mies uhkailee esikoisen hoitoon laittamisella.

mullon synnytyksen jälkeinen masennus, kuulemma täysin klassinen tapaus, kuin suoraan oppikirjasta. eli vika ei ole esikoisen iässä tai temperamentissa tai miehen toiminnassa vaan mun aivokemiassa.



tavallaan olen helpottunut.



ap

Hyvä, kun kävit lekurilla:-) Minulle tulikin mieleen masennus ja mahdollisesti mielialalääkkeen kokeilu esim. puolen vuoden ajan, kun luin viestiketjua.



Saisitkohan kaupungilta tilaasi vedoten perheapua? Lasta ei tarvitsisi viedä hoitoon, kun joku tulisi kotiin ja esim. veisi lapset puistoilemaan? Koita relata, niin hermotkaan eivät napsahda niin usein.

päiväkoti ei auta uhmaikään, mutta ehkä se auttaisi sen verran, että saisit levättyä itsesi kuntoon taas? Tai vielä parempi ratkaisu, voisko teille tulle kotiin joku avuksi? Ja sitten lapsi päiväkotiin kun olette selättäneet pahimman uhman?



(ps, sen 2 ja puolivuotiaan voi kantaa sieltä lumutuiskusta kotiin jos ei se suostu kävelemään tai pulkkaan. Jaksaa vielä yhdellä kädellä jos toisessa on vauva, ja toiseaalta sen vauvan olisi voinut laittaa siihen pulkkaan?)

ainakaan antaisi tuon ikäsen pompottaa mua noin!!

Vierailija:

(ps, sen 2 ja puolivuotiaan voi kantaa sieltä lumutuiskusta kotiin jos ei se suostu kävelemään tai pulkkaan. Jaksaa vielä yhdellä kädellä jos toisessa on vauva, ja toiseaalta sen vauvan olisi voinut laittaa siihen pulkkaan?)

mulla oli vauva kantorepussa oman takkini alla, vauvalla vaan villapuku päällä. vauva sen verran iso ja jalat harallaan siinä, etten saanut esikoista kainaloonkaan vaikka yritin (kaikilla liukaspintaiset talvivaatteet). ostokset oli hetken siinä pulkassa, mutta tämä lietsoi esikoisen raivoa, koska pulkka on hänen omansa.

suojatien yli kannoin esikoisen haalarin selkämyksestä roikottamalla, mutta sen enempää ei mun käsivoimilla jakseta.

sen virjheen toki tein että ylipäätään mentiin pulkan kanssa kauppaan, rattaisiin saan lapsen survottuan vaikka väkisin jos tarve vaatii. ajattelin että pulkka on lapselle hauskempi.

ap

että miehesi olisi oikeassa?

Vierailija:

että miehesi olisi oikeassa?

mutta en näe että mun ongelmat (väsymys, ärtyneisyys) vähenisi ollenkaan jos rupean hoitamaan lapselle hoitopaikkaa, kuskaamaan sitä sinne, miettimään millä maksetaan jne.

ulkoilu on monta kertaa se koetinkivi tässä meidän touhussa, ja sitten jos pitää ruveta ramppaamaan jossain hoitopaikassa niin pukemista ja tappelua tulee vaan lisää.

ap

niin mikä pakko teidän on jokapäivä ulkoilla?

onhan hän aamupäivän kotona. tehköön hän kotihommia ja hoitakoon lasta. sinä huilaamaan.

Vierailija:

niin mikä pakko teidän on jokapäivä ulkoilla?

oon kuitenkin ymmärtänyt että ulkoilu on lapsille mahdottoman tärkeää, ja tunnen joka tapauksessa olevani tosi riittämätön äiti, ja yritän sen takia pitää joistain asioista kiinni.

eilen oli pakko mennä ruokakauppaan, ei me muuten olisi sinne tuiskuun menty.

ap

Vierailija:

onhan hän aamupäivän kotona. tehköön hän kotihommia ja hoitakoon lasta. sinä huilaamaan.

me mentiin lasten kanssa pihalle että mies sai " omaa aikaa" . ollaan sovittu miehen kanssa että nyt lasten ollessa pieniä me autetaan toisiamme juuri kortilla olevan ajan suhteen, ja tavallaan lahjoitetaan toisillemme välillä aikaa ilman lapsia. odotan innolla koska systeemi muuttuu vastavuoroiseksi!

kyllä mä otan sitten omaa aikaa varaamalla kampaaja-aikoja, kasvohoitoja yms. ja käyn lääkärissä, neuvolapsykologilla..

miehen iltavuoroviikot menee aina niin että mies tulee myöhään, valvoo muutaman tunnin, nukkuu pitkään, juo kahvia, lähtee töihin, tulee myöhään..

onneks nyt on jo torstai! tosin huomiseski mies oli kuulemma varannut itselleen jonkun menon aamupäivälle. kiukutteli kun kuuli että mulla on lääkäri aamulla ja hän joutuu heräämään vaikka varmasti on väsynyt.

ap

Vierailija:

ääh.. :/

esikoisella on kamala uhmaikä päällä (eilen seistiin puolitoista tuntia paikoillamme lumituiskussa kun lapsi kieltäytyi kävelemästä tai istumasta pulkassa), nuorempi on lähtenyt täysillä liikkumaan. miehellä on vuorotyö, joka on kaikille meille ajoittain raskasta. nyt iltavuoroviikko (pahin viikko, miestä ei käytännössä kotona näy) pian lopuillaan ja mulla alkaa hermo pätkiä.

mies sanoo että en pärjää esikoisen kanssa, ja että lapsi on pantava hoitoon. mä en kestä ajatusta että " menettäisin" lapsen :(

mies " auttaa" mua kodin ja taloudenhoitoon liittyvissä asioissa tekemällä hyväntahtoisia mutta katteettomia lupauksia, nämä jäytävät minua ja aiheuttavat kiukkua.

mulla on n. puolen vuoden ajan ollut pahoja nukahtamisvaikeuksia, olen nukkunut n. 4 tuntia yössä. tämä asia on nyt hoidon alla, ja olen nukkunutkin öisin, silti tuntuu että olen loputtoman väsynyt.

tiuskin ja huudan esikoiselle ja miehelle.

työt aloitettuasi lösähtää sohvalle loppuillaksi kun pitää aamulla taas herätä aikaisin. Mikä sun miehen rooli lasten isänä oikein on?

selitin tilanteen jo aiemmin, toistan:



mulla oli vauva kantorepussa oman takkini alla, vauvalla vaan villapuku päällä. vauva sen verran iso ja jalat harallaan siinä, etten saanut esikoista kainaloonkaan vaikka yritin (kaikilla liukaspintaiset talvivaatteet). ostokset oli hetken siinä pulkassa, mutta tämä lietsoi esikoisen raivoa, koska pulkka on hänen omansa.



suojatien yli kannoin esikoisen haalarin selkämyksestä roikottamalla, mutta sen enempää ei mun käsivoimilla jakseta.





eikä me ihan paikoillaan seisty, mutta edettiin mainitsemanani aikana ehkä 50 metriä. suostuttelin lasta ystävällisesti, yritin keksiä hauskoja juttuja jotka odottaisivat kotona, komensin tiukasti, työnsin olkapäästä, vedin hihasta, kannoin osan matkaa vaatteista roikottamalla (mutta en jaksanut kovin pitkään), huusin jne. sitten vain seisoin ja katselin lumisadetta, odotin että lapsi lopettaa rääkymisen ja maassa makaamisen, minkä hän lopulta tekikin ja kävelimme kotiin sovussa.



ap

1. rutiinit kuntoon (mainitsit hulinaksi menneestä illasta) eli lapset nukkumaan joka ilta samaan aikaan



2. uhma todnäk vain pahenisi pk:ssa, itse en näkisi vaihtoehtona



3. Tee asiat kuten olet hyväksi havainnut, eli ei mitään pulkkariskejä kauppareissulla :)



4. hae nukahtamis/unilääkkeet ja käytä niitä kuurmuotoisesti nyt pari viikkoa. Hoida eka univajeesi kuntoon, mieti sitten muita juttuja



t. been there, done that :)

Vierailija:

Mikä sun miehen rooli lasten isänä oikein on?

suojelee lapsia (esikoista) minulta. ilmestyy johonkin tilanteeseen, huutaa minulle tuohtuneena että " sä ET TODELLAKAAN puhu sille tuollaisella äänensävyllä!!" , sitten painuu tuohtuneena tupakalle.

minua kuormittaa jollain lailla sellainenkin että mies ei osallistu mihinkään asiaan meidän asunnon ulkopuolella. ei voi kuvitella lähtevänsä vaikka muskariin tai joidenkin lapsiperhetuttujen luo kylään. eikä ikinä ulkoile yksinään lasten kanssa. mua on joskus luultu yksinhuoltajaksi kun olen aina yksin sellaisissa tilanteissa minne muut menee puolison kanssa.

ap

jos haluat tarjota pulkka-ajelua. Muuten jos joudut uudestaan vastaavaan tilanteeseen, niin rankaise esikoista esim toteamalla että " huomenna et pääse ollenkaan ulos kun et tänään kävellyt. En jaksa kantaa sinua joten jäädään sisälle." Sitten seuraavana päivänä puhu muutamaan otteeseen siitä että " miten mukavaa olisi mennä ulos, mutta kun ei voida tänään..."

Ei kyllä ois meillä seisottu tai madeltu.. Siihen ois saanu seisomaan jäädä (tietenkään ei jää kun hätä tulee, mutta uhkailu ja selän kääntäminen auttaa aina) jos ei kävely tai pulkassa istuminen maistu!



Kuulostaa kyllä siltä, että kurinpalautus ois paikallaan! Tuo esikoinenhan teidän talouttanne näyttää pyörittävän! Ei ihme jos et jaksa! Asenne pitää olla, että mennään sinun ehdoillasi!!



Ja siis, että alkoi raivoamaan kun ostokset oli HÄNEN pulkassaan! Anteeksi nyt vaan, ymmärrät varmasti tasan itsekin miltä tuo homma kuulostaa? Eikö mitään tapoja ole lapselle opetettu?



Nyt kurinpalautusta ja äkkiä! Olette pulassa kun nuorempi tuosta kasvaa!

Tuo miehen puuttuminen ja sun auktoriteetin vieminen kommenteillaan pitää selvittää. Jos mies vetää maton sun jalkojen alta pois lapsen edessä niin miksi ihmeessä lapsi tottelee/arvostaa sinua jos mieskään ei niin tee? Miehesi pahentaa käytöksellään lapsenne uhmaa.



Tietysti jos toiselta menee hermo kokonaan voi joskus sanoa, että nyt lopeta. Mutta jos kyseessä on siis yleinen tapa eikä siihen ole oikeaa syytä, niin silloin tarkoitan.



Toisaalta tuntematta teitä en oikein tiedä, että oletko niin uupunut/räjähdysaltis että miehesti aikeet laittaa lapsi hoitoon ja lapsen " suojeleminen" on aiheellista.



En siis tunne teitä, mutta aihe on omasta takaa siis tuttu ja siksi ajattelin jos nämä kommentit voisivat auttaa jotain...



Ja en voi korostaa tarpeeksi niitä nukahtamislääkkeitä!!!

syön nyt tenoxia nukahtamiseen, se toimii hyvin, olen pienentänyt annosta ja nukahtanut pari kertaa päivällä ihan luonnostaan. luonnollinen väsymys tuntuu mahtavalle tän pitkän painostavan tylsyyden tunteen jälkeen!



mulla varmaan on aika paljon univajetta, ajattelin että mielialani paranisi heti kun uni tulee, mutta näin ei ole käynyt, olo tuntuu hauraalta ja itkuiselta.



meillä on tiukat nukkumaanmenoajat yms. rutiinit (myös siitä ulkoilusta koitan pitää kiinni, liekö se sitten viisasta vai ei..), eilinen oli toinen yö kun esikoinen tappeli nukkumista vastaan ja onnistui lopulta herättämään pienemmän, ja näin oli soppa valmis.



ap