Millä rv:lla kertoisit 4-vuotiaalle tulevalle isosiskolle äidin mahassa kasvavasta vauvasta?

Se on sellainen hölösuu etten halunnut sen lörpöttelevän uutista ihan kaikille. Toisaalta halusin että sillä olisi riittävästi aikaa tottua tilanteeseen ennen kuin vauva tulee.

eli joskus viikoilla 12-14.



Olen halunnut tavallaan ne sen ekan kolmanneksen saada kunnialla " läpi" .

nelivuotiaalle kesällä, kun vauva oli syntymässä marraskuun lopulla. Voi sitä ODOTTAMISTA! Tyttö meinasi jo monesti turhautua, kun se vauva ei vieläkään synny. Eli jos olisin tiennyt, en olisi kertonut niin aikaisin.

Varmasti monien mielestä väärin tehty. Mutta sellaista se on meidän perheessä, tunteella mennään... Pojalla oli ollut kova pikkusisaruksen kaipuu ja oli vaan pakko kertoa, että nyt sellainen olisi tulossa.



Esikoinen oli kovasti mukana odotuksessa, silitteli masua ja ihmetteli sen kasvua, jutteli mahan läpi tulevalle sisarukselle, pussaili sitä ja suunnitteli onnessaan mitä sisaruksen kanssa tekisivät. Paras oli kun kertoi, että hän hankkii ensi kesänä kumiveneen ja vauva saa tulla hänen kyytiinsä =)



Kun vauva syntyi, niin isoveli sai heti samana päivänä tulla katsomaan pikkusiskoa. Olimme vain yhden yön sairaalassa ja sitten kotiin koko perheellä. Isoveli pääsi heti auttamaan ja hoitamaan, olemaan mukana. Ja oli alusta lähtien täysin myyty vauvasta! Rakastui ensisilmäyksellä. Ikinä ei tarvinnut pelätä, että tekisi jotain pahaa vauvalle, päin vastoin.



Ja nyt kun vauva on 1v. ja isoveli 4v. niin ovat kuin paita ja peppu, ihanat söpöliinit jotka leikkii yhdessä, välillä halailee ja jatkaa taas leikkejään =) Itse olen ajatellut että osasyynä on varmasti se, että me otettiin isoveli heti odotuksen alussa mukaan, hän sai meidän kanssa suunnitella ja miettiä vauva-juttuja, sai osallistua nimi-pohdintoihin, vaateostoksiin, sängyn kokoamiseen jne., oli siis yhtä lailla mukana koko ajan kuin minä ja mieskin.

Eli aikaisintaan kun 12 viikkoa kasassa ja ultrassa nähty että siellä on oikeasti elämää.



Esikoinen oli 2v kun tulin raskaaksi ja kerrottiin suunnilleen puolessavälissä kun maha alkoi näkyä selkeästi. Vain lähimmille sukulaisille oltiin kerrottu sitä ennen ja sanottu että ei kannata mainostaa kellekään, edes lapsille.

kun olin viikolla 25. Silloin maha jo näkyi niin selvästi, että totesimme olevan parempi kertoa lapselle itse kuin että kuulee muualta.



Syytä myöhäiseen kertomiseen oli, että odottavan aika on pitkä. Ja 4-vuotiaalle vielä pitempi. Kyllä sitä vauvaa ehdittiin odottaa ja kauan sittenkin. Ja tilanne jotenkin konkretisoitui lapselle paremmin kun maha oli jo iso ja saatoin näyttää piirroskuvaa, jossa vauva on äidin vatsassa.

Ehtii odotella vauvaa tarpeeksi sittenkin. En haluaisi 4v:n surevan varhaista keskenmenoa.

Missään vaiheessa poika ei ollut kärsimätön, oltiin kerrottu että vauva syntyy hänen synttäreidensä jälkeen. Kiltisti jaksoi odottaa, ei siis kyselyt " joko, joko, miksei jo?" vaan odotti rauhassa. Ja ihasteli sitä kasvavaa masua ja mietti, kuuleeko vauva kun hän puhuu... Eli vaikka eli koko raskauden mukana, niin odottavan aika ei ollut hänelle pitkä.



t. 17

Itse ajattelin ke´rtoa kenties rv 13. Kuulostaako järkevälle?

Kyllä 4v. osaa jo odottaa. Me kerrottiin alle 3v:lle noin rv 14 ja hyvin oli aikaa sopeutua ja kysellä/vastailla aiheesta. Muttei kuitenkaan liian pitkä odotus.

mansikka

joten älä kerro ainakaan ennen kuin olet valmis julkistamaan asian kaikille.

En koskaan ole ymmärtänyt, mikä salaisuus raskaus on!? Sehän on iloinen asia ja niimpä lapsille on kerrottu ensimmäisen neuvolan jälkeen. Minulla mahakin alkaa jo pullotaa 12vk, joten ei auttaiskaan kyllä salailla.



Yhden kerran tuli keskenmeno 11vk ja olimme ehtineet jo lähipiiriin raskaudesta kertoa. Kaavinnassa käytyäni lähetin kaikille, joille oli kerrottu, saman tekstiviestin ettei me sitten saadakkaan ihanaa pientä syysvauvaa...

Oli äärimmäisen lohduttavaa saada paljon kauniita viestejä takaisin ja myötätuntoa. Läheisimmät soittivat ja sain purkaa kokemustani. Silloin tajusin kuinka paljon vaikeampaa olisi ollut panna viestiä tai soittaa saadakseen puhua asiasta, jos kukaan ei olisi etukäteen edes tiennyt raskaudestani.

oli oikeudenmukasta että ton ikänen saa tietää enneku kaverit yms. Olis aika ikävää jos kuulis ensin vanhempien ja tuttavien juttuja ja sit vasta kerrottais itelle.

tuolloin kahta viikkoa vaille nelivuotiaalle ensimmäisen ultran jälkeen, eli joskus viikolla 13. Yhden keskenmenon aiemmin kokeneena tiesin, etten halua koko maailman tietävän jos menee kesken ja en ollut valmis myöskään lapsen kanssa keskustelemaan asiasta. Uskoin kuitenkin et ekan ultran jälkeen oli turvallista kertoa, jos keskenmeno olis tullut vielä sen jälkeen, olisin kyl ollut niin surullinen et lapselle olis joka tapauksessa täytynyt jotain selittää.

Nelivuotias poikamme " jaksoi" hyvin " odottaa" vauvaa. Hän ei asiaa aluksi edes aina muistanut, ennen kuin maha kasvoi ja vauvasta puhuttiin useammin. Alkuaikoina en itsekään puhunut kovin paljon vauvasta eikä poikakaan ollut aiheesta kovin innostunut. Loppua kohden keskusteluja tuli paljonkin ja mielestäni poika oli todella hyvin valmistautunut pikkuveljen syntymään ja ehkä siitä syystä ei tullut mitään suuria draamoja sitten ollenkaan. Nyt poika on 5 ja puoli, ja odotan kolmatta. Aika samalla kaavalla tuntuu menevän tämäkin odotus, nyt on puoliväli ohi eikä olla vielä kovin paljon puhuttu vauvasta, jälleen kerrottiin ekan ultran jälkeen.

Riippuu tietysti lapsesta, ja myös vanhemmista, mutta mielestäni nelivuotiaan elämässä on jo niin paljon " omia juttuja" että vauvan odotus ei aina edes muistu mieleen, eikä ole tarpeenkaan. Nämä omat jutut toivottavasti säilyvät myös vauvan syntymän jälkeenkin. Mielestäni ei kannata painostaa lasta kauheasti puhumaan vauvasta etukäteen jos ei tämä halua, sen sijaan jos haluaa niin kannattaa kyl puhua ja valmistella.