Millainen on kaveri, joka ei halua puhua mulle omista asioistaan kuin tiettyyn rajaan asti.

Paitsi että en sano etten kerro vaan olen vain hiljaa enkä kerro...



Ei mulla mitään erityistä syytä siihen ole, en vain ole koskaan oikein osannut kertoa kellekään asioistani. Olen ehkä enempi sellaista maskuliinista tyyppiä, en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi kertoa.



Jos kerrot minulle " salaisuuksia" niin osaan myös pitää ne omana tietonani koska minulla ei myöskään ole minkäänlaista tarvetta juoruta toisten asioista eteenpäin ;) Toisaalta en kyllä oikein osaa myöskään kysellä sinulta niistä salaisuuksistasi joten joudut ihan itse kertomaan.





Älä ota henkilökohtaisesti. En yritä olla epäystävällinen tai etäinen, minä vain olen tällainen. Siitä huolimatta voin ja haluankin olla ystävä. Josko pitäisit tätä vaikka sellaisena ystävän pikku puutteena.

se ehkä vähän epätavallista jos sanoo suoraan että sori, ei kuulu sulle, mutta pidän ihan normaalina sitä ettei kaikkea halua kertoa.

Tosin en makaan nyt suoraan toksayta et ei kuulu sulle. Syy miksi en enaa kerro kenellekaan henk koht asioitani on se etta, joka kerta asiani ovatkin levinneet eteenpain. Ma en ymmarra sita, etta jos avaudun ystavalle kipeista ja henkilokohtaisista asioista, niin miksi ne pitaa kertoa eteenpain vahintaan 3 tai 4 " hyvalle" ystavalle. Selityksena on tietysti, etta ei ne ystavat kuulemma kerro puolestaan eteenpain, ovat kuulemma niin luotettavia. Siis ihmiset joita itse taas en ole kuin ehka pari kertaa tavannut. Sietamatonta. on siis luottamus mennyt, koska kaikki tuntemani ihmiset ovat tata juoruilua harrastaneet.

omia juttujaan, ettei ne leviä.



Mua myös jurppii joskus, että ihmiset haluaa tietää musta kaiken yksityisenkin, joka ei niille varsinaisesti edes kuulu.

Olen ap:n kuvaaman kaverin kaltainen, mutta vain parin ystäväni kanssa. Kumpikin heistä on nimittäin kertonut asioitani eteenpäin, ja sitä en voi hyväksyä. Niinpä en puhu näille kavereille enää mitään sellaista, jonka eteenpäin puhuminen loukkaisi mua.

mullekin on kaynyt just noin. Etta jurppii!

Mielestäni jokaisella on oikeus vetää omat rajansa. Kaikki eivät uskalla/halua olla niin avoimia syystä tai toisesta. Ihmiset ovat tässä myös eri luonteisia ja eri tavoin kasvatettuja. Onhan se totta, että ihan aina ei ole viisasta avautua.

paitsi että se ei suoraan sano mitään vaan sulkee suunsa kun alkaa mennä liian läheiseksi. Mun mielestä olis kiva että työpaikallakin olis joku jolle purkaa ajatuksiaan, vaikkei ystäviä oltaisikaan, varsinkin kun ollaan lähes ainoat naiset firmassa ja istutaan samassa huoneessa päivästä ja vuodesta toiseen. Mutta en tiedä mikä on, ei kai kaikilla ole sama käsitys ystävyydestä.