Kun tapaat äitisi, kummalla tavalla hän sanoo:

melkein joka päivä, joten on hyvin perillä asioistani. Ei ole siis tarvetta kysellä kuulumisia.

... melkein päivittäin puhelimessa. Asutaan aika kaukana toisistamme, joten...

Yleensä, kun nähdään, hän halaa nopeasti mua, tai sanoo vain moro ja ryntää sen jälkeen ohitseni... vauvaa katsomaan. Sattuu olemaan ensimmäinen lapsenlapsi äidilleni ;)

Anoppi taas iloitsee joka hetkestä, jonka olemme yhdessä, vaikka niitä on huomattavasti harvemmin, kun vanhempieni kanssa.



Mutta tässä juuri yksi syy, miksi viihdyn anopin seurassa paremmin kun äitini; äitini marisee joka asiasta, anoppi iloitsee pienistäkin!

Mutta nähdään aika usein n. kerran viikossa, joten ei ole ollut tuolle tarvetta.

Suksi kuuseen, rotta!

Jos on esim. pari viikkoa väliä, ettei ole soiteltu eikä käyty, kysyy olenko suuttunut jostain...

" onko sun lasis puolitäynnä vai puolityhjä" -juttua, mutta anopista..



Mikäs keittiöpsykologi se siellä kyselee? Ja miksi?

Varmaan suvultaan oppinut, sillä kukaan ei tunnu arvostavan, että omien töiden ja menojen ohella ajetaan 900 km viikonlopussa ja käydään tervehtimässä ihmisiä, jotka ei tee muuta kun hauku ja valita siitä kun ei olla käyty.

Minä sanon äidille jälkimmäisellä tavalla!



Käyvät kyläilemässä max kerran kahdessa kuukaudessa kauppareissullaan noin puoli tuntia.

Isäni on eläkkeellä. Äiti töissä noin 4 km päässä kodistamme.

Vierailija:

Varmaan suvultaan oppinut, sillä kukaan ei tunnu arvostavan, että omien töiden ja menojen ohella ajetaan 900 km viikonlopussa ja käydään tervehtimässä ihmisiä, jotka ei tee muuta kun hauku ja valita siitä kun ei olla käyty.