Noloa, kun on niin vähän ystäviä Face Bookissa!
Oon tosi arka pyytämään ketään ja arvon, viittistä sitä ja sitä pyytää. Mulla on tosi vähän kavereita ja niistäkin vaan muutama on naamakirjassa.
Taidan olla sosiaalisesti tosi rajoitteinen ja todellakin huomaan sen nyt, että kavereita ei todellakaan ole!
Kommentit (22)
naamkirja touhuon niin noloa etten viitti lähteä sinne mukaan....
Useimmat kyllä huolivat kaveriksi, koska haluavat itsekin lisää kavereita.
En aio liittyä, vaikka kutsuja tulee. On aivan naurettavaa (ja todellakin noloa), miten facebookin "kaveri"määrillä piilobrassaillaan.
Mulla on vähän käänteinen tilanne, sillä joskaan mullakaan ei mielestäni ole oikeasti paljon ystäviä, Facebook-kavereita on kyllä jotain 150. Ongelma on etten ole raaskinut sanoa ei ihmisille joita hädin tuskin tunnen (esim. työn puolesta puolitutuille tai ikivanhoille koulukavereille), ja nyt sitten en viitsi kauheasti mitään kirjoitella sinne kun en halua että asiani ovat ihan kaikkien tiedossa.
Oma vika, mutta tajusin ongelman liian myöhään. Nyt en todellakaan enää kehtaa poistaa niitä ihmisiä listaltani.
Sehän on ihan loistava tapa pitää yhteyttä ihmisiin. Löysin juuri sieltä lapsuudenkaverin jota olen kaipaillut pitkään, ei erityisen noloa :) Ei minullakaan ole siellä kuin parikymmentä kaveria.
niin tuleeko siitä ilmoitus tälle henkilölle ja kaikkiin "uutisiin"? Haluaisin poistaa listalta yhden naaman mutta ei hirveästi kiinnosta jos siitä lävähtää ilmoitus kaikille että se ja se eivät ole enää kavereita keskenään.
juu, ei tuo naamakirjan väki liity mitenkään todelliseen elämään. Mä tiedän monta ihmistä, jotka ovat koko ajan netissä ja niillä on omat kotisivutkin mutta ei FB-profiilia.
Mulla on vähän käänteinen tilanne, sillä joskaan mullakaan ei mielestäni ole oikeasti paljon ystäviä, Facebook-kavereita on kyllä jotain 150. Ongelma on etten ole raaskinut sanoa ei ihmisille joita hädin tuskin tunnen (esim. työn puolesta puolitutuille tai ikivanhoille koulukavereille), ja nyt sitten en viitsi kauheasti mitään kirjoitella sinne kun en halua että asiani ovat ihan kaikkien tiedossa.
Oma vika, mutta tajusin ongelman liian myöhään. Nyt en todellakaan enää kehtaa poistaa niitä ihmisiä listaltani.
MInulla on kaksi ryhmää: 1. ja 2. luokan kaverit. 2. luokan kaverit ei pääse näkemään kuvia ollenkaan ja 1. luokan kaverit näkee kaiken.
Naama vain häipyy sun kavereista, ja samoin poistettu ei itsekään saa mitään ilmoitusta.
laadusta nyt puhumattakaan. Useimmat oikeista kavereistani eivät edes ole FB:ssa. Oudoksi on maailma mennyt, jos vähäinen kaverimäärä facebookissa tarkoittaa että ihminen on sosiaalisesti rajoittunut. On sitä elämää - oikeaa sellaista - facebookin ulkopuolellakin.
Ja poistettu ihminen ei huomaa että hänet on poistettu, ellei sitten osaa kaivata sinua. Mutta voit piiloutua häneltä koko naamakirjassa.
Harmittaa, kun jotkut vanhat samaa lukiota käyneet, mutta ei lainkaan mun kaverit pyytää kaveriksi, enkä kehtaa kieltäytyä. Mulla on todellisia ystäviä hyvin vähän, kavereita jonkun verran ja fb-kavereita liikaa.
Ei oo mullakaan pariakymmentä enempää, useimmilla kavereilla on yli sata..
Minulla ei ole montaakaan kaveria, jotka olisivat tuolla, tai ovat vasta pikkuhiljaa tulleet, kun ovat vähän vanhempia. Ja noilla parikymppisillä on sitten hirveästi.
Ihan sama minulle, en ole siellä alkuinnostuksen jälkeen jaksanut enää käydä. Muuta kuin hyväksymässä jonkun kaverikutsun aina joskus kun ne tulevat sähköpostiin.
mulla on muutamia kymmeniä, joiden joukossa myös muutama koulukaveri joiden nimen hädintuskin muistan. ite en ole juurikaan tehnyt facebook-aloitteita ja omat tod kaverit ei facebookissa ole. mulla on joku vika siinä et en kehtaa joitakin pyytää kavereiksi, jostain syystä ajattelen olevani ystävällinen kun en tee aloitetta. miksi ihmeessä pidän itse itseäni niin arvottomana, että ajattelen tekeväni joillekin palveluksen kun en ota kontaktia... vastaus löytyy tietenkin menneisyydestä.
totta puhuakseni facebook on tuonut esiin jotain kauan sitten muistoista pyyhittyjä juttuja, vaikka olen elämääni nyt kolmekymppisenä todella tyytyväinen. facebook on jotenkin tuonut vanhat koulumaailman hierarkiat takaisin tähän päivään. olen todella ajatellut erota koko palvelusta, koska haluan näiden asioiden olevan todellakin taakse jäänyttä elämää.
En oo ite pyytäny kavereiks muutaku niitä, joista mulla on positiiviset vibat. Ja kuitenki hyväksyny ketkä on pyytäny... Ei oikeen kehtaa olla hyväksymättäkään. Mutta ainakaan mulla ei oo tarvetta saada sinne kahtasataa "lähintä" ystävää...
ja oikeassa elämässä hän on tosi veemäinen ja yksinäinen tyyppi. Ei nuo fb-ystävät ole hänen kanssaan missään tekemisissä oikeasti. Ei se määrä kerro yhtään mitään.
Olis ihan kätevä kun kerralla näkisi kavereista (oikeista kavereista!) päivitykset, ne mitkä kiinnostaa. Mulla on yksi tuttu joka vie näissä kaiken tilan. Se oikeesti varmaan istuu fb:ssa 24/7. Olen laittanut kohdan "vähemmän uutisia tästä henkilöstä", mutta ei auta. Piip teki sitä ja piip teki tätä, valehtelematta 80% kaikista. Saako mistään valittua, että en halua lukea hänestä mitään?
Mulla on jotain 100 kaverii feissarissa. Mutta olen töissä firmassa, jossa meitä on 80-90 ja lähes kaikki ovat feissarissa. Jos heitä ei olis kavereina, niin ei olisi mullakaan paljoa.
Olen kyllä sitä mieltä, että ystävien laatu on tärkeämpi seikka kuin määrä. Ajattele sinäkin sillä tavalla! Mieluummin muutama oikein hyvä kaveri kun 200 puolituttua. :)