Lue keskustelun säännöt.
Äijänpaska. :( Näin meillä äiti sairastaa:
22.01.2008 |
Flunssa alkoi eilen, yltyi vaan iltaa kohti mutta laitoin maanantaiväsyneet lapset (4½v ja 3v) petiin koska oli mun vuoro. Tänään jäätiin samasta taudista toipuvan 4½v:n kanssa kotiin, mies vei pienemmän päiväkotiin ehdolla " saat sit ite hakee sen" . Olin tosi poikki, ehkä tunnin sain torkuttua jonkun videon aikana mutta muuten muksu oli niin terve jo että vaati seuraa ja virikettä koko päivän. Onneksi mummo soitti ja tarjoutui apuun, haki sitten pienen tarhasta, en olis itse mitenkään jaksanutkaan.
Etukäteen olin miehelle ilmottanut omasta menostani tänä iltana, odottelin sitä kotiin hyvissä ajoin että ehdittäisi syödä yms. En olisi menooni jaksanut lähteäkään, mutta ukko astui ovesta pari minuuttia sen jälkeen kun se juttu olisi alkanut, ilmeisesti unohtanut kokonaan. Istui valmiiseen pöytään (pakko oli vääntäytyä pystyyn laittamaan lapsille ruokaa kun ei sitä kuulunut), jonka jälkeen tsekkasi sähköpostinsa ja vajaan tunnin kotona oltuaan lähti kaverille kahville. Ei siis ehtinyt millään tavalla osallistua mihinkään, edes olla lasten kanssa. Lupasi tulla pian takaisin laittamaan vuorollaan lapset nukkumaan.
Tuli vähän yli 9, kun lasten olisi tosiaan jo pitänyt olla sängyssä (huono äiti joo kun antoi lasten valvoa, mutta en vaan jaksanut alkaa enää siihen hommaan) ja tokaisi että ainiin, olisko tänään ollut se joku sun menokin... Kiukku piristi sen verran että jaksoin tulla tänne valittamaan kurjuuttani. ;) Huomenna jään yksin kotiin ja makaan koko päivän.
Itsepä olin taas tyhmä kun asetin odotuksia ja kun petyin, olen toiselle vihainen. Mutta onko jotenkin kohtuutonta kun odotan että se auttaisi hiukan, kun olen niin kipeä ja väsynyt etten jaksa? Mikä on päässä vikana kun empatiakyky puuttuu? Älkääkä nyt kaikki sanoko että kyllä teidän miehet auttaa ja ymmärtää ja tuo vielä kuumaa juotavaa kun aivastelette sängyn pohjalla... ;)
Kommentit (17)
en todellakaan palvele niitä tai leikitä. lisäksi lapsille mahdollisemman paljon valmisruokaa. silloinkun on kunnolla sairas, niin ei jaksa lasten kanssa touhuta ja sitäpaitsi sinkkuna on mahdottoman helppoa ja mukavaa sairastaa. vielä ne ajat muistan.
ukkosi uudelleen koulutukseen. sulla on patalaiska puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minulla on +38c kuumetta, kova yskä ja nuha niin hoidan taloutta suht. normaalisti.
Arvatkaa kaksi kertaa miksi naiset synnyttää - eikä miehet.
Ja jos teillä on miehet jotka ymmärtävät puhetta niin sanokaa että nyt pois sieltä sähköpostista ja hoidat lapsille iltapalan
Mua vähän nauratti toi; lapset joutuivat valvomaan vähän yli yhdeksään.. No, voi kamala jos joskus ei elä täysin kello kaulassa. Nukahtavatpa helpommin kun on oikeesti väsyjä.
Koitahan parantua flunssasta.
Ei meilläkään tarvi mistään passaamisesta haaveilla, mutta kyllä onneksi osallistuu enemmän jos minä olen " pelistä pois" . Ja muutenkin kyllä kirjoituksesi sai omat valituksenaiheet tuntumaan aika turhilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä mies osallistuu yleensä kodinhoitoon OK, mutta itsekin olen pari kertaa kiehunut kiukusta, kun olen ollut kipeä ja minun on oletettu siitä huolimatta osallistuvan lastenhoitoon normaalisti. Eka kerta oli joskus kuopuksen vauva-aikana: Olin aika kovassa kuumeessa ja miehellä oli meno, jota se ei tietenkään voinut perua, vaikka valitin, etten mitenkään jaksa nousta sängystä ylös. Esikoinen oli silloin joku pari vuotta vanha ja molemmat lapset olivat terveitä ja vauhdikkaita. Siinä sitten istuin lattialla, huojutin itseäni pysyäkseni hereillä ja yritin valvoa lasten touhuja. Toinen kerta oli aika äskettäin: Olin flunssassa ja yhtäkkiä iltapäivällä tuli käsittämätön koko vartalon väsymyskohtaus; en jaksanut evääni nostaa (seuraavana päivänä kävin sitten oireiden pahettua lääkärissä ja sain antibioottikuurin). Silloinkin miehen piti mennä jotain tähdellistä asiaa hoitamaan, joka olisi tosiaan ollut peruttavissa, jos hänellä olisi ollut yhtään eläytymiskykyä. Tällä kertaa selvisin helpommalla, kun molemmat lapset katsovat mielellään videoita, joten sain sentään pötkötellä. Ja nämä pari kertaa noin viiden vuoden aikana, eikä edes sitä lepoa sallita (jos miehellä ei menoa, saan kyllä sanoa meneväni vaikka nukkumaan kesken päivän, mutta tähän mahdollisuus on käytännössä ollut aika harvoin). Sellaista se taitaa olla äidin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat sulle. Minä olin flunssassa viimeisilläni raskaana ja jouduin erikseen pyytämään josko laittaisi 1,5v:lle ruokaa, pesisi kakkapyllyn, yms. Ku pyysin josko hän voisi tuoda minulle kuumemittarin ja lasin vettä niin tokaisi vain vihaisesti että " ai, pitääks mun nyt suakin ruveta passaamaan?" . Silloin pääsi kyllä itku. Olin oikeasti tehnyt mielestäni oman osuuteni sinä päivänä ja olin todella väsynyt ja kipeä. Tältä mieheltä puuttuu kyllä empatiakyky lähes kokonaan minua kohtaan mutta lapsille on ihana. Eipä sitä kai voi syyttääkään kun tietää mistä johtuu tuo tunneköyhyys. Oma äitinsä kun on käyttänyt jo pienestä pitäen remmiä vähäisestäkin virheestä ja kovaa.
Meil on aina äijä toiminu noin ja kun kerran istuin pää ämpärissä veskissä enkä voinu pois tulla mies jäi töistä pois ja kyllä näin koko päivän naamasta kuinka hel*etin kiukkunen oli sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin samanlainen kusipää kotona. Se ei vaan tajuu... Kerran esim. jouduin hoitamaan vauvaa kamalassa yrjö-paskataudissa, vaikka mieskin oli kotona (työttömänä). Joo, minähän se vanhempainvapaalla olin, mutta eikö voi edes tossa tilanteessa auttaa, eikä vaan istua tietokoneella pelaamassa tms.
Yks toinen kerta iski illalla migreeni, ja mies oli baarissa 2 km:n päässä. Ei suostunut tulemaan kotiin, vaikka kuinka yritin selittää, että migreeeni ei todellakaan ole mikään pikkupäänsärky. Onneksi vauva oli vielä niin pieni, ettei osannut liikkua ja sain sen rauhottumaan tissillä. Isomman kanssa olisin ollut pulassa. Vieläkin pelottaa, että mitä jos iskee migreeni, eikä kukaan vahdi lasta. :(
Mistä mies tietää, että olet väsynyt jos et sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä on en sano mitään minun miehestäni
Sanotte vaikka, että nyt mä menen lepäämään. Hoida sinä lapsille ruokaa ja ne nukkumaan! Älä odota, että mä teen tänään enää mitään!
Jos ei muuten viesti mene perille, niin sitten käskytätte miestä kuin koiraa. Ja kirosana päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelevat huonosti ja suuta ei saada auki?
Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tuollainen käytös meillä ja joo, en puhu nyt miehestäni vaan siitä, että pitäähän sitä nyt aikuisen ihmisen itsekin osata vaatia tilanteen vaatima apu, jos mies ei itse tajua.
Tyhjänpäiväinen ruikuttaminen ja marttyrius ei sun elämää paranna!
Ihmettelen vaan miten se sun oloon vaikuttaa laitatko lapset ajoissa nukkumaan vai annatko valvoa? Olisi varmaan ollut helpompi laittaa aikaisin ne nukkumaan...
Omasta kokemuksestani sanoisin, että helpommalla pääsee, kun oikeasti viettää aikaa lastensa kanssa on kipeä tai ei. Jos lapset vaan joutuu tuijottamaan telkkaa, niin ne turhautuu ja alkaa tehdä tuhmuuksia. Ja mitä ruoanlaittoon tulee, ajattele, että jopa sinkku joutuu tekemään ruokansa itse on sairas tai ei. Eikö toi sun narina vaan lisää sun voimattomuutta ja pahaa oloa? Kuitenkaan et ole niin sairas, ettet av:llä pystyisi roikkumaa??? Taidat nauttia narisemisesta!
Sinkun ei tartte tehdä ruokaa kipeenä. Silloin ei nälätä.
Aika ikävää olla noin hyökkäävä. Luulen, että ap:lle tuli parempi olo, kun sai vähän purkaa tuntojaan, ei kulostanut marinalta musta.
Mutta onneksi olkoon sinulle, sankariäidille.