Minusta odottavilla aideille pitaisi kertoa imetyksen lisaksi myos se, etta imetys voi epaonnistua ja miten siita voi selvita.

itse odotan kolmatta lastamme juuri viimeisilläni. kaksi edellistä ovat menneet alusta asti osaimetyksellä... pullosta on korviketta annettu alusta alkaen imetyksen ohella, jotta isäkin pääsee syöttämään ja äiti vaikka muutaman viikon päästä jo kaupassa käymään yksin tms. =) en ole kokenut tätä koskaan ongelmalliseksi, enkä ole tuntenut syyllisyyttä tästä asiasta! hyvin ymmärrän kuitenkin, että nykyisin jotkut saattavat niin tuntea.



esikoisen kohdalla rintamaito ei riittänyt kun ihan alkuun... tai sitten vaan kokemattomuuttani en jaksanut tarpeeksi yrittää? kuka ties.. mutta pullosta poika joi tuttelia ja hyvin pötkii edelleen ekaluokkalaisena, eikä mitään suurempia sairauksia ole ollut.



tyttömme sitten taas imi hyvin alusta asti rintaa ja tunsin, että maitoa tulikin sitten enemmän. kuitenkin koin, että pelkällä imetyksellä meneminen jopa 6kk olisi tehnyt minut mökkihöperöksi! en ehkä julkisella paikalla olisi kuitenkaan osannut imettää... minusta oli ihanaa, kun muutama viikko synnytyksestä pääsin käymään läheisessä marketissa ostoksilla aivan yksin ja tiesin, että mies pystyy antamaan vauvalle pullosta tarvittavan maidon jos sitä tarvii! =)



tälle kolmannelle olen myös ostanut pulloja ja korviketta jo valmiiksi... tottuneesti! =) voihan toki olla, etteivät ne edes kelpaa... saa nähdä sitten kunhan viikon sisällä syntyy!



en tiedä menikö aivan aiheen vierestä tämä, mutta kuitenkin...



jatkakaa keskustelua!

Lisää ajatuksia ja kokemuksia.



Aion viedä näitä eteenpäin omassa äitiysneuvolassamme. :)



ap

Mutta silti vaan ihmetyttää miksi siitä imetyksestä on tullut puolin ja toisin sellainen kummajainen!

Imetys onnistuu, jos maitoa tulee ja lapsi on muuten terve (ja äiti tietty). Jos maitoa ei tule tai tulee huonosti, niin pullot kehiin. Tai jos äiti ei saa nukuttua tarpeeksi ja hajoo pää!!



Ei se nyt mitään salatiedettä ole ja komppaan kakkosta, että mielummin kuin imetyksestä olisin halunnut kuulla siitä, että alapää voi tosiaan mennä niin PASKAKS, että kuukauteen ei istuta tai vessassa käydä ilman kyyneleitä.

mitä haluaisin että kerrotaan ensisynnyttäjälle...esm. alapää oikeasti voi olla useita kuukausia siinä kunnossa ettei seksistä tule mitään...tai et synnärillä voi olla niin huonossa kunnossa ettei jalkeille pääse pariin päivään kun verta on menettänyt...ja toi imetys on kans hyvä pointti mitä ap kirjoitti.

Ja sit se, et kehoitettais vaan luottamaan omiin äidinvaistoihin eikä kuunnella " muitten mielipiteitä ja neuvoja" niin totena et uskaltais tehdä omiakin päätöksiä miten vauvan kanssa ollaan jne....neuvojia aina riittää.



jne..

Meidän neuvolassa esikoista odottaessani niistä imetyksen ongelmista puhuttiin ihan tuskaksi asti. Ihme, että kellään käynnistyi maidon eritys, kun niistä ongelmista oli paasattu siihen sävyyn, että kukaan ei voi imettää onnistuneesti. Siksi tuntuikin ihmeeltä, että itsellä tuli maitoa yli tarpeen ja imetys sujui hyvin. Mikään muu ei sitten sujunutkaan.



Olisi ollut reilua etukäteen kerrata synnytysvalmennuksessa myös hätäsektio ja siihen johtavat tekijät ja siitä toipuminen, vaikka ihan lyhyesti, sillä en voinut edes kuvitella, että kaikki ei menisi synnytyksen osalta kuten synnytysvalmennuksessa oli kerrottu. Olin tosi naivi, myönnän.

Ja lisäksi sitä, miten pää pystyssä voi imettää missä vaan ja kenen vaan läsnäollessa, siis " imetyskulttuurista" asiaa.



Ei sanaakaan niistä paineista, mitä odottaja voi kokea imetykstä tai epäonnistumisen tunteista, jopa häpeästä mitä " korvikemutsi" voi tuntea.



ap

Olen saanut vanhimmat lapseni aika nuorena ja ainoat neuvojat olivat äitini ja neuvola. Äiti oli 300km päässä ja neuvolan neuvot unohdin toisen käynnin jälkeen kun lapsi oli kirkuvan punainen neuvolan tädin " hoidon" jäljiltä. Anna Wahlgrenkin kirjoitti, että lapset voi jättää keskenään ja lähteä illalla kapakkaan.



Istuin itkien sängyn laidalla ja ajattelin, perkele ei tässä auta muu kuin luottaa itseensä, elossa ne on suurin osa juoppojen ja hullujen lapsistakin.



Nykyisin on lastenhoidosta yms niin paljon tietoa, että ei ihme, ettei enää äidit usko, että ihmisen siitä sammakonpoikasesta saa kasvatettua ilman itkuhälytintä ja imetystukilistaa.

Olisin tuntenut itseni todella huonoksi, toisen lapsen kohdalla osasin

jo paremmin suodattaa.

miten vauvan kanssa tulisi olla. Hirveät paineet kasataan vanhempien niskaan ja tehdään asioista tosi suuria ja pelottavia. Suurin osa vanhemmista kyllä vaistomaisesti lötää omat hyvät tavat huolehtia jälkeläisistään. Ei sitä aina tarvii niin täydellinen olla ja silti lapsista saattaa jopa kasvaa ihan yhteiskuntakelpoisia, tasapainoisia yksilöitä.



Mun mielestä vanhempia pitäisi tukea (järkevyyden rajoissa siis) heidän omassa vanhemmuudessaan, eikä kokajan tuputtaa kaikenmaailman suosituksia, ohjeita, aikatauluja jne..

Kukaan lapsi ei tänä päivänä kuole, ellei äidiltä tule maitoa. Silti äidit pelkäävät mahdollisia imetysongelmia. Mutta pelissä onkin itse äitiys, koska imetys on päivän selvästi eräs tärkeimmistä äitiyden mittareista tänä päivänä. Aivan hullua!

Reilu kuukauden ikäiselle esikoiselleni annoin ekaa kertaa korviketta itkien, koska koin olevani äärettömän huono äiti, kun en saanut millään keinoin maitoa riittämään. vauvan imuote oli todettu hyväksi ja alussa kasvoi hyvin, mutta sitten olikin jo alipainoinen, kun maito ei riittänyt.

ei ole äidistä kiinni. Itse poden todella huonoa omaatuntoa etten kuopusta voinut imettää. Synnytys käynnistettiin etuajassa ja sain omaan sairauteeni niin kovat lääkkeet etten saanut imettää ollenkaan. Ensin yritin pumppaamalla saada maidontuotannon käyntiin, mutta ei se ole samaa kuin imetys. Itku kurkussa kaasin maidot viemäriin joka jo oli omiaan aiheuttamaan maidon tulon loppumisen kokonaan. Kun sitten muutaman viikon päästä sain imetysluvan, oli vauva jo hyvin oppinut pullolle ja tissistä vain turhautui kun ei sieltä mitään tullut.

Täysimetin lastani 6 kk ja kiinteiden ohella jatkoin vuoden ikään asti niin ettei korvikkeita tarvinnut antaa. Tällaisen idean olin jostain saanut päähäni odotusaikana. Imetyksen hormonihuuruissa & jatkuvien yösyöttöjen yliväsyttämänä + jossain vaiheessa (noista tekijöistä?) myös masentuneena olin jo niin putkinäköinen etten osannut harkita mitään vaihtoehtoja tai arvioida niiden vaikutusta perheen hyvinvointiin. Kuinka paljon helpompaa kaikki olisikaan voinut olla, jos olisin saanut välillä edes yhden neljän tunnin unipätkän tuon ekan puolen vuoden aikana sillä, että poika olisi tankannut illalla tissin lisäksi pullollisen korviketta. Tms.



Tulipa nyt yksi kaunis luku tilastoihin täysimetyksestä ja onpa tuo poika kyllä ollut ikätovereitaan terveempi, mutta itselle vauva-aika jätti trauman.