Lue keskustelun säännöt.
Kasvatusasioissa miehen kanssa vähän erinäkökulmaa, mitä mieltä olette?
30.01.2008 |
Mieheni ei ole käynyt armeijaa enkä ole udellut mitä sille psykologille sanoi, että sai paperit, joilla vapautus tuli. Hän ei ole mikään tossukka vaan erittäin miehinen mies. Siksi minun on kovin vaikea sitä ymmärtää, miksei hän sinne mennyt. Itse on jotain sanonut ettei kestä sellaista et joku määrää lapsellisiin juttuihin?!?
No, meillä on nyt syntynyt poikavauva ja ihan leikillään kerran vauvalle juttelin jotain armeijasta. Mies sanoi vauvalle ettei sinne tarvi mennä ja mä sanoin et kyllä tarvii. Kaduin heti, et sanoin ääneen, kun mies loukkaantui.
Pyysin jälkeenpäin anteeksi ja sanoin et poika päättää siitä sit ite enkä halua et hän alkaa mitenkään kääntämään pojan päätä ettei menis sinne. Otti siitäkin nokkiinsa.
Mitä mieltä olette asiasta?
Kommentit (8)
Vai pystyykö hän toimimaan vain aivan omaehtoisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti minun poikani ei koskaan saa päähänsä mennä armeijaan. Toivossa eletään että kasvatus tuottaa tulosta, mieskään ei ole onneksi armeijaa käynyt.
ihan kiva, jos alatte nyt jo riitelemään armeijaan menosta...
jospa odottaisitte muutaman vuoden ihan rauhassa, että poika kerkee vähän kasvamaan. voihan se olla, että parinkymmenen vuoden kuluttua kenenkään ei enää tarvitse mennä armeijaan...
En vetäisi hernettä nenään tässä asiassa - itse asiassa pojan tuleva päätös ei kuulu teille kummallekaan!
Toisaalta teidän kummankin suhtautuminen voi kertoa paljonkin paitsi teidän asenteista armeijaa kohtaan myös teidän kasvatusasenteista laajemmaltikin.
asiat selväksi. Jos kerran sinua tuo asia vaivaa, ja miehellesikin on jotenkin kipeä paikka, niin jutelkaa mitä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kannatan sitä, että jokainen hoitaa oman velvollisuutensa ja oman osansa tuossakin asiassa. Jotka kynnelle kykenee! Mutta ei kai tuollaisista asioista kannata riidellä jo nyt! Mitä järkeä? Mutta en minäkään kyllä haluaisi mieheni alkavan kääntämään lapsemme päätä noin, mutta älä tee sitä sinäkään! Sopikaa, että annatte asian olla ja ottakaa se esille sitten kun lapsi itse siitä alkaa puhumaan! Eli antakaa lapsen itse vetää johtopäätökset toiminnalleen, kyllä se sitten teitä molempia kuuntelee...
sivarista puhunut? sanoinhan, että kokonaan vapautettu!!
Otapa oppia siitä ja unohda toi sotahulluutes. Opeta poikasikin ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä menemään virran mukana tyhmänä.