Haluaisin haudan lepoon tai johonkin muualle, jossa kukaan ei vaadi mitään.

Ja hanki apua itsellesi.

Ei siihen mikään auta, äitiys vaan on tätä!

Googlaa Äimä ja hanki apua! Myös kakkonen.

Jos mahdollista, hommaa vuokralle tai osta elokuva ' Jäniksen Vuosi' , vähän hyvää juomaa ja naposteltavaa. Ja varaa pari-kolme tuntia omaa aikaa telkkarin äärellä. Se auttaa, antaa ainakin ajateltavaa ja kenties uusia ideoita.



Tsemppiä, sisko!!!

Kuka vaatii? Lapsi? Työnantaja?



Mitä jos hölläisit pipoa ja teet sen minkä osaat, jaksat JA ehdit. Etkä yhtän enempää! Sää vaadit itse itseltäsi jo ehkä liikaa? Tai jos olet masentunut nin ehkä murehdit kun et saa mitään aikaan?



Jos olet kotiäitinä niin sulla on AIVAN LOISTAVA tilaisuus vaan olla ja nuuskia lastasi! Lopeta suoritus. Siivoaminen kotona ei ole suorittamista, vaan arkea. Itse olen töissä ja viimeksi pessyt vaatetta viikonloppuna! Ja meillä on 4 henkinen perhe (plus koira). Haluan viettää aikaa lasten kanssa ja OLLA VAAN. Ja jos haluan sitä, ei se ole paljoa pois multa jos siivoan vaikka viikonloppuna perjantaina pari tuntia enempi kun lapset on ulkona isän/kummin/mummon kanssa.



Kannattaa miettiä mitä haluaa ja tehdä niin. Ei märehtiä " pakolla ja täyttää vaatimuksia" . Ota lapsi mukaan siivoomiseen ja opeta sille itsenäisyyttä pikkuhiljaa. Kaiken ei tartte olla täydellistä, mutta ehkä täydellisyys onkin epätäydellisyyttä? Sitä että saat olla kotona (sulla on koti) ja teet lapsesi kanssa juttuja (olette terveitä)!



Nyt kone kiinni. Ja ota päiväunet? Tai keitä kahvia? Ja mene leikkiin sen " vaativan" lapsen kanssa. Juttele " vaativan" miehen kanssa ja hoida itseäsi.

Mun ajatusmaailmassa on semmonen vaaka: että jos mää hyysään kotona lapsia ja miestä, niin se vaaka kallistuu liikaa jos mulle ei anneta jotain hyvää takasin.



Olisko tossa jotain uutta mietittävää?

ÄITIYS ei ole TÄTÄ! Eikä elämä vapaassa maassa!



Jos oma arki on semmosta että toivoo maan alle niin mitä elämää se on? Elämästä tarttee jokasen tehdä hyvää. Vaikka sulla olis ollu paskaa paskempi lapsuus, ankee nuoruus niin mikä sitä estää muuttamasta paremmaksi? Viimeistään mummona sitä saattaa hoksata mistä nauttii ja tehdä niin. Okei; benji-hyppyä ei ehkä enää voi tehdä mummona mutta ymmärrätkö idean? Tää on SUN elämää, vaikka siinä on myös lapsi niin SUN elämä ei ole kadonnut minnekään.



Ja kun on oma elämä kuosissa niin koko perhe jaksaa paremmin!

Lapset 2v ja 5kk. Ja koira. Aamusta iltaan hoidan lapsia tai ainakin toista heistä. Esikoinen ei enää nuku päiväunia joka päivä. Ja nuorempi ei huoli tuttia eikä tuttipulloa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että olen aivan loppu ja elämäni on tällä hetkellä hirveää. Yritän vaan selviytyä päivän kerrallaan ja toivon, että jossain kohtaa helpottaa.

Äitiys vaan on tätä, siihen kannattaa varautua kun saa (harkitsee) lapsia. Mielestäni ap ei tarkoittanut, että haluaisi oikeasti kuolla. Kyllästyttää kai kaikkia joskus kun miljoona kertaa päivässä huudetaan, äitiiiiii mä meen vessaan. Äitiiii anna maitoooo! t. 4