Miksi lapset aina alkavat puhua valittavalla aanella ja kayttaytya semihysteerisesti vietettyaan aitinsa kanssa pidemman ajanjakson

Vierailija:

kyseleepi äitipuoli.

Kun ovat meillä enemmän, ovat iloisia, reippaita, rohkeita, aloitekykyisiä ja vaikka mitä. Tosin myös kovaäänisiä ja riehakkaita, sekä joskus toraisia.

Mutta pidemmän äitijakson jälkeen tulevat meille puhuen heikolla, valittavalla äänellä, ruoka on kuumaa, tulista, kylmää, pahaa, sille ollaan allergisia ja vaikka mitä... ja koko ajan valitetaan, kinastellaan, puhutaan sellaisella määkivällä äänellä, moititaan, haukutaan ja ollaan negatiivisia koko ajan " mää en osaa, mä oon tyhmä, mä oon paska, sä oot paska, kaikki on paskaa" ...

Sitten jos ovat meillä viikonkin, niin yhtäkkiä *naps* ovat taas kuin ihan eri ihmisiä, sosiaalisia, uteliaita ja kivoja.

" mä en kestä tota meteliä, mä en kestä tota meteliä" , jos vaikka isänsä imuroi. Ja muutenkin ovat varuillaan, pelästyvät herkästi, puhuvat toisilleen epäystävällisesti, vääntävät kaikesta, yrittävät etsiä meistä jotain epäilyttäviä piirteitä...

Vierailija:

" mä en kestä tota meteliä, mä en kestä tota meteliä" , jos vaikka isänsä imuroi. Ja muutenkin ovat varuillaan, pelästyvät herkästi, puhuvat toisilleen epäystävällisesti, vääntävät kaikesta, yrittävät etsiä meistä jotain epäilyttäviä piirteitä...

Eivät varmasti itsekään tiedä, miksi on paha olo. Purkavat sitä miten sattuu. Varmasti on äitiä ikävä. Sinä tietysti haluaisit kuulla aivan toisenlaisen vastauksen, mutta valitettavasti tuo siltä kuulostaa.

mutta silloin kun he tietävät tulevansa pariksi viikoksi, ovat yleensä alusta saakka reippaita, iloisia ja tosi hyväntuulisia.

Äiti on ilmeisesti turvallisin aikuinen näille lapsille, ja hänelle he uskaltavat näyttää itsensä sellaisena kuin ovat. Vanhemmilleenhan (useimmiten nimenomaan äidille) lapset useimmiten kiukuttelevatkin, koska kokevat suhteen vanhempiin niin turvallisena.



Aika rankkaa on lapsille, jos juuri kun ovat päässeet kiinni " normaalitilanteeseen" , taas repäistään pois äidin luota käyttäytymään äitipuolen mieliksi. Ja sitten kun äitipuoli vielä virittelee jotain vihjailuja äidin huonosta vaikutuksesta lapsiin, ei olla kovin terveellä pohjalla.

riippuu millainen koti äidin luona on...Eli mitä siellä tehdään ja miten lapsia pidetään. Kaikki äidit eivät ole pyhimyksiä, vaikka suurin osa onkin tietysti lapselle rakkainta ja läheisintä maailmassa.



Tosin jos lapset ei kovin usein käy isällään, eli ovat selvästi yli puolet ajastaan äidillä, voi olla kyse vierakoreudesta isän luona tuo reippaus, mene ja tiedä, kysy ap mieheltäsi millainen se äiti on, siitä voit päätellä jotain...



Jos lapset ovat aika tasan molemmilla, voi kyse olla siitäkin että äidin luona on jotenkin nuivaa, mutta toisaalta, sellaistahan se on usein, että kotona ollaan ihan vaan tavallisesti ja kylässä saa aika usein extraa ja on koko ajan kivaa ka virikkeitä, erilaisuuden ja uutuuden viehätystä.



Minunkin lapsi on mummilla aina iloinen ja reipas, kotona kyllä itkee ja raivoaa, marisee ja suuttuu iloisuuden lisäksi :)



Millainen se äiti siis on, kai miehesi on jotain kertonut ja kai teillä on käsitys millaista elämä siellä äidin kotona on. Jos tiedät et äon jotain " vikaa" niin sitten se on sitä, jos taas ihan taviskoti, on varmaan kyseessä se että kylässä eli teillä on aina jotain kivaa tiedossa...

Että lapset olisivat vain koko ajan ihania, reippaita ja kohteliaita. Mutta sellainen perusreipas asenne, millä mä tarkoitan sitä, ettei kaikki ole aamusta iltaan koko ajan ihan " paskaa" , inhottavaa, ettei koko ajan olla säikkyjä ja pelätä kaikkia ja kaikkea.



Tottakai lapset riitelevät, suuttuvat, tinkaavat asioista, ovat väsyneitä ja mitä vielä kaikkea... Mutta sitä heikkoa ääntä ja sellaista " olen haavoittunut linnunpoikanen" -oloa aina ihmettelen. Ei muuta.

Vierailija:

Äiti on ilmeisesti turvallisin aikuinen näille lapsille, ja hänelle he uskaltavat näyttää itsensä sellaisena kuin ovat. Vanhemmilleenhan (useimmiten nimenomaan äidille) lapset useimmiten kiukuttelevatkin, koska kokevat suhteen vanhempiin niin turvallisena.

Aika rankkaa on lapsille, jos juuri kun ovat päässeet kiinni " normaalitilanteeseen" , taas repäistään pois äidin luota käyttäytymään äitipuolen mieliksi. Ja sitten kun äitipuoli vielä virittelee jotain vihjailuja äidin huonosta vaikutuksesta lapsiin, ei olla kovin terveellä pohjalla.