Taidan ollla se "Paha Äitipuoli"
Tuli siitä " en osta lahjoja miehen lapsille" ketjusta monia ajatuksia.
Mieheni on "Toisen jämä" ja hänellä on kolme lasta exän kanssa , minun kanssani kolme.
Pidän hänen kahdesta vanhemmasta lapsestaan kovasti, mutta nuorimpaan en ole saanut solmittua lämmintä sidettä, vaikka aiemmin yritin. Yritän olla mahdollosimman neutraali ja peittää negatiiviset tunteeni, mutta ahdistun jostain syystä hänen ollessaan meillä, ja lapsi varmaan vaistoaa tunteeni. Hän on ihan kiltti tyttö, käytöstavat ovat vähän hukassa, mutta se on vanhempien vika..
Hän on aika passiivinen lapsi ja hyvin lyhytjännitteinen.
Tulen yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, vaikka olenkin aika vaativa ja nalkutan siskon ja hyvien ystävienkin lapsille, minkä puolestaan sallin myös heille :), mutta tämän mieheni lapsen kanssa eivät kemiat toimi.. Haluaisin kyllä., eli olisiko fiksuja neuvoja?
Mitä muihin asioihin tulee, lahjat ostan lapsille mieheni puolesta. Hän on siinä huono ja minä hyvä : )
Ja valitettavasti anoppi suosii myös meillä näitä vanhempia lapsia, vaikka muuten ihan mukava ihminen onkin..
Kommentit (5)
hei hienoa että jaksat yrittää ja olet sille kumminkin kiltti, ei se sitä nyt tajuaa mutta aikuisena osaa arvostaa, aina et varmaan jaksa yrittää mutta ystävällinen ja turvallinen aikuinen on erolapselle arvokas asia
Myönnän, että itselläni ja esikoisellani eivät aina kemiat kohtaa, enkä tiedä mistä se johtuu. Ehkä luonne-eroista ainakin.
totuus kuitenkin on, että jonkunmoinen suhde tarttis saada aikaiseksi siihen nuorempaankin, muuten voi olla edessä karmeita vuosia...
Mites ois teidän kahden oma aika? Mitä tyttö tykkää tehdä? Uida, käydä leffassa, kävelyllä metsässä/ kaupungilla yms yms... pikkuhiljaa etsitte jonkun yhteisen, vaikka kuinka lyhytaikaisen yhteisen tekemisen, jossa ette edes yritä olla ylimmät ystävykset samantien, ehkäpä se yhteinen sävelkin sitten löytyy? Ja jos on passiivinen, ota mukaan omaan juttuusi, sellaiseen, josta sä olet innostunut, jospa se innostus tarttuisi häneenkin..
Ainakin olet selvillä tunteitasi, mikä sekin on jo hyvä juttu! Ei ne kaikkien kanssa henkilökemiat toimi - niin se vain on! Minkähän ikäinen lapsi on kyseessä? Olet itsekin sitä mieltä, että lapsi vaistoaa tunteesi, kuten varmaan onkin! Olisko lapsi jo niin vanha, että voisitte puhua asiasta? Uskon, että kykenet keskustelemaan niin, että asia tulee asiana esille tyyliin: "kiva, että käyt meillä", "jostakin syystä meillä on vaikea ymmärtää toisiamme, mutta pärjätään kuitenkin...", "haluan, että viihdyt silti..", "haluan, että viihdymme ja opimme tuntemaan toisemme.." ym... Se saattaisi vapauttaa voimavaroja ja parantaa suhdettanne, kun tunnustaisitte tilanteen! Tsemppiä!
en nyt sinua pahaksi äitipuoleksi kutsuisi, myös lapsissa on erilaisia persoonia kuten aikuisissakin, toisten kanssa tulee toimeen paremmin. Pääasia on, ettet aiheuta lapselle mielipahaa sen vuoksi, että et tule hänen kanssaan niin hyvin juttuun. Aikuiset pystyvät pitämään jotkut asiat ihan omana tietonaan ja kohtelemaan kaikkia lapsia tasapuolisesti; näin ainakin pitäisi olla.
Oletko tehnyt hänen kanssaan mitään kahdestaan? Siinä voisi olla jonkin teidän kahden jutun alku: yhteinen harrastus tai mielenkiinnon kohde.