa mielialaan, uneen ja lasten kanssa jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23:lle " Tietenkin niin, että äiti vielä näkyy!
Ei kukaan jätä lasta vaaraan tai juoksemaan autojen alle"
Näkyminen ei riitä. Täytyy pitää kädestä kiinni tai ainakin olla ihan vieressä. Ap:han kirjoitti, että raahasi lapsensa suojatien yli, joten lähellä täytyi olla autotie.
27:lle
En yhdy mielipiteeseesi. Minullakin on neljä lasta ja silti en ole kaikkien lasten asiantuntija.
Minäkin olen joutunut vastaavaan tilanteesen ollessani viimeisilläni raskaana. 4 v ei kävellyt yli tuntiin ja rattaat olivat täyteenlastatut pienempiä lapsia. Se jäi tosin ainoaksi kerraksi, mutta olenpa joskus sen jälkeenkin seissyt puolituntia... Syynä 4 v käytökseen oli mustasukkaisuus tulevaa vauvaa kohtaan, mutta keskustelemalla tilanne rauhottui:) ja kävelyt alkoivat taas sujumaan:)
yritin kantaa lasta, mutten kyennyt kovin pitkään. olen tällainen alle 160 cm alle 50 kg kääpiö, lapsella ja minulla liukkaat talvitamineet, mulla vauva kantorepussa rinnan päällä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tiedät että viikko on rankka ja lapsi uhmailee. Ei mitään järkee...
ten sanoa, että käyttäydyit epäsopivasti tai suutuit turhasta tms. (toki pitää mennä väliin, jos kyseessä fyysinen uhka...).
Miksi te keskustelette siitä kumpi saa enemmän OMAA aikaa. Eikös sitä pitäisi ennemminkin riidellä siitä kumpi saa enemmän aikaa LASTEN kanssa? Miksi tehdä lapsia, jos ne ovat taakka, joista on päästävä eroon mahdollisimman usein? Ja tämä siis ihan vaan yleisesti ottaen, en välttämättä tarkoita teitä.
Voisiko miehesi jäädä esimerkiksi kuukaudeksi lasten kanssa kotiin? Totuus lapsiperheen arjesta varmaankin tulisi esille aika pian.
Nyt kerrot miehellesi, miten raskaaksi koet arjen. Kerro myös neuvolassa tästä ja kysy mitä mieltä ovat lapsen laittamisesta hoitoon. Veikkaisin, että se kyllä vaan pahentaa tilannetta, mustasukkaisuus lisääntyy. Sitä paitsi joudutte joka aamu pukemaan väsyneenä, se vaan lisää tappeluita.
Olisko mahdollista saada esim. kerran viikossa joku MLL:n lastenhoitaja pariksi tunniksi, saisit omaa aikaa?
Minäkin olen aika pitkälle " yh" miehen työn takia. Useimmiten olen maanantaista perjantaihin yksin. Tiedän mitä se on olla itsekseen lasten kanssa. Siihen kylläkin tottuu :)
Mieheni haukkuu tahallaan minua 5-vuotiaan kuullen. Arvostelee kasvatustapojani ja antaa tehdä asioita, jotka aina kiellän. Hänen lapsuudenperheessään toimittiin myös näin. Äiti haki liittolaista miehestäni, joka oli vanhin useasta sisaruksesta. Luulen myös, että hän rakastaa lapsiaan, mutta ei minua. Antaa lapsille mitä ikinä he haluavat ja ihan periaatteestakin vastustaa minun ajatuksiani.
Ajankäyttö on meillä aivan mahdotonta. Mies valvoo pitkään, menee töihin myöhään, tulee töistä myöhään, tekee ylitöitä ja näkee vilaukselta lapsia iltaisin ja viikonloppuisin. Minulla ei ole kodin ulkopuolista elämää.
Raha-asioita ei voida jakaa edes tasan, vaan minä maksan pienistä tuloistani suurimman osan kuluista.
Helpompaa monin tavoin olisi olla yh, ainoastaan asuntoasioissa miehestä on iloa, asumme hänen omistamassaan velattomassa asunnossa.
hän on ollut voimakastahtoinen ja " itsenäinen" aina, jo kauan ennen uhmaikää.
häneen ei tehoa se, että olen lähtevinäni paikalta ilman häntä. tuntuu ajattelevan että parempoi vaan kun menen ja lakkaan häiritsemästä häntä. toisaalta tietää etten oikeasti mene kauas (asutaan lähellä keskustaa vilkasliikenteisen tien varrella, en ihan oikeasti voi mennä kauas).
nyt tosin osaan jo jättää pulkan kotiin, mennään jatkossa rattailla kuten ennenkin. kuten sanoin, ajatuksenani oli järjestää lapselle hauskaa vaihtelua, mutta en tee niin enää.
käytöstavat hänellä on hyvät siinä mielessä että osaa sanoa päivää, ole hyvä ja emmä kiitos. mutta tahtonsa on todella voimakas, ja energiaa ja uskallusta (myös hyvässä mielessä!) huomattavasti enemmän kuin ikätovereillaan yleensä.
ap