Miksi niin monet sanovat, että lapset pitää olla tehtynä alle 30v?

Aina elämä ei mene niin kuin suunnitellaan.

Se taitaa olla meidän nuorten äitien hömpötystä. Ei kannata niin tosissaan sitä ottaa... jokainen tekee silloin lapsen kun aika on siihen otollinen.

Minusta on hyvä, että lapset on naisella tehtynä ennen hedelmällisen iän loppumista, jos lapsia toivoo.

Meitä huijataan tässä suomalaisessa yhteiskunnassa muilla muka tärkeämmillä asioilla kuin lisääntyminen. Mm opiskeluaikaa tulisi saada vietyä roimasti alaspäin.



Kohta kolmas lapsi ja ikää 35 v

Minä sain esikoisen ollessani 19v, toisen syntyessä olin 22v. Kolmas syntyi vähän kun olin 32v. ja neljäs, kun olin 34v. Sama mies on muuten talossa edelleen.



Minä en ole koskaan ihmetellyt sitä, jos joku hankkii lapsensa vasta 40-vuotiaana tai ei hanki niitä ollenkaan. Jokainen tavallaan. Joillakin on kyse omista valinnoista ja joillakin elämän tilanne sallii lapset vasta silloin. Ei ole oikeata eikä väärää ikää.

Minä ainakin suren sitä, että olen vasta nyt löytänyt elämäni miehen ja olen jo reilusti yli 30v. Olisin paljon mieluummin saanut lapset jo ennen maagista kolmenkympin ikää, nyt en ehdi saada esikoistakaan enää ennen kuin olen ylittänyt riskirajan eli 35v. No, kaikkea ei voi elämässä saada. Ihan hyvä äiti minusta varmasti näinkin tulee :) Silti valehtelen, jos väitän tämän olevan fiksua saati tavoiteltavaa.



Nainen on edelleenkin hedelmällisillään parikymppisenä. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee pikkuhiljaa ja ns. radikaali piikki tulee n. 35-vuotiaana. Senkin jälkeen onneksi VOI saada lapsia, ja vieläpä ihan terveitäkin sellaisia, mutta riskit kasvavat.

ja en todellakaan jaksanut niitten kanssa valvoa, eli jos mahdollista, tehkää ne lapset nuorina. Ei nytkään enää mitään vikaa, mutta nuorempana jaksaa enemmän...

Paljon olen varmasti kasvanut ja viistastunutkin iän myötä äitinä, mutta nuorempana sitä jotenkin stressasi vähemmän ja jaksoi noita yövalvomisiakin paremmin. Tai sitten minusta vain on tullut kalkkis ;) ja muut ikäiseni osaavat ottaa iästään huolimatta rennommin.



Senkin tiedostin alusta asti liiankin selvästi, että riskit esim. downin syndroomaan ja keskenmenoihin olivat nyt kolmannella kerralla suuremmat kuin silloin nuorempana. Silti päätettiin uskaltaa vielä kerran, eikä kaduta. Ainakaan vielä ;)

Me emme ole esim. saaneet, vaikka kuinka olemme tehneet. Sitten kun tullaan tuollaisia esittämään, niin kyllä sitä tulee ajatelleeksi vaikka mitä.

Äitini sai meidät kahdessa syklissä: kaksi lasta alle kolmikymppisenä ja kaksi melkein nelikymppisenä. Kuulemma vanhempana ei jaksanut enää valvoa niin hyvin, eikä innostua höpsöttelemään yms. niin spontaanisti enää. Ja kieltämättä teini-iässä tuntui, että välillämme oli normaaliakin suurempi kuilu, kun omat vanhempani olivat ihan oikeasti jo ihan kalkkiksia eli viisikymppisiä. En nyt silti väitä kärsineeni tuosta kummemmin, mutta kieltämättä olen itse toivonut saavani KAIKKI lapset alle kolmikymppisenä ennemmin, jos vain voin.

kun lapset lähtevät pois pesästä kaksikymppisinä. Saa elettyä aikuista elämää ennen vanhuusikää ilman jatkuvaa huolta lapsista. Toki vanhempi on aina vanhempi lapselleen, mutta moni varmaan ymmärtää mitä tarkoitan. Viisikymppinen on usein vielä aika vireä. Kuusikymppisenä alkavat usein jo kaikenmaailman krampit ja krempat, ainakin omaa tuttavapiiriäni havainnoineena näin uskon.

No ei kai, en mä ainakaan ole kuullut IRL kenenkään möläyttävän suustaan jotain noin typerää. Tai no, yhden kyllä, mutta se olikin ihan tosissaan eikä silti ihmetellyt toisin ajattelevia. Musta olis hienoa, jos jokainen saisi lapsia juuri sen ikäisenä kuin itselle parhaiten sopii. Ikävä kyllä elämä harvoin menee ihan niin...

Itse olen tuota mieltä ollut jo vuosia ja nyt 29v lapsiluku on täynnä.

Olen halunnut lapset nuorena ja onneksi se on ollut mahdollista.

Jos elämä sitten heittelesikin toiseen suuntaa, pitäisi asennetta mietti uudestaan. Mutta lähtökohtaisestihan asenne on juuri fiksu!