miten yhdistää työ, äitiys ja oma jaksaminen?

Toinen toistaan äreämpinä (etenkin äiti ja isä..) yritämme löytää jotkut sopivat vaatteet, syödä, ja lähteä. Ja vaikka miten olisi laitettu kaikki valmiiksi, aina menee joku pieleen (lapsi haluaa eri sukat, oma kello/kännykkä hukassa, mehulasi kaatuu) ja lähdemme myöhemmin, kuin mitä oli tarkoitus.



Meillä vuorotellaan vientien ja hakujen kanssa, molemmilla joustavat työajat - muuten tästä ei tulisi yhtään mitään! Olenkin usein ihmetellyt ja ihastellut vanhempia, jotka jo ennen 8 aamulla työntävät lapsiaan rattaissa kohti hoitopaikkaa, kun meillä siinä vaiheessa on vasta heräilty.



Heräämme siis 7.30 maissa (jollei joku erityisen aikainen palaveri), aikaisempi ei kerta kaikkiaan onnistu -tai sitten elämä menee jo liialliseksi pingottamiseksi!

vai miksi hänen aikataulunsa eivät taivu lastenhoitoon lainkaan? Tai kotitöihin?

meillä lasten tuonti ja vienti ym. on aika paljon mun heiniä johtuen miehen aikatauluista yms. Joskus kyllä hän pystyy hakemaan jolloin voin olla myöhempään töissä. Jos olisin jämpti niin onnistuisihan tämä: veisin lapset hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa klo 7 ja hakisin heidät klo 17 jolloin voisin olla töissä jopa puoli tuntia ylimääräistä! Mutta kun en ole jämpti. Aamuisin vaikea päästä sängystä ylös vaikka illalla olisinkin menny kymmeneltä nukkumaan. Aamulla päästään ovesta ulos n. 40 min. Laitan siis siinä ajassa itseni ja lapset valmiiksi. Ilmeisesti mulla on motivaatio-ongelma aamujen kanssa ja toki onhan ne aamut aika taistelua: jonkun verran valitetaan valitsemistani vaatteista ja pienempi pitää nostaa sängystä ja usein pukea ja komennan ja hoputan lapsia aika lailla, pinna kireällä, jotta ehtisivät päiväkotiin aamupalalle ja minä töihin edes yhdeksäksi. Aiempaan hoitopaikkaan heidät sai viedä jo ennen seitsemää (ja hakuaikakin oli myöhäisempi) ja joskus veinkin kun menin sen jälkeen vielä pikaiselle aamu-uinnille ennen töihin lähtöä. Pystyin siis heräämään aikaisin ja taistelemaan lapset hoitoon kun tiedossa oli oma harrastushetki, mutta kun tiedossa on töitä, niin takkuaa? Mikä on se tunnollisuuden salaisuus jolla jaksatte herätä reippaast töihin? mukava työ? työkaverit? jotain muuta?

eli osittainen hoitovapaa. Mulla (ja miehellä) on myös ongelma tuo aamuisin ylösnouseminen, ei vaan tahdo onnistua ajoissa. Mutta kun itse teen vaan kuusituntista päivää niin aikaa on ihan eri tavalla aamulla ja iltapäivällä

Ja yritä tehdä nyt ihan ensin ne rästitunnit takaisin, tai kysy voidaanko ne ottaa palkasta - meillä voi tehdä niinkin - siis jos teillä ei yt-neuvottelut väijy kulman takana.

Missä miehesi on? Eikö se voisi viedä ne lapset hoitoon ja hakea? Puhu miehellesi että tarviit nyt apua että saat rauhassa hommasi hoidettua.

Aamulla herään 6.00, juon kahvin ja peseydyn. Sitten herätän lapset ja autan vaatteet päälle. Hoitopaikassa ollaan klo. 8.

kun joudut tuon kaiken hoitamaan yksin?



Meillä jaetaan hommat niin, että toinen vie ja toinen hakee lapset, eli joinain päivinä menen aiemmin töihin ja toisina taas olen siellä pidempään. Kotityöt on jaettu miehen kanssa: mä pyykkään ja teen ruoan, mies hoitaa kaiken tiskiin liittyvän ja suurimatt siivoukset (imurointi, moppaus, ikkunat jne raskaat) ja lasten harrastusten kuskauksetkin jaetaan. Molemmille vanhemmille myös omaa aikaa ja yhteistä aikaa hoitajien avulla. Hyvin jaksetaan.



meille syntyy kolmas keväällä, sitten varmaan suurempi vastuu kodista siirtyy mulle mutta mies vastavuoroisesti hoitaa suuremman osan isojen lasten kuskauksista hoitoon/eskariin ja harrastuksiin.

Jos ei ole vientiä, töihin tosi aikaiseksi. Aamulla seiskasta ysiin saa parhaiten hommia tehtyä, kun ei ole hälinää. Ja sitten hakemaan lapset.



Jos vien lapset, saan olla töissä pitkään, mutta kuudeksi tulen kuitenkin kotiin, ellei ole ihan pakko olla pidempään.



Kerran viikossa molemmilla on oma ilta, ja silloin saa tehdä niin ptkän päivän kun haluaa tai lähteä shoppailemaan tai mitä vain.



Tuntuu kyllä, että tämä työ vie ihan liikaa aikaa. Loppukesästä syntyy vauva, joten siihen asti yritän sinnitellä.

ja laitan itseni valmiiksi ennen kuin herätän lapset 6.50. Kotoa lähdemme 7.30-7.40 ja töihin ennätän kahdeksan kieppeillä. Sitten teen päivän täyteen ja kotiin ruoan laittoon.

Sun täytyy aikatauluttaa tekemisesi. Laitat illalla kaiken mahdollisen valmiiksi (tarhareput, vaatteet ym) ja kun kello aamulla soi, et jää venymään sänkyyn vaan nouset ylös. Kyllä se siitä.

koska on opettaja ja päivät ovat 8-16 (selvennykseksi, että opettaa taideainetta eli tunnit on yleensä päivän ekat ja vikat). Minä yritän helpottaa hänen elämäänsä laittamalla vaatteet illalla valmiiksi, pakkaan reput ja laitan eteiseen valmiiksi kaiken mitä pitää ottaa mukaan. Meillä on aikas tarkka rytmi eli lapset nukkumaan klo 20 ja herätys on seitsemältä. Puolessa tunnissa ehtivät aamulla, vaikka isompi on hankala heräämään. Aamulla ei tehdä muuta kun puetaan ja pissataan aamupissat. Lapset eivät neuvottele vaatteista kun ovat tottuneet siihen, että ne laitetaan jotka siinä on valmiina.



Aika tarkkaa organisointia tämä vaatii, mm. ruuan ja pyykkien suhteen.

Meillä arjen pyörittämisestä ei tulisi mitään, jos me molemmat emme panostaisi siihen edes jokseenkin tasavertaisesti. Pääosin mies vie ja minä haen lapset, yleensä n. kerran viikossa tehdään toisinpäin. Sen lisäksi me teemme kotityöt yhdessä ihan sen mukaan, kumpi ehtii ja jaksaa ja huomaa mitäkin tehdä. Harrastuksille on varattu molemmille yksi ilta viikossa, lisäksi arki-iltaisin on omaa/kahdenkeskistä aikaa pari tuntia lasten nukahtamisen jälkeen.



Jos miehesi ei suostu/pysty(??) osallistumaan joko lasten viemiseen tai hakemiseen, jää aika vähän vaihtoehtoja: lapset ovat pidempiä päiviä hoidossa tai sinä kärsit siitä, ettet pysy ehjänä ristipaineessa. Isoin yksittäinen helpotus on kaaoksen ennakointi. Me esim. laitetaan aina yhdessä jo illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi lattialle, tehdään viikonloppuisin paljon ruokaa pakkaseen arki-iltoja varten, käydään keskitetysti kaupassa ja tehdään kotitöitä yhdessä lasten kanssa. Ja kun molempien työaika joustaa, voi toinen olla töissä esim. klo 7-15 ja toinen 9-17. Silloin jää yhteistäkin aikaa ilman, että joko aikuisten työpäivät jäävät vajaiksi tai lasten hoitopäivät venyvät.