Vauva 5 kk, äiti töihin? Kokemuksia?
ISÄNSÄ kanssa kotiin?! Ei ventovieraan kanssa.
Ja miehellesi vielä sopisi että hän jäisi kotiin.
Tottakai haet paikkaa!
Imetyksestä, ei voi suunnitella valmiiksi. Jos vauva oppii juomaan tuttipullosta ( ja tuon ikäisenä kiinteät voi jo kyllä aloittaa myös) niin voit lypsää pulloihin valmiiksi maitoa ( jos riittää)
Se syökö tuon ikäinen enään yöllä, selviää sitten. Ja mies on myös olemassa ja tuttipullot keksitty joten hän voi myös ruokkia lasta.
Ja miehesi kanssa sinun pitää keskustella kotitöistä ja sanoa että niitä pitää miehen tehdä. Samalla tavalla kuin sinäkin teet lasten kanssa kotona ollessa.
Toki et voi olettaa että mies heti hoitaa kiiltävän kodin ja iloisena lapset väsymättä.
Miten jos sinä olet kotona lasten kanssa ja mies kotona. Miten järjestätte silloin vapaa aikaa sinulle?? Nämä asiathan ovat ihan sopimus kysymyksiä ja kompromisseja puolin sun toisin.
Se mitä joku muu on mieltä, ei sillä ole merkitystä! Teet juuri niin kuin itsestäsi tuntuu.
Jos työssä käyminen ei tunnu hyvältä, niin jäät sitten kotiin ja mies palaa töihin.
Kommentit (18)
Sinulla on valtava tuuri, kun miehesi voi ja haluaa jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Varmasti oma isä on todella hyvä hoitaja.
Toivottavasti saat työpaikan!
Hei,
olen raskaan ja laskettu aika on maaliskuussa. Paikkakunnallamme tuli avoimeksi sellainen työpaikka, josta olen haaveillut jo useamman vuoden. Edellisen kerran samanlainen työpaikka oli auki nelisen vuotta sitten paikkakunnallamme. Soitin yritykseen tiedustellakseni työpaikasta; kyseinen työtehtävä on yrityksessä uusi ja puhelimessa eivät osanneet sanoa mitään aloittamisajankohtaa, vaan että se on sitten sovittavissa. Kerroin myös, että voisin aikaisintaan aloittaa työt syksyllä ja kehottivat siitäkin huolimatta laittamaan hakemuksen.
Mieleni tekisi hirveästi hakea kyseistä työpaikkaa ja haluaisinkin kuulla teidän pääasiassa kokemuksia, miksei myös mielipiteitäkin siitä, että voisinko jättää noin 5 kuukauden ikäisen vauvan ja kolme vuotiaan lapsen isän kanssa kotiin eli isä jäisi vanhempainvapaalle ja minä menisin töihin. Aluksi ajatuksenani oli, että olisin ollut kotona siihen saakka kun kuopus täyttää 1,5 vuotta ja palannut sitten entiseen työhöni, kunnes löydän uuden työpaikan.
Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja hänelle sopisi jäädä kotiin ensin vanhempainvapaalle ja sitten vielä hetkeksi hoitovapaallekin. Kerroin asiasta omalle äidilleni ja hän tyrmäsi työhaaveet täysin, hänen mielestään en voi jättää imetysiässä olevaa vauvaa päiväksi kotiin.
Itseäni tässä pääasiassa mietityttää se, että pystynkö todella olemaan noin pienestä vauvasta erossa koko päivän ja vielä viisi kertaa viikossa vaikka hän olisikin isänsä kanssa kotona? Jaksanko yösyötöiltä olla pirteä ja aikaansaava kuitenkin päivisin töissä? Kuinka arki illat sitten kotona, onko se sitä, että minä teen töistä palattuani vielä kotityöt ja hoidan lapset, kun mies haluaa viettää ¿omaa aikaa¿ (tosin tästä emme ole vielä keskustelleet)¿
Hakemusta en ole vielä lähettänyt, olen sen kyllä jo kirjoittanut. Koulutuksen ja työkokemuksen perusteella minulla pitäisi olla aika hyvät mahdollisuudet päästä ainakin haastatteluun¿
Nyt haluaisin kuulla teidän kokemuksia (tai mielipiteitä) asiasta, oli ne sitten hyviä taikka huonoja.
Ei sinun ole mikään pakko mennä sinne töihin heti, vaan sinulla on ihan samanlainen oikeus kuin kaikilla muillakin pitää vapaasi ensin. Itse en olisi voinut jättää noin pientä ilman äitiä, en sitten millään. Oma äitini joutui menemään töihin kun olin puolivuotias, ja hänestä se oli ihan kamalaa.
eli itse olisin halunnut jaada viela kotiin, itketti ja kaipasin vauvaa, vaikka tiesin etta han on kotona (oman isani, ei siis mieheni, joka oli myos toissa) hyvassa hoidossa. Olin myos fyysisesti ihan rikki koska vauva oli ennatysmaisen huono nukkuja joka heratti kevyesti 10 kertaa yossa, enka ollut oikein ehtinyt toipua synnytyksestakaan. Toisaalta tiedan paljon ihmisia jotka ovat palanneet toihin kun vauva on 6 kk ja ovat olleet ihan tyytyvaisia ratkaisuun, eli tahan vastaus riippuu varmasti seka vauvasta etta aidista. Itse paatin sitten olla kakkosen kanssa kotona vuoden ja se tuntui olevan sopiva aika minulle.
Itse palasin töihin kun vauva oli 7kk, eikä kaduttanut yhtään. Mies halusi jäädä kotiin vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle ja itselläni oli töissä sellainen tilanne, että oli hyvä, että pystyin palaamaan. Imetys jatkui vielä muutaman kuukauden töihin palattuani eli imetin aamuisin ja iltaisin ja viikonloppuisin myös päivisin. Mies hoiti yöheräämiset luonnollisesti, kun minä olin hoitanut ne ollessani kotona. Yöimetykset lopetin vähän ennen kuin palasin töihin.
Jaksaminen riippuu paljon miehen asenteesta. Jos mies tekee kotitöitä päivällä niin kuin kotona olevat naisetkin tekevät, niin eihän niitä kauheasti arki-illoiksi pitäisi jäädä. Minä tingin täydellisyydestä kodin siisteyden suhteen ja keskityin iltaisin lapsen kanssa olemiseen. Jos mies suostuu siihen, että teillä vaihtuvat osat eli hän tekee päivisin sen mitä sinä teit päivisin kotona ollessasi ja sinä teet iltaisin sen, mitä hän teki töissä ollessaan, niin sinun pitäisi periaatteessa jaksaa yhtä lailla kuin pienten lasten isät jaksavat käydä töissä.
Ja tuskin sinun nyt vielä vähään aikaan tarvitsee päättää, otatko työn. Ehdit varmasti vähän huomata, minkälainen vauva on luonteeltaan ja miehesi ehtii testata, millaista on vauvan ja 3-vuotiaan kanssa.
se enmmäinen lapsemme siis.
tuloksena tuosta jälkikäteen oli se että isä osaa hoitaa lasta ja lapsia- isällä ja lapsilla joita nykyään 3 on erittäin lämpimät välit. itse ikävöin ja itkeskelin ja koin syyllisyyttä välillä.
kaikenkaikkiaan se oli ihan hyvä kokemus. meillä on todella tasa-arvoinen parisuhde mitä lasten hoitoon tulee ja mieheni on myöhemminkin halunnut jakaa kanssani vanhempainvapaat. eikä se äiti-lapsi suhde ole mennyt mitenkään pilalle, vaikka jotkut äidit näin varmasti pelkäävät. ikää tuolla lapsella on jo 5v ja ihan äidin ja isin kulta poika on kuten muutkin ikäisensä.
hae sitä paikkaa. ja tee päätös sitten. ei ainakaan jää harmittamaan että mitä olisi voinut tulla...
Etukäteen ei voi tietää millaiseksi elämä muodostuu uuden lapsen syntymän jälkeen.. Voi olla, että olet valmis menemään töihin :)
Meillä mies on jäänyt kotiin ensin 1/2 vuotiaan kanssa ja sitten taas 4-kk vanhan kanssa ja kaikki on sujunut tosi hyvin. Nämä ratkaisut ovat tehty meidän perheessä, meidän perheen tilanteesta johtuen ja ne ovat meillä toimineet. En kadu, enkä sure " menetettyä" aikaa vauvan kanssa.
Vähän vaikeaa oli ja pahalta tuntui aluksi, kun mies ensimmäisen lapsen kanssa jäi kotiin mutta, kun arki lähti rullaamaan ja mies (tietysti) pärjäsi hommassa hyvin, niin itselläkin helpotti.
Isä jäi esikoisen kanssa kotiin vauvan ollessa 4,5 kk. Kotijoukoilla sujui mainiosti ja itsekin ehdin olla lapsen kanssa, sillä minulla on lyhyt työmatka ja menin töihin seitsemäksi. Tuota aikaa en muista mitenkään rankkana, vaikka väsyttihän sitä toki. Toisaalta työni oli mielenkiintoista ja riittävän haastavaa ja työporukka mahtava.
Tarkoitus oli, että mies on lapsen kanssa kotona siihen saakka kun lapsi on 1 v 2 kk ja elokuussa sitten alkaa tarha. Tulimme toisiin ajatuksiin ja jäin lapsen kanssa hoitovapaalle vanhempainvapaan päätyttyä. Minun piti olla vain kesä kotona, mutta sitten saimmekin toisen lapsen ja kotipätkä vierähti reilun vuoden mittaiseksi.
Palasin töisen kakkosen ollessa 7 kk. Se töihinpaluu ei sitten sujunutkaan niin hyvin, sillä jouduin reissuhommiin ja kahden (7 kk ja juuri 2 v täyttänyt) lapsen kanssa olikin yllättävän rankkaa. Mies oli sitten lasten kanssa pätkän kotona, sitten siskoni hoiti heitä muutaman kuukauden ja päiväkodissa lapset aloittivat, kun nuorempi oli 1 v 2 kk ja vanhempi 2 v 8 kk.
Minun ohjeeni siis on, että hae ihmeessä paikkaa. Asiat kyllä lutviutuvat ja jo tehtyjä päätöksiä voi muuttaa matkan varrella. On vaikea etukäteen kuvitella, minkälaista minkäkin ikäisen lapsen kanssa on. Ja juuri kun siitä pääsee selville, lapsen rytmi muuttuu tai tulee jokin " kausi" ja kaikki onkin taas ihan erilaista. Joten rohkeasti vain paperit vetämään. Jos saat paikan ja aloitat lapsen ollessa 5 kk, voit hyvin tehdä pätkän töitä ja jäädä sitten hoitovapaalle, jos siltä tuntuu. Näissä työ/kotikuvioissa kannattaa edetä fiiliksen mukaan, pätkä kerrallaan.
mutta asiassa puolensa.
Meillä oli esikoisen kanssa tilanne se, että lähdin töihin hänen ollessa alle 2 kk:tta vanha, eli vielä äitiysrahakaudella. Mieheni piti siihen isyysvapaansa ja oli koko vanhempainvapaan kotona lapsen kanssa. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, varsinkin kun kaikki muut aina " tiesivät" paremmin. Miehen työnantajakin ilmasii kummeksuntansa, miksei äiti jää kotiin.
Omassa tilanteessani ratkaisu oli hyvä. Työpäiväni olivat max. 6 tunnin pituisia, joten jäi vain yhdestä kahteen imetystä väliin. Harrastin kyllä tauoilla vessalypsyä rintapumpun kanssa ;). Työpaikkakin oli vain muutaman kilometrin päässä, joten työmatkoihinkaan ei kulunut juurikaan aikaa. Miehenikin oli tyytyväinen kotonaoloaikaansa. On vieläkin selvästi läheiset välit esikoistyttäremme (nyt 6 v.) kanssa. Totutimme vauvaa jo alusta asti osaksi saamaan maitoani pullosta isän antamana, joten syöttäminenkään ei ollut ongelma.
Älkää murehtiko muiden kommenteista. Ratkaisun teette te itse ja ISÄKIN ON AIVAN YHTÄ HYVÄ HOITAJA LAPSELLE kuin äiti. Monelta taitaa tuo tosiasia unohtua. Pääasioitahan ovat ruoka, lepo ja läheisyys jonkun tutun ja turvallisen henkilön kanssa!!!
Pahnu
Onnistuuhan se ministeriltäkin ja on monessa maassa ihan tavallista. Mutta, jos tuohon ryhdyt, niin muista huolehtia siitä, että lapsi osaa imeä maitoa myös tuttipullosta.
Itse palasin töihin lapsen ollessa kahdeksankuinen tuntematta huonoa omaatuntoa tahi minkäänlaista syyllisyyttä. Yöimetyksiä jatkui vielä nelisen kuukautta ja miten sen nyt sanoisi... kaikkeen tottuu. Kahdeksankuinen ei enää tarvitse kuin 3-5 imetystä päivässä, joten en joutunut pumppaamaan. Päivän poika eli soseilla ja vauvajogurtilla; tuttipullo tai nokkamuki ei kelvannut.
Olen ihan samaa mieltä monen muun kanssa - hae nyt ihmeessä ainakin sitä paikkaa!! Sitten voit päättää ja pohtia. Ja voihan olla, ettet sitä saakaan... ;-))
Oman esikoiseni sain Isossa-Britanniassa, missä äitiyslomani taisi olla kaikkinensa peräti 16 viikkoa pitkä - mukaanlukien siis ennen syntymää pidetty pätkä. Ts. vauva oli n. 3 kk vanha kun olisi pitänyt takaisin töihin. Olin päättänyt etukäteen palata työhön vauvan ollessa 6kk:n ikäinen, mutta en sitten kyllä raskinutkaan, vaan vauva meni hoitoon vasta 8,5 kk:n iässä. MUTTA tähän on sanottava, että JOS lapsen isä olisi voinut jäädä hoitamaan, olisin varmasti palannut työhön aiemmin. Se vain oli sikäläinen normi - yhtä lailla kuin meille on muodotunut liki normiksi se, että lapset ovat kotona 3-vuotiaiksi... Eli kuten joku sanoikin, se on ihan arkipäivää vielä monen monessa maassa. Omalla kohdallani melkeinpä suurin vaikeus oli siinä, että en tahtonut millään löytää mielestäni tarpeeksi luotettavaa hoitajaa... Onneksi sain kuin sainkin lopulta paikan päiväkodista, jossa vajaa 9-kuukautiseni sitten viihtyi vallan mainiosti! :-)
Toki 5-kuinen vauva on vielä kovin pieni etkä ehkä tiedä edes etukäteen, miltä se sinusta tuntuu - saati ettet tiedä, millainen vauvasta tulee... Onko " helppo" vai vähän haastavampi tapaus. Mutta jos lapsesi isä on ihan valmis jäämään kotiin, niin ihan yhtä hyvä hoitaja hän on yhteiselle lapsellenne kuin äitikin!! :-) Oma äitini joutui 60-luvulla viemään mm. siskoni vieralle päivähoitajalle hoitoon 6 VIIKON ikäisenä ja vaikka äitini surullisena muistelee sitä vieläkin, nin hänellä oli onnea saada hyvä hoitaja eikä siskollani ole siitä jäänyt mitään traumoja! ;-)
Onnea sekä työnhakuun että odotukseen!
Laitoin hakemuksen menemään ja kirjoitin siihen, että voin aloittaa työt syksyllä. Palkkatoivetta ei pyydetty itse työpaikkailmoituksessa esittämään, mutta kun puhuin puhelimessa työpaikan yhteyshenkilön kanssa, niin hän pyysi lisäämän vielä sen. Palkkatoive on sellainen, että sillä lähteekin sitten kohtalaisin hyvällä mielellä töihin ajateltua aikaisemmin. Jos se paikka on minulle tarkoitettu, niin silloin saan sen ja jos en saa, niin sitten minua tulevaisuudessa odottaa vielä parempi uusi työpaikka ;)
Nyt sitten odottelen miten emännän käy, kumpaankin " ratkaisuun" olen tyytyväinen.
HAE PAIKKAA jos saat sen sitten se on tarkoitettu sinulle ja miehesi jää kotiin!
Olen seurannut ystävättärieni kiirettä palata työelämään. Itse odotan vauvaa ja jo raskaaksi tuleminen oli meille iso projekti. En halua syyllistää sinua, itse teet omat ratkaisusi, mutta muista, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi. Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa lapsesi varhaiseen kehittymiseen sekä teidän välisen suhteen luomiseen. Lapsen perusturvallisuus luodaan ensimmäisten vuosien aikana.
Monet perustelevat työelämään paluutaan taloudellisin syin. Mielestäni kaikki on suhteellista ja monet asiat myös arvovalintoja. On mahdollista ajaa edullisemmalla autolla, asua pienemmässä asunnossa ja ostaa esim. lasten tarvikkeet ja vaatteet omista puhumattakaan käytettyinä. Asuntolaina ei saa minua jättämään lastani kotiin.
maman_:
Olen seurannut ystävättärieni kiirettä palata työelämään. Itse odotan vauvaa ja jo raskaaksi tuleminen oli meille iso projekti. En halua syyllistää sinua, itse teet omat ratkaisusi, mutta muista, että pikkulapsiaika menee nopeasti ohi. Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa lapsesi varhaiseen kehittymiseen sekä teidän välisen suhteen luomiseen. Lapsen perusturvallisuus luodaan ensimmäisten vuosien aikana.
Ja miksihän perheen isä ei saisi viettää tätä ainutlaatuista aikaa lasten kanssa kotona? AP:n perheessähän on jo kolmivuotias ja äiti on hänen kanssaan kokenut jo ainakin normaalimittaisen äitiysloman.
Meillä isäntä oli lapsen kanssa kotona osan vanhempainvapaasta ja oikein hyvin meni.
Työskentelen lastensuojelu alalla ja olen ehdottomasti sitä mieltä että jos varhainen kiintymysuhde toimii ja perhe on turvallinen ja lapsesta pidetään kaikin puolin huolta ei ole pelkoa siitä että lapsi tai aikuinen saisi mitään traumoja tai että elämä olisi jotenkin huonompaa. Eikä työelämään palaaminen tarkoita sitä että valitsee rahan tms. lapsensa edelle. Monet äidit (minä mukaanlukien) jaksavat paremmin olla hyviä äiteijä jatkossakin jos palaavat työelämään. Toki pitää löytää hyvä balanssi työn ja perheen välille, meidän tapauksessa perhe kulkee aina etusijalla niin minulla kun miehelläkin. Täytyy myös muistaa että Äiti joka uhraa kaiken lasten tai miehen takia ei ole pitemmän päälle se paras äiti. Olen myös huomannut tuttavapiiriä seuratessa että monesti lapsi joka on hieman alle vuoden sopeutuu paljon paremmin kuin esim 1,5 vuotias lapsi. Mielestäni mies on aivan yhtä käypä hoitaja lapselleen kuin äiti, onkin surullista että monet äidit eivät pysty tai halua luiottaa mieheensä täysin tässä asiassa.
Moi!
Olen kahden lapsen (tyttö kohta 5v ja poika9kk) äiti ja kun nuorempi oli 4-5kk niin tein lyhyen työjakson. Ei siis tilanteeseesi rinnastettavissa, mutta tuli vaan mieleen, että sen ikäisenä pojalla oli vaikein nukkumisvaihe ja kun vielä imetin, niin olin kyllä pihalla kuin lumiukko. Eli en ollut kyllä mitenkään terävimmilläni, ja vaikka töissä käynti oli mukava henkireikä siihen pahimmillaan 20 minuutin pätkissä tapahtuneenseen yöuneen, niin nyt vähän jälkikäteen mietityttää, että olikohan vähän turha juttu. Nyt kun olen lopettanut imetyksen, niin olisin henkisesti pystyvämpi työntekoon, mulla ainakin imetys todella pehmensi pään. Esikoisen imetys ei onnistunut lukuisista syistä, joten olin eka kertaa tässä tilanteessa enkä sitä etukäteen osannut siis arvata.
Sekava pointtini on, että nyt kun opin itsestäni tämän, niin jos tulevaisuudessa harkitsisin vauva-aikana työntekoa, niin puntaroisin siinä samassa imetyksen päättämistä. Vastuullisen työn teko ja imetyshormonit + valvominen = minulla aika kamala yhdistelmä. Mutta ei välttämättä kaikilla.
Onnea ja menestystä!
SM
pidetään peukkuja että saat paikan jos se edelleen tuntuu omalta.