Ilkeä alle 3-vuotias, voiko olla näin?

Mutta haluaisin ainakin uskoa, että kukaan ei ole jo syntymästään pahantahtoinen.



Meidän alle 3-vuotiasta täytyy vielä ohjata aika paljonkin kanssakäymisessä toisten kanssa. Miten tuon lapsen vanhemmat toimivat noissa tilanteissa?

Ajattelematon voi olla. Voisi olla myös jotain adhd:ta tms. Tai sitten on vain kyse siitä, että vanhemmat antavat periksi eivätkä osaa laittaa rajoja.

mutta siihen se sitten jää. No en tiedä voisivatko tehdä muutakaan, mutta jollain tapaa kaikkien tempausten jälkeen, luulisi jotenkin puuttuvan enempi. Minulla on kyllä asiasta omakin teoria mutta mielellään kuulen kokemuksia. En itsekään usko, että kukaan on " paha" , mutta tuon ikäisen tuollaisiin käytösongelmiin ei ehkä ole oikea tyyli reagoida sanomalla samaa kuin pari vuotta aikaisemmin, että se kun on niin pieni eikä ymmärrä. Huutamisella lapsi saa läpi lähes kaiken.

Eihän kaikki aikusenakaan oo ihania ja sulosia..

Vierailija:

Tutun lapsi, vähän alle 3-vuotias, on aina kiusaamassa toisia lapsia. Kiusaa niin pieniä kuin isojakin. Ei kykene hetkeksi rauhoittumaan leikkeihin, vaan tuntuu että tavoite on aina muiden leikkien sotkeminen tai kiusaaminen. Kaikki lelut pitää aina viedä toisten käsistä, oli kyseessä omat tai muiden lelut. On oppinut huutamalla saamaan kaiken periksi. Kiusaamisella tarkoitan myös muiden tahallista satuttamista. ykskaks saattaa tulla kaatamaan toisen, repimään, puremaan tai lyömään toista kovakouraisesti.

Voiko lapsi olla mielestänne ilkeä? Mistä moinen käytös voi johtua? Huomionhakua? Pelkkään vilkkauden piikkiin en usko.

ja kyllä, itselläni on 4 lasta, eikä yksikään ole noin käyttäytynyt pienempänäkään. Tottakai joskus ottaneet leluja kädestä tai tapelleet mutteivat noin.

niin kyllä minä ihan ensimmäisenä miettisin lapsen kotioloja. Se on nyt selvää, etteivät vanhemmat osaa ainakaan pitää kuria. Tuollaisessa tilanteessahan pitäisi puhaltaa peli poikki heti ensimmäisestä tilanteesta, jossa poika käyttäytyy toisia kohtaan " väkivaltaisesti" ! Laittaa poika jäähylle, varoittaa, että seuraavasta kerrasta lähdetään kotiin tms. -ja myös toteuttaa uhkaus välittömästi!



Varmasti poika ei ole " paha" . Mutta pahaa oloaan purkaa ja hakee huomiota väärin keinoin. Näin voisin ainakin kuvitella, ellei sitten tosiaan ole kyse jostain adhd:sta tms. Kyllä minulla tulee heti mieleen, että poika ei ole saanut kotona tarpeeksi huomiota, rajoja, rakkautta (?) tms. Tai että kotona on muuten ilmapiiri/olot sellaiset, että hän reagoi noin. (Ei siis mitään hirveyksiä tarvi olla kotona, mutta jostainhan lapsen käytös kertoo).



Tiedän aivan vastaanlaisen tapauksen (tismalleen!) lähipiirissäni. En tarkkaan tiedä, millaista lapsen kotona on, sillon kun ei ole vieraita, ihan normaalin oloinen perhe on kyseessä, mutta kyllä siellä jotain häikkää on, ainakin vanhempien välillä.



Mahtava juttu oli, että pojan käytös minun ja lasteni seurassa muuttui TÄYSIN sen jälkeen, kun järjestelmällisesti ensinnäkin puutuin heti tilanteeseen, jos poika toimi väärin. Ja ennen kaikkea: aloin antaa pojalle paljon huomiota, kannustin, kehuin jne. Poika jätti lapseni täysin rauhaan hyökkäyksiltään ja onnellisena aina huutelee " katso, mitä mä teen.." Ja odottaa siis kehuja :) Kokeilepa samaa: anna pojalle myönteistä ja kannustavaa palautetta, ja puutu tilanteisiin, vaikka hänen vanhempansa eivät niin tekisikään.



Ainakin minä olen päättänyt, että opetan lapselleni, miten häntä EI kohdella, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että joudun ojentamaan toisen lasta.

Ainakin ulospäin näyttää olevan perheessä kaikki kunnossa. Enkä kyllä usko mihinkään sisäiseen ristiriitaankaan, sen verran onnelisilta vanhemmat vaikuttavat, lapselle leperrellään jne. Lapsi kuitenkin käy esim. tönimässä pienempiä kumoon (vaikka just kävelemään opettelevia taaperoita), saattaa yhtäkkiä mennä suoraan toisen lapsen luo ja lyödä lapiolla naamaan jne. Vanhemmat ovat sitten vähän noloissaan ja toruvat että ei noin saa tehdä, mutta siinä se.



Itseäni ahdistaa nykyään olla pihalla kun tämä toinen lapsi tulee. Odotan koko ajan jännittyneenä, mitä tapahtuu. Tiedän, että jossain vaiheessa oma lapseni saa köniinsä tavalla tai toisella. Siinä on todella kurja lohduttaa hysteerisesti itkevää lasta, kun silmistä näkee, että lapsi ei voi mitenkään ymmärtää, miksi häntä on juuri lyöty. Sitä hätää ja kysyvää ilmettä on vaikea kuvailla.



Vaikka lasta ei koskaan sen kummemmin rangaista (esim. viedä tilanteesta pois), en usko, että tämäkään voi olla syynä. Ei minukaan ole koskaan omaani tarvinnut komentaa, koska hän ei ole KOSKAAN tönäissyt tai lyönyt ketään. Eli mistä tällainen käytös voi lähteä. En nimittäin todellakaan usko, että heilläkään on väkivallan mallia saatu kotoa. Itse siis ajattelen, että tyttö on vain puhtaasti ilkeä.

Joko liian vähäinen huomionsaanti tai muu vastaava.

Ja niinkuin joku sanoi tekevänsä, myös minä puutun toisten lasten käytökseen jos sen näen tarpeelliseksi. Eli jos lapsi meinaa satuttaa itseänsä taikka minun lapsia. Enkä usko että tuon ikäinen lapsi on oikeasti ilkeä vaan oireilee jostain. Voi olla jokin häiriö kuten adhd taikka sitten kaikki ei ole kohdallaan kotona. Enkä luota yhtään siihen että " kaikki näyttää olevan hyvin" . Selvästikään ei ole. Kyllä monet jotka ensimmäistä kertaa kuulee esim kaverinsa lyövän vaimoaan taikka lapsiaan sanoo että " ei olisi kyllä uskonut kun sehän on niin mukava" yms. Vaikeampi tietty on se miten tuohon tilanteeseen tulisi puuttua. Jos kaveri on hyvä ystävä, voi ehkä kysyä suoraan onko jokin huonosti. Tässä pitää olla varovainen ettei liian ankarasti arvostele vaan pistäisi toisen ajattelemaan asiaa. Taikka sitten yrittää omalla mallillaan saada toinen aikuinen ymmärtämään että jotain pitäisi ehkä tehdä.

ystäväni aikoinaan ilkeä 3-vuotias on nyt ilkeä eskarilainen. Edelleen aiheuttaa tolkutonta häiriötä lähipiirissään.



Mieletön huomiontarve, mutta minkäs teet, kun 4 lasta syntynyt hieman yli vuoden välein...



Niin ja perheessä ei ole mitään vikaan eikä muilla sisaruksilla, vain tällä pojalla.



Erittäin hankala tilanne - säälittää kyllä ko. pojan luokkakavereiksi joutuvat.

Kyllähän perheessä on vikaa jos ei osaa puuttua tuohon tilanteeseen tarvittavalla tavalla! Lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat eri määrän tukea ja turvaa eli niitä rajoja ja huomiota. Ja se että on edelleen ilkeä tarkoittaa sitä että hänellä on vieläkin todella paha olla. Oisko korkea aika vanhempien tehdä jotain. Nämä pienet kiusaajat ovat todella ahdistuneita ja huutavat apua. Ratkaisu löytyy varmasti kunhan ensin tunnustaa että ongelma on olemassa eikä piiloudu sen taakse että kun se nyt vaan on tuollainen!

Kaikki lapset ko. perheessä ovat todella aktiivisia ja varhaisia kehittyjiä monessakin suhteessa, mutta vain tuo poika (muut tyttöjä) oireilee näin.

Toivottavasti saavat jatkossakin apua ammatilaisilta, sillä eihän koko perhe voi mennä vain tuon yhden lapsen tahdissa.

Vierailija:

Kyllähän perheessä on vikaa jos ei osaa puuttua tuohon tilanteeseen tarvittavalla tavalla! Lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat eri määrän tukea ja turvaa eli niitä rajoja ja huomiota. Ja se että on edelleen ilkeä tarkoittaa sitä että hänellä on vieläkin todella paha olla. Oisko korkea aika vanhempien tehdä jotain. Nämä pienet kiusaajat ovat todella ahdistuneita ja huutavat apua. Ratkaisu löytyy varmasti kunhan ensin tunnustaa että ongelma on olemassa eikä piiloudu sen taakse että kun se nyt vaan on tuollainen!