Lue keskustelun säännöt.
Tekee mieli itkee oon niin kauhee äiti :(
23.01.2008 |
Tulee huudettua lapsille kun oon niin väsynyt, ja turhasta. Vauva valvottaa öisin tosi paljon, nukkuu 30 min-2h pätkiä jatkuvasti. On vasta reilu puolivuotias ja vanhempi 2,5v. En jaksa touhuta lasten kanssa kuten haluaisin en tehdä kotitöitä enkä mitään. Masentaakin.
Tänään tuli piste iin päälle. Ei ehkä niin kauheaa mutta tarpeeksi kauheaa kuitenkin. Koitin aamusta nukuttaa väsynyttä vauvaa mutta aina kun sain pään petiin-huuto. Silmät kiinni oli kun riuhtaisin toisen pienen sängystä, kirkkaat valot päälle, ja suoraa aamupesulle. Toinen oli ihan järkyttynyt ja itki kun tuollainen " herätys" . Sillä hetkellä vaan tuntui että nyt en jaksa.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Miehellä on pitkät päivät ja rahaa mihkään hoitajaan ei ole. Kyllä mieskin öisin hoitaa mutta koska imetän niin yleensä hoitaja olen minä. Ollaan siarasteltu niin en ole nähnyt ihmisiä enkä päässyt juuri minnekään.
Mutta auttakaa mua, jotain on tehtävä. Mulla on tosi huonot hermot mutta niille on tehtävä jotain. Haluan ettei lasteni tartte mua ainakaan pelätä. Joskus vaan huudan todella kovaa, kummallekin :((((
Kommentit (23)
itselläkin oli rankkaa kun lapset oli pieniä ja pienellä ikäerolla... nyt ovat viiden ja neljän ja paljon on helpottunu varsinki sen jälkeen ku pienempi pääsi joskus vaipoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se, että on nukkunu tarpeeksi, tekee ihmeitä.
Saakohan tarpeeksi ruokaa? Eli nyt se tissi suusta ja lusikka tilalle. Aamulla velliä, lounaaksi purkillinen vihannessosetta, päivällä purkki hedelmää ja päivälliseksi toinen purkki vihannesta ja lihaa/kalaa. Illalla vielä puuroa tai toinen pullollinen velliä naamariin.. ja maidot päälle.
Jos vielä heräilee, lekuriin, että ei oo jotain muuta vialla. Ja sitten annat huutaa, jos vielä huutaa. Ei puolivuotiaan pitäisi tuolla lailla enää valvoa. Ei ole hyväksi hänelle eikä sinullekaan.
Toi ehdotus rytmittämisestä oli loistava. Eli suunnittelet rytmin ja lähdet jääräpäisesti toteuttamaan sitä. Koita kattoa se rytmi niin, että istuu tuon esikoisen aikatauluun, että sä saat nukkua myös päivällä kun lapset nukkuu.
Ja jos vielä tuntuu että pää hajoaa, kengät jalkaan ja takki päälle ja pihalle seisomaan hetkeksi (5 min auttaa kummasti) yksinään. Ja muut kotihommat minimiin. Penskat ja ite ulos vähintään tunniksi joka päivä, säästä riippumatta, niin saatte vähän tuulettaa tunteita.
meillä kakkonen oli maidolle sekä parille viljalle. maidoton ja munaton imetysdietti ei auttanut. vasta kun viljatkin jäi...
allergiataipumusta teillä' selvästi on joten selvitä asiaa!
mutta neuvolan kautta voisi saada kotipalvelusta apua. se on ainakin meillä päin maksullista, mutta hinta määräytyy perheen tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta allergiasta...olin munattomalla 3kk, maidottomalla 2kk ja viljattomalla pari viikkoa pojan ollessa 0-3kk, mitään hyötyä ei mistään ollut mihinkään suuntaan joten en ole aloittanut uudestaan. Maitoa annettu myös puuroissa ja oltu ilman, ei mitään eroa. Mielestäni allergiaan pitää olla jokin muukin näyttö kuin yöheräilyt, kuten huonot päiväunet, jatkuva itkuisuus, ihottuma, ummetus, ripuli tms. Kommentoikaa jos olen väärässä.
Kova nuha lapsella on nyt ja eka hammas pilkistää eli nyt ei ole unikoulun aika. Rytmit meillä on tarkkoja, nytkin on pakko valvottaa väsynyttä yli tunti vielä jottei rytmit mene, esikoisen ehdoilla kun mennään. Ikävä kyllä eivät nuku enää samaan aikaan p-unia.
Kiitos kaikista vinkeistä.
Ja en usko että taustalla olisi nälkä kun tuollainen 7kg pikkukirppu syö kiinteitäkin jo n. 7dl päivässä...
ap
Kaiken takana sulla on varmasti kauhea väsymys. Itsekin myönnän välilläö huutavani lapsille ihan turhasta, eikä oma olo siitä ainakaan paremmaksi muutu.
Mä oon itse valvonut kohta 10kk putkeen. Vauva 9kk+ on allerginen ja syö öisin(kin) tosi usein. OOn niin väsynyt, että välillä tekis mieli seota lopullisesti. Pääsisi ainakin nukkumaan johonkin laitokseen...
Meillä lasten isä auttaa lähinnä viikonloppuisin- ulkoilee lasten kanssa. Käy esikoisen kanssa kaupoilla ja mä yritän nukkua kotona.
Kokeile ihmeessä jotain unikoulua. Teillä, kun vauva syö jo ihan kivasti kiinteitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos heräilyyn on syynä hampaat ja nuha, ei tosiaan unikoulusta ole mitään hyötyä. Muutenkin uskon itse siihen, että kyllä se yöheräily jossain vaiheessa jää pois ihan kouluttamattakin. Pääasia vain olisi, ettei ihan uuvuttaisi itseään silti!
Oletteko kokeilleet, miten vauva nukkuisi teidän välissänne? Meillä esikoinen ei osannut nukkua siinä ollenkaan, mutta pienempi tuhisi anioastaan välissämme tyytyväisenä. Yöimetyksetkin oli kevyempiä, kun ei tarvinnut nousta ylös. Toki niistä voi yrittää pikkuhiljaa päästä eroonkin, mutta minusta alle 1-vuotias voi hyvin syödä kerran-pari yölläkin, jos äiti vain jaksaa imettää.
Allergia tuli muuten mullekin ensimmäisenä mieleen, kannattaisiko sittenkin käydä allergialääkärillä? Itsekseen kokeilemalla harvoin onnistuu kovin hyvin noiden epäilyiden vahvistamisessa tai tyrmäämisessä. Tsemppiä, olet varmasti hyvä äiti! Se on jo paljon, että tiedostat ylilyönnit ja riskit. Seuraavan kerran tsemppaat vain vielä enemmän ja vaikka poistut paikalta hetkeksi, kunnes tunteet laimenee. Isommalta voi jo välillä pyytää anteeksikin, mutta vauvalle olisi tärkeää tosiaan yrittää olla turvallinen ja rakastava äiti väsyneenä ja kiukkuisenakin. Koita jaksaa! Ja muista ottaa omaakin aikaa.
sitten alkoi vain yhtäkkiä nukkumaan kunnolla, nyt kaikki ipanat nukkuvat 11 tuntia yössä heräämättä. Viimeisen pari kuukautta olin jo aika väsynyt, varsinkin kun kaikki lapset olivat kotihoidossa... Kokeiltiin kaikki kikkakolmoset, mikään ei auttanut. Ehkä se auttoin vähän, että mies meni hyssyttelemään vauvaa, enkä minä maidontuoksuisena. Imetystä ei kuitenkaan lopetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aivan raivona 4-vuotiaalleni koko ajan. Huusin ja huusin. Kerran sitten läimäytin lasta jaloille. Se varmasti sattui, mutta se järkytys mikä pojan silmistä näkyi oli sanoin kuvaamatonta eli henkisesti sattui varmasti vielä enemmän. Seuraavana päivänä menin psykiatrille ja kerroin mitä tapahtui. Sinänsä se, mitä tapahtui ei ollut NIIN kamalaa (juu oli tarpeeksi), mutta se tunne, kun silmissä musteni, pelkäsin, että ensi kerralla teen jotain vielä pahempaa. Itkin tunnin lääkärin vastaanotolla, ja sain mielialalääkkeitä kokeeksi. En siis kokenut olevani masentunut, mutta voi että elämä muuttui. Pinnaa tuli 200 % lisää. Ei tarvinnut huutaa enää, koko perhe voi paremmin....
ja sellaseen aikaa kun pienempi nukkuu. nuku itsekin samaan aikaan.
tuo auttaa jo todella paljon.
jos tosissaan tuntuu että sekoat niin ota yhteys neuvolaan ja pyysä saada tukea kotiin.
ja sitten vielä lupaa itsellesi että ei enää noita ylilyöntejä. kun hermo alkaa mennä lasten itkuun. niin korvatulpat korviin.
useamman lapsen kokemukselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa yllättävän paljon, kun saa purkaa huoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli päiväkirjan , joka aamu ylös ko 7 mitä sitten , opetat lapset tiettyyn rytmiin ulos, sisälle, leikkipuisto jne.
Se auttaa päivä kuluu nopeasti,
mies mukaan viikonloppuna hoitoon, laitat lapset pihalle isin kanssa ja jne.
Ei ne siihen huutoon kuole mutta kun sitä on alkanut olla liian usein. Ja vauvallekin kun on aika kitisijä huonon yön jälkeen. Mitä lie traumoja saavat :(
Esikoisella on puolipäivähoitopaikka pari päivää viikossa just oman jaksamiseni takia mutta hoitaja on pph, varahoitoa ei otettu ja tää pph on JATKUVASTI sairaslomalla. Hyvä jos 1-2 viikkoa kk on työkykyinen. Eli ei siitä paljon hyötyä ole ollut. Ja kyllä esikoinen saisi kotonakin olla, hänen kanssa on jo tosi mukavaa. Mutta kun vauva on vaativa, esikolle olisi kunnolla aikaa vain tämän päiväunilla. Sääliksi käy.
Haluisin et lapset voisi olla onnellisia.
Kun saisi tuon pienemmän nukkumaan.
Vauva ja just leikki-ikään päässyt lapsi ei ole tuhmia. Jos sulla on vaikeeta huolehtia kahdesta lapsesta jokka tarttee sua milloin mihin niin sulla on silloin ongelma. Sinä. Ei lapset.
Vaikka sulla olis yksi lapsi, se tarttis sulta apua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Kun on kaksi pientä niin tarttee vaan jaksaa. Tai pyytää apua.
Jos miehesi ei voi auttaa, sukua, tuttua ei ole lähellä niin soita neuvolaan ja miettikää mitä niillä on tarjota!
Omat lapset on 2- ja 3- vuotiaita vauhtimatoja, joten tiedän mistä tulee. Mutta lapsiin sitä ei tartte purkaa. Ei ne tajua vasta kun vuosien kuluttua ettei äiti nyt jaksa. Soita neuvolaan! Ne on just meijän vanhempien ongelmien varten sielä tekemässä työtä, ettei tarttis yksin pärjätä.
Mikään ei ole niiden lasten vika. Ei vauvakaan varmaan tahallaan valvota minua öisin. Eli itselleni olisi tehtävä jotain. Tiedän että on vaan pakko jaksaa. Mutta entä kun ei jaksa. En saa aikaiseksi soittaa nauvolaan. Pitäisi vaan päästä tuulettamaan päätä ja nukkua paremmin, ne usein auttavat. Olen liian yksinäinen mutta kun en jaksa mitään. Liekö masennustakin.
ap
Eihän tähän ole mitään tiettyä reseptiä. Keskustele miehesi kanssa ja kerro että sinä tarvitset todella pieniä irtiottoja silloin tällöin. Kokemuksesta tiedän, että pienetkin jutut riittävät. Vaikka kaupassakäynti yksin, saati sitten pieni shoppailu/kahvittelu tekevät ihmeitä. Mitäs jos varaisit ajan kampaajalle ja kävisit samalla reissulla ostamassa vähän uusia vaatteita? Mielen piristykseksi? Usein ihan pienet asiat auttavat vaikka tuntuukin että koko maailma kaatuu niskaan just ja tähän ei mikään auta. Soittele kavereille ja kysy kuulumisia. Pyydä teille tuttuja kylään, päivisin lapsia ja äitejä, iltaisin/viikonloppuisin...
Tiedän omasta kokemuksesta myös sen, että olo paranee huomattavasti kun yöhön tulee yksi pidempi unijakso. Jos kerran yössä saa nukkua 3-4 tuntia putkeen, on aivan uusi ihminen. 6kk lapsen rytmittäminen voi olla vähän vaikeaa, joten voit nyt ajatella että tämä on vaihe tämä menee ohi. Tai voit yrittää pientä unikoulu-meininkiä: jospa iltasyötöillä menisikin yhteen, kahteen asti yöllä? Jos siihen voisi oppia vaikka silittelemällä ja tassuttelemalla. Voisiko miehesi hoitaa alkuyön ekan syötön pullosta? Vaikka vähän aikaa että saisit nukkua?
Tsemppiä!! Olen ihan varma että kyllä se siitä pian lähtee!!
Jos vauva syö iltapuuroa jo hyvin, niin hänen pitäisi pärjätä yön yli syömättä. Tassu-unikoulu on lempeä (ja meillä ainakin toimiva) unikoulu.
Meidän molemmat lapset ovat olleet vauvoina huonoja nukkumaan, mutta tassutuksen jälkeen molemmat oppivat nukkumaan täysiä öitä. Nykyään unet ovat klo 20-07, eikä heitä tarvitse juuri ikinä käydä öisin rauhoittelemassa (lapset 3,5 ja 1,5v). Sinäkin saisit yöt nukuttua ja maailma alkaisi taas näyttää mukavammalta
Parasta olisi, jos vauvan isä pitäisi unikoulun, ettei vauva yhdistäisi unikoulua imetykseen. Voimia!
Voiko tuollaisia masennuslääkkeitä syödä imettäessä? Ehkä tässä olisi syytä mennä lääkäriin, jos sitten jonkin ihmepillerien avulla hetken jaksaisi jos tuo vauvakin alkaisi nukkua.
Niistä allergioista. Kyllä niitä voi olla, mutta olen yhä sitä mieltä että on löydyttävä jokin muukin oire kuin yöheräily. Esikoisen ajoilta tiedän allergiat, dieetit sun muut joten mitäpä se allergialääkäri osaa sanoa. Prickit lienevät turhia näin pienellä... Ja tosiaan kun ei tunnu olevan kipeä kun ei yleensä huuda. Kääntyy usein vatsalleen, ja herää, tai herää kun tutti puuttuu. Unikoulua en yksinkertaisesti jaksa :(
Pakko tässä on jotain keksiä. Esikoisella myös joskus kun huudan ilmeestä näkee ettei se ole hyvä juttu... tai kun itken tulee pahalle mielelle ja halaa... ei kiva!
ap