Lapsuuden lyhentymisestä on puhuttu huolestuneena mediassa

vaan pitkät hoitopäivät ja muu laiminlyönti.

itse/yksin selviytymisen vaatimuksista sekä ns. aikuisten maailman ilmiöihin tutustumisesta ja tottumisesta.

Siis jos lapsuuden lyhenemisellä tarkoitetaan vastuunottoa tms. Silloin kun mä alotin koulun, vuonna miekka ja kivi, ei todellakaan ollut mitään iltapäivähoitoja. Koulun jälkeen mentiin kotiin, vanhemmat soitteli tarkistaakseen, että kaikki on hyvin. Välipalaa oli laitettu, jos vanhemmat oli aamulla ehtiny tehdä, jos ei, itse etsittiin kaapista jotakin. Naapuruston muksut haahuili keskenään pihalla niin kauan, että vanhemmat kotiutu. Eikä kukaan vaatinu iltapäivähoitoja.



Nyt on kaikki mahdolliset virikkeet ja hoidot olemassa. On kännykät ja tietokoneet, lapsen saa kiinni koko ajan. Ja koko ajan huolehditaan, aina on aikuinen tavoitettavissa. Turvallisempaa nyt on ja huolettomampaa.



Toinen asia on sitten lapsiin kohdistuneet odotukset. Mun lapsuudessa kukaan ei vaatinut mitään, ei ollu siinä määrin mainoksia ja mediaa, että se olis vaikuttanu tavalliseen lapsen arkeen. Meidän ei tarvinnu miettiä meidän vaatteita eikä muitakaan ulkonäköjuttuja. Muotijutut oli suunnattu lähinnä aikuisille, lapsille riitti, että vaatteet oli kesällä viileitä ja talvella lämpimiä.



Nykyään lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta, eikä sitä lapselle sallitakaan. Sen sijaan lapsen on oltava tiettyyn muottiin sopiva nimenomaan ulkonäöllisesti. Pelottaa, minkälaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa...

pitää lapsen olla sosiaalinen, reipas ja omatoiminen 2-vuotiaana. Vaivaton ja helppo.

mutta toisaalta, kun lukee tätä palstaa, huomaa, että itseasiassa lapsuus on pidentynyt...edes ns. aikuiset eivät olekaan vielä aikuisia....

Ei ihannoida oman lapsuutemme kasvatusilmapiiriä, kun sen tuotokset ovat mitä ovat.

kaikenlaista osallistumista. Lapsi tarvitsee myös lepoa ja kiireetöntä ilmapiiriä, ihan tavallisia kotipäiviä. Ei liikaa liian pienelle. Tv myös antaa kaikenlaisia turhia virikeitä, voi että en voi sietää Bratseja... Oma 4v joskus yrittää kieltäytyä laitamasta pipoa ulos, kun menee tukka sekaisin...

se lyhentyminen liittyy siihen, että lapset eivät enää leiki. Eikä liity yksin pärjäämiseen.