Nyt se sitten tapahtui!

Kerrankin asiallista keskustelua.

Näinhän se valitettavasti on. Ajan kysymys, milloin aletaan seuloa silmien värin perusteella.

Toi sun pakkomielle rupeaa kuulostamaan todella sairaalta.

pari abortoi esim. Downin syndrooman pelossa. Kuitenkin samaan aikaan tuhannet parit toivoisivat lasta, mutta eivät sitä saa. Itse saimme kotimaisen adoption kautta Down-tytön, minun on vaikea ymmärtää että joku saattoi luopua näin aurinkoisesta lapsesta! Onneksi kuitenkin luopui, eikä abortoinut, olemme ikuisesti kiitollisia tyttärestämme!

Ei minulla ole pakkomielteitä. Sairauksia kylläkin, mutta ei sellaisia kuin sinä nyt yrität vihjailla. Ei elämän puolustaminen ole sairasta, päinvastoin. Aurinkoista elämää sinullekin! : )) ap

eivät voi päättää muiden puolesta! Huraa vapaus valita!

Jätetään huomiotta, huomion hakuahan tämä on.

Eikä toisen elämää pitäisi kenelläkään olla lupa päättää. Eikö olekkin kiusallista, että tällaista asiaa ei voi lakaista maton alle. Pieni operaatio ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei oikeasti ollutkaan mitään vauvaa mahassa. Ja eiköhän joku riiviö ala tuoda ikäviä omaatuntoa vaivaavia asioita esille. ; )

Missä on heidän oikeutensa elämään?

taidat yrittää lieventää inhoasi lastasi kohtaan tällaisilla " puolustuspuheilla?



hakeudu hoitoon.

tai anna lapsi pois, jos ei kelpaa.

Vaienna sitten tuommoinen...

Jokainen vastaus innostaa sitä lisää, sisällöstä viis. Tämän lajin sekopäät toimii sillä lailla.

Lisää kommentteja vaan. Hyvä että aroistakin aiheista puhutaan. ap

Toki voit antaa lapsesi adoptioon, jos niin haluat. Voit luopua lapsestasi oli hän sitten terve tai sairas, vastasyntynyt tai leikki-ikäinen.

Adoptioon voit antaa lapsen kuin lapsen (kunhan se on omasi) jos vain puolisosi on siihen suostuvainen.

että kaikki kromosomimuutokset tulevat ilmi lapsivesipunktiossa tai istukkabiopsiassa?

ok, olen itsekin sitä mieltä, että ihmisarvo on itseisarvo, mutta riittääkö se kokemukseksi ihmisarvosta? Riittääkö se, että on saanut syntyä, on tukipalveluiden piirissä ja saa eläkettä, kokemukseen, että minulla on ihmisarvo?



Riittääkö ihmisarvon kokemiseen pelkästään se, että on äiti tai äiti ja isä, jotka ovat lapsena minusta huolehtineet, jos en saisi mitään asemaa ja toimintakenttää kasvaessani aikuiseksi?



Eikö ole sokeaa idealismia vaatia down lasta synnytettäväksi vain siksi, että voisi todistaa näin, että vanhemmat ovat antaneet hänelle ihmisarvon?



Välittääkö ap oma aloituksesi oikeasti minkäänlaista ihmisarvoa downin syndrooman omaaville? Minun mielestäni ei.



Ihmisarvo on jotakin yleisempää kuin perhe ja yksilöllisempää kuin meidän kokemuksemme. Niin kauan kuin on satoja ja tuhansia kehitysvammaisia, jotka ovat saaneet elämän, mutta kokevat jääneen vaille ihmisarvoa, tällaiset aloitukset ovat hyvin naiveja ja osoittavat katseensa hongikkoon. Kehitysvammaisten ihmisarvoa ei nosteta vanhempia syyllistämällä.

että jokainen ihminen on yhtä arvokas. vammaisuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. jos ihminen/sikiö abortoidaan vamman takia, silloin ei hyväksytä häntä ihmisenä. vanhempien ei ole pakko hankkia yhtään lasta. mutta silloin kun lapsi on kohdussa, hän on jo olemassa. kirjoitan nyt hassusti pienillä kirjaimilla yhdellä sormella, kun baby on taas tässä sylissä. ap

kehitysvammaiset eivät saa yhtä tehokasta kipulääkitystä kuin kroonikkosairaat (joita kehitysvammaisissa on suurin osa), kehitysvammaisten työllistyminen on minimaalista, eikä meidän senioripalvelut kehitysvammaisille ole kovinkaan kehuttavat



tätä on ihmisarvo suomessa, tänne vaan kaikki

Kyllä kehitysvammaiset elvytetään ja kipulääkitään ihan kuin kaikki muutkin. ap

tasa-arvo ja ihmisarvo ovat kaksi eri asiaa, keskustelemmeko aloitusaiheesta vai vaihdammeko aihetta miten sattuu?