Koirien ulkoilutus + vauva...?
Hei,
haluaisin kysyä miten muut yh-mammat, joilla on koira, hoitavat ulkoilutuksen....
Mulla on alkanut olemaan pientä ongelmaa lähinnä aamu- ja iltapissatuksien kanssa. Jäin juuri yh:ksi ja poika on 6kk. Päivällä käydään lenkillä vauvuilla ja aamulla ja illalla olen yrittänyt juosta koirien kanssa nurkalla noin 3-5min kun poika nukkuu. Se on kuitenkin siinä mielessä hankalaa että pitäisi herätä itse aina kukonlaulun aikaan ja nukkumaan pääsee vasta 23 tms. ja jos poika herääkin ennen minua tai samaan aikaan niin siinä sitä sitten ollaan... Koiran eteisessä jalat ristissä jne. Välillä olen pistänyt pojan rintareppuun.
Me asutaan kerrostalossa joten mitään omaa pihaa ei ole käytettävissä.
Kommentit (19)
Tämmösii tuli mieleen. Itse olin joskus nuorena koiranulkoiluttajana, ihan vaan koska pidin koirista ;) Eli löytyisikö tällaista apua sinulle lähistöltä siihen asti kunnes vesselisi jo käppäilee mukana.
Mulle on ollut myös helpotus hyvä lapsenkantorinkka, jota voi alkaa käyttää kun lapsi istuu. Lapsi rinkkaan ja koira lantiovyöhön kiinni ja silleen kaikki ulkoilee.
Mä en nää mitään pahaa siinä jos on hetken ulkona, kun lapsi nukkuu turvallisesti omassa sängyssään!!!
Deux, poika ja karvaturri
eikö teillä ole intoa tehdä asialle mitään? Kun ette ilmeisesti itse jaksa tehdä ongelmille mitään niin sitten vaan luovutte koirasta..
Kuulostaa kyllä todella tylsältä tilanteelta ja toinenkin koira vetää hihnassa.. Kyllähän se vika usein löytyy meistä ihmisistä, jos koirat ei osaa käyttäytyä, sitä vaan on helpompi syyttää niitä nelijalkaisia..
Tyypillinen moralistin kommentti. Toisen elämää on NIIN HELPPO arvostella ulkoakäsin. Asialle ei voi tehdä mitään. Koiran luonne ei muutu kasvatuksella hiljaiseksi.
Koira sai hyvän kodin maalta. Siellä se saa haukkua lauman toisten koirien seurana. Siellä on useampi rätkyttävä chaeffer,ja omistaja ei siellä kiusaannu asiasta, koska koirat saavat juosta vapaana ulkona. Talon vieressä on pelto ja metsää ja naapurit ei heti aidan takana, kuten meillä. Heillä ei myöskään ole vauvaa, joka heräisi koirien mekastukseen tai joka sitoisi äidin kokopäiväisesti imettämiseen ja vauvan hoitoon: näinollen vanhemmilla on runsaasti aikaa hoitaa koiriaan. Lisäksi he eivät remontoi samaan aikaan vanhaan puutaloa,kuten me.
Meillä vauvan ja äidin unen ja levon tarve menee koirien pitämisen edelle. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Päinvastoin, jos omat voimavarat hupenee, niin silloin on moraalisesti oikein järjestää koiralle uusi koti. Sitäpaitsi tälle koiralle On nimenomaan YRITETTY TEHDÄ JOTAIN. Eli sille hankittiin mm. kaveri,jotta sillä olisi enemmän tekemistä. Se ei myöskään ole hiljaa, vaikka juoksisi koko päivän pihalla vapaana. Päinvastoin,pihalla se haukkuu entistä enemmän naapureita,autoja,lintuja ja kaikkea mahdollista.
Toiset koirarodut, kuten tämä meidän toinen ovat luonnostaan hiljaisia. Sellaisen omistaja ei tietenkään tajua, että kyse ei ole omistajan koulutustaidoista vaan koiran helpommasta luonteesta. Näin ollen omistaja helposti pitää itseään parempana kouluttajana kuin rätkyttävän koiran omistajaa. (sitäpaitsi meidän rätkytti on oppinut vaikka kuinka monta temppua ja juttua,ainoastaan haukkumista siltä ei pois saa)
Muistappa itse ensi kerralla, kun huomaat että omat voimavarasi vaikkapa lasten kasvatuksessa ovat rajalliset, että tulipas arvosteltua ilman, että tuntee toisten tilanteen. Tätä samaa asennettahan löytyy usein myös pikkulasten äideiltä: moni luulee tietävänsä parhaiten, miten toisen pitäisi imettää, nukuttaa tai syöttää lapsensa. Oikeasti asiat voi hoitaa niin monella tapaa oikein.
ymmärrän,että tilanteesi on hankala,mutta koita saada joku koiranulkoiluttaja aina välillä--nuoret tytöt on yleensä innokkaita.
Meillä myös miehen ollessa iltavuorossa,koiran ulkoilutus jää mielle (3 lasta),mutta käytän silloin koiran hyvissä ajoin pitkällä lenkillä kun lapset ovet hereillä--jaksaa kyllä aamuun vaikka tuleekin pidempi ulkoilutusväli.
ku on koko päivän ollu huono olo ja just yritän nukkumaan mennä, mut oli pakko sen verta tulla kommentoimaan ku pitkäst aikaa muistin tän ketjun ja meiltäkin löytyy koiria joka lähtöön. räksyttävään koiraan tehos haukkupanta ja vetävään koiraan kuonopanta..
mulla pikkuveljet ja sen kaverit tykkää käydä ulkoiluttamas koiria ja niistä on suuri apu mut tiiän et tulevaisuudessa ku tää kolmas syntyy tulee tilanteita ku joudun jättää vauvan hetkeks " yksin" tai sisariensa kans..poika 8 ja tyttö 6 ni ne osaa tarvittaes antaa tuttia vaikka suuhun tai seurustella sen hetken ku mä käyn ulkona.
ymmärrän myös et voi tulla tilanteita missä näkee parhaaks luopuu koirasta, mut mulle mun koirat on niin tärkeitä et en ihan pienistä suostu niistä luopumaan. oikeestaan lapsen allergia on ainoo syy tai jos koira muuttuu agressiiviseks.
tiiän jo valmiiks et meil tulee vääntöö yhen meijän koiran kans ku se inhoo lasten itkuu yli kaiken ja reagoi siihen sellasel tasasel haukkumisel mut tiiän et senki saa siit karsittuu pois kuha tottuu.
meit on moneen junaan..toisille koirat on perheenjäsenii ja toisille lemmikkei..
että yksinhuoltajan koira tilanteessa kärsii. Jätätkö oikeasti lapsen kerraostaloon yksin nukkumaan ja ulkoilutat koiraa? Ei lasta voi jättää yksin huutamaan: sinulla menee kuitenkin kauan ennen kuin olet lapsen luona vaikka ulkoilisit koiran kanssa itkuhälyttimen kanssa.
Itse antaisin vastaavassa tilanteessa koiran/koirat pois: se olisi rakkaudenteko eläimille.
Ja anteeksi, jos sanani kuulostavat karuilta,mutta minusta koira+pienen lapsen yksinhuoltaja ilman apujoukkoja on mahdoton yhdistelmä, ellei ole pihaa käytettävissä.
...että jos et täytä kaikkia mahdollisia koirakirjoissa sanottuja kriteerejä niin koirat pois vaan...
Voi olla että olen väärässä, mutta minusta ei ole kamala rikos jättää 6kk vauva yksin, omaan sänkyyn, nukkumaan muutamaksi minuutiksi. Korostan tosiaan sitä seikkaa etten ole pois kuin sen muutaman minuutin, mitä kestää että kävelen tien toiselle puolelle ja koiran kyykkäävät pissaamaan, ja sitten tullaan heti takaisin.
Näin olen toiminut myös silloin kun asuin vielä mieheni kanssa, koska hän oli paljon pois kotoota. Tämän puolen vuoden aikana poika on herännyt ehkä kaksi kertaa sillä aikaa kun olen ollut pois, eikä varmasti ole ehtinyt olla kauaa hereillä.
Lisäksi en usko että lapsi kuolee siihen että itkee vähän aikaa (?).
Jos käyn pojan nukkuessa esim. suihkussa tai vessassa tms. niin minulla takuulla kestää suunnilleen sama aika ennättää hätiin jos alkaa itkua kuulumaan.
Pojan isä asuu noin 2km päässä meistä, samoin ystäviäni, jotka kyllä tulevat auttamaan jos tulee jotain muita ongelmia; esim. koirat ripulilla tai poika, tai minä itse, kipeänä tms. Mutta jos kaikki on normaalisti niin pärjäämme kyllä keskenäämmekin.
Luuletko tosiaan ettei kukaan yh jätä koskaan vauvaansa muutamaksi minuutiksi yksin nukkumaan, oli koiria tai ei? Monet käyvät saunassa tai kipaisemassa roskapussin ulos tms.
Sen lisäksi luulen että hoidan koirani, ellen paremminkin, niin ainakin yhtä hyvin kuin moni sellainen perhe joissa on molemmat vanhemmat, tai ei ole lapsia ollenkaan.
Koirani eivät myöskään ole mitään palvelukoiria; tyyppiä " käske-mua-käske-mua" , eli ne eivät tarvitse joka päiväistä, tunteja kestävää, aktivointia tms. Niille riittää kun ne pääsevät joka päivä kunnolliselle lenkille ja vapaana juoksemaan yms.
Minullakin on aika pitkä koiratausta, että luulisin jotain tietäväni minäkin, ja tietävän jos koirani (tai lapseni) jotenkin kärsisi....
itsekkin jäin yksin huoltajaksi ja hyvin pärjättiin koirien kans. Asutaan kerrostalossa ja samaa harrastin minäkin et kipastiin nopsaan aamu pissille ja kakalle lapsen vielä nukkuessa. ei se lapsi siihen kuole jos siel sattuu heräämään ja hetken itkemään. tiedän et tälläsist keskusteluist nousee aina hirvee haloo ja pitäis olla puuttumatta mut toi oli niin ku mun omast elämästä et aattelin tulla vähä kertoo omii mielipiteitä.
Monet joilla ei ole omia koiria, ei ymmärrä että ne koiratkin on perheenjäseniä, kuin omia lapsia. ei niistä niin vaan luovuta. toiseks vois olla niille koirille suurempi järkytys joutuu lasten takii pois kuin se et sais kuitenki kaikesta huolimatta olla rakkaan perheensä parissa, ei ne koirat ala ajattelee et niitten elämä ois jotenki huonoo et ku lapsi tulee taloon ja ne ei pääse enää niin paljoo tai niin pitkille lenkeille.
nyt mun lapset on jo 6 ja 8 ja hyvin on pärjätty ja samat koirat edelleen ja voi varsin hyvin ja rakastaa mua ja lapsia todella paljon.
olen kans ihan varma et myös koirattomat ihmiset jättää lapsiaan yksin just kun vie roskia, käy lähikaupas yms.
joillain vaan niin jyrkät mielipiteet et heti ajatellaan vaan et koirat pois ni ongelma ratkastu..
Tuntuu mukavalta kuulla että te olette pärjänneet lasten ja koirien kanssa, samoilla menetelmillä kuin minä, se valaa uskoa että kaikki menee ok =)
Mulla vanhempi koira on yli 6 vuotias ja nuorempi 2 vuotias, ne on ollut mulla pennusta asti, ja ne on todellakin perheenjäseniä siinä määrin, ettei tulisi mieleenkään luopua niistä heti kun tulee vähän hankalampaa tai niistä on ns. " vaivaa" . Ne on uskollisia ystäviä!
Niistä on myös paljon iloa ja niistä saa voimia silloin kun tuntuu, että kaikki on ihan p:tä. Tänään just olin koirien kanssa kolmistaan pitkällä lenkillä kun pojan isä tuli käymään ja oli pojan kanssa =) Se kyllä jos mikä piristi!
ja voin sanoa että niin myös minä olen ulkoiluttanut koirani niin että vauva/lapsi on nukkumassa ja niin tekee moni muukin vastaavassa tilanteessa oleva eikä siinä ole mitään pahaa. Kertaakaan ei ole lapseni herännyt sillä aikaa ja usein tuota olen kuitenkin tehnyt.
Jos koira saa huomiota ja kunnon ulkoilua päivällä niin miksi siitä pitäisi luopua? * En ymmärrä *
voisin viel tähän lisää senki ku nyt sain reilu vko sit tietää et kolmas lapsi on tulossa ja meil on koiratkin hieman lisääntynyt nyt kun " uuden" isännän kans yhteen muutettiin ja isännälläkin oli kaksi koiraa ennestään et nyt on 4 koiraa. Niin kaverit jotka tietävätä tästä meijän uudesta tulokkaasta niin olikin heti et no mihis meinasitte koirat sit laittaa?? katoinki hetken hölmönä et no en yhtään mihinkä. Meil on kaikil koiril jo sen verta ikää et jokainen tosi rauhallisia ja mielummin nukkuu sohvilla ku rehais ympäriinsä, niin en nää siinä mitään ongelmaa. Ihme käsityksiä ihmisillä..
Mä olen kans välillä miettinyt, ja ihmetellyt sitä, miksi monille vauvan tulo tarkoittaa lemmikeistä luopumista ilman muuta...
Mulla on koirien lisäksi kolme kissaa ja niistä vasta olenkin saanut kuulla kaikennäköistä.
Ehkä " huvittavin" juttu oli kun yksi tuttuni sanoi, ennen pojan syntymää, että kun vauva tulee kotiin niin kissat alkaa kuseksimaan nurkkiin ja joka paikkaan. Tieto oli tietysti faktaa koska heillä oli kissa tehnyt niin (se oli sitten viety piikille...).
Sitten mulle on moni sanonut että kissat tartuttaa vauvaan tauteja, vaikka mun kissat on pelkästään sisäkissoja, ja menevät tukehduttamaan ja raatelemaan vauvan jne.
Myös silloin kun olin raskaana sain kuulla siitä, miten saan kissoista jonkun pöpön joka aiheuttaa keskenmenon yms.
No, mulla varmaan on jotain erikois-kissoja kun ne ei ole alkaneet kuseksimaan, eikä ne ole muutenkaan olleet millään tavalla kiinnostuneita pojasta, eivätkä mitenkään uhkaavia tms. Taudeiltakin olaan vältytty toistaiseksi ;)
Ja kyllähän terveellä maalaisjärjellä selviää aika pitkälle... Esim. on muutenkin ihan suotavaa pestä kädet kun on siivonnut kissojen laatikot, eikä kissoilla ole mitään asiaa makuuhuoneeseen silloin kun poika on nukkumassa, eikä yöllä.
Mun mielestä on tosi ikävää jos joku luopuu lemmikeistä, vie ne jopa lopetettavaksi, sen takia että joku kertoilee tällaisia " totuuksia" ...
mut silti ei oo koskaan ollut mistään mitään ongelmaa. varsinkin kun meil on frettejä niin niistä tuli hirvee haloo, mut ne on niin kiltit tapaukset ettei oo ikinä purru ketään ja lapset voi vaik " vääntää solmuun" ne, ni ei tee mitään. monet vaan ajattelee heti freteistä et hirveitä petoja. ja jos puhutaan noista terveys jutuista, ni monil kavereil ei mitään lemmikkei ja muksut koko ajan kipeenä ja kauheet allergiat ja mikä must pahinta ni yhenki kaverin muksut huutaa hysteerisenä ku näkeeki koiran ku ei oo tottunu eläimiin ja toisen kaverin muksu ei osaa käsitellä eläimii ku ei oo ollu niitten kans tekemisis et on tosi kova kourainen ja mielummin kiusaa eläimii ku pitäis hyvänä. mä en oo koko lasten eliniän aikana joutunu kertaakaan hakemaan yhtäkään lääkekuuria niille. tietysti nää vakiot, flunssat, oksennustaudit ja vesirokko käyty läpi mut muuten ei oo ikinä ollu mitään (koputtaa puuta). että näin.. :)
en mistään hinnasta antaisi koirani pois. Minun tilanne on sikäli helpompi, että asun rivarissa. Aikaisemmin asuin kerrostalossa ja jätin kyllä lapset siksi aikaa yksin kun käytin koiruudet pisulla. En myöskään huomaa koirieni erityisesti kärsivän tilanteesta. En tietenkään pääse piiiitkälle lenkille joka päivä, mutta puuhaa voi keksiä sisätiloissakin.
Ja lapsethan kasvaa ja lenkitys lasten kanssa onnistuu helpommin kun lapset ovat vanhempia ja ei tarvitse enää rattaita. Tosin ne iltapisut on varmasti hoidettava silloin kun toinen nukkuu. Ei vaan tee asioita liian vaikeita. Olen sitä mieltä, että päätökseni pitää koirat kun jäin yksin on minun päätös. Ja vaikka se arki onkin välillä työläämpää lemmikkien vuoksi niin itse olen niin halunnut. Tuleepahan ulkoitua ja meidän lapset ei ainakaan ole sokerista tehty. Lisäksi tulee pakosti keksittyä koirille kaikkea muuta puuhaa pelkän lenkityksen lisäksi ja se ei tietääkseni ole kovin ikävä juttu.
Tietenkin koira voi kärsiä jos maalta muuttaa vaikkapa kerrostaloon. Mutta jos koira on tottunut ´kaupunkilainen´ niin en ymmärrä miten koira siitä kärsii, kunhan saa tehdä ne tarpeensa ulos normaalisti ja annetaan sitä tekemistä sisällä. Tietysti ne säännölliset lenkit ovat tärkeitä. Eivät koirat ihmisiä ole, mutta perheenjäseniä kuitenkin!
Meidän vauvoilla (koirilla) on hiekkalaatikko johon ne kakkiija pissii ei tule kuuloonkaan ulos jätöstäminen!!!
Miksi tämä keskustelu on SEKSI palstalla vai onko tässä joku piiloviesti, mitä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä keskustelu on SEKSI palstalla vai onko tässä joku piiloviesti, mitä en ymmärrä.
Sitä minäkin ihmettelen.
Oisko se piiloviesti sitten : doggystyle. Mene ja tiedä.
Keskeytän vauvapalstailun koiranulkoilutuksen ajaksi.
Luovumme toisesta koirastamme siksi,että se on kova rätkyttämään. Äänensä on todella terävä ja ruma. Saan sätkyjä,yleensä monta kertaa päivässä ja tämä on todella ärsyttävää! Koira ei usko komentamista eikä sitä hiljennä lenkitys. Vastaantulevia autoja se haukkuu,ja toisia koiria ja jopa ihmisiä. Hiljaiseksi sitä ei saa siis millään. Tiedän jo etukäteen,että koska pinnani jo ennen lapsen syntymää on kireällä koirasta,ei se tule enää kestämään sitä itkevän vauvan rinnalla. Lisäksi se varmasti tulee reagoimaan vauvan itkuunkin säntäämällä paikalle ja haukkumalla ja herättää pikkuisen jos auto ajaa talomme ohi. Eli täysin mahdoton yhtälö-koira siis haukkuu myös sisällä ulkoa kuuluvia ääniä.
Toinen koiramma taas on hiljainen ja uskoo,jos sitä komentaa. Ainoa riesa on se,että se kiskoo hihnassa kovasti,joten en voi viedä sitä ja vauvaa ulos yhtä aikaa. Olemmekin sopineet,että mieheni hoitaa aamupissat. Sitten jos saamme kesällä piha-aidan valmiiksi,niin sen voi jättää joksikin aikaa pihallekin,kunhan vahtii ettei se kaiva itseään aidan alitse.