Miesystäväni ei uskalla vastata puhelimeen kun hänelle soittaa
Katkaisee puhelun kun soitan. Hetken päästä hän laittaa viestiä, että ei uskalla puhua kanssani, mutta voi viesteillä. Kärsii kuulemma pahasta ahdistushäiriöstä, johon söi lääkettä.
Nyt hän on lopettanut lääkityksen, koska "haluaa olla normaali". Kaikki suunnitelmat menevät pilalle, kun puheluihin hän ei vastaa, viesteihinkin vasta muutaman tunnin viiveellä.
Mitä tämmöisestä tulee..? Mitä teen?
Kommentit (13)
ja monesti hän lähtee äitinsä luokse pariksi viikoksi. Silloin ei siis olla missään yhteydessä. Kokee olevansa siellä turvassa.
Ap
Meinaan vaan, että kannattaako edes roikkua moisessa...
Eikähän olisi parempi jatkaa matkaa kumpikin omaan suuntaansa, eihän tuollaisesta suhteesta tule mitään.
Mulle itselle on tosi vaikeaa sanoa ei. Joten jos tiedän että tulevassa puhelussa vaaditaan jotain tai painostetaan jätän jo etukäteen vastaamatta.
Onko miehesi muuten kuin puheluissa ihmisarka? Työelämässä? Onko hänellä muita turvallisia ihmisiä kuin äitinsä? Missä tapasitte?
2
Tuosta tulee aiheutumaan sulle ongelmia ja tarpeetonta tuskaa, olen aivan varma siitä. Mies tulee pakenemaan joka pikkuasiasta äidin helmoihin, ja tuo lääkityksen lopettaminen ei lupaa hyvää. Vai oliko lääkäri myöntyväinen siihen?
Mies on tosi arka. Hän naureskelee hermostuneesti ja liikehtii myös. Vaikutelma on, että hän on koko ajan äärettömän hermostunut. En saa häntä rentoutumaan. Töissä hän ei ole ollut ikinä, opiskelee vielä. Ikää on 24. Kavereita hänellä on, mutta vain syntymäkodissaan kokee saavansa olla oma itsensä. Äitinsä huolehtii pojasta rahallisesti, pesee pyykit, laittaa ruoat..
Ap
kertoi lääkärille, että ahdistusta ei enää ole. Siksi lääkäri oli myöntyväinen lääkityksen lopettamiseen. Mies ei halua myöntää olevansa "sairas".
Ap
Napanuora on vielä katkaisematta, hyvä askel on se että on jo muuttanut pois vanhempiensa kotoa. Onko äiti ollut yksinhuoltaja? Minulla oli.
Minä en kaksikymppisenä uskaltanut soittaa ollenkaan 'virallisia' puheluita. Olen kumminkin valmistunut ja työelämässä jo 15 vuotta. Eikä puhelut ole ollenkaan semmoista tuskaa kuin aikoinaan,enemmänkin arkea.
Pelkkä terapiassa istumassa käynti ei riitä, siihen pitää aidosti panostaa ja olla rehellinen.
Parisuhteestanne, että se toimii mielestäni molempien pitäisi olla suurinpiirtein samalla tasolla. Vaikea selittää, mutta koetko olevasi suhteenne ainut aikuinen? Eli jos sinulla on yksin huolehtiva, asioita hoitava puoli en usko että suhteenne on sinulle hyväksi.
Mutta jos poika, anteeksi mies on vain tavallinen nörtti, jolla on sosiaalisten tilanteiden vaikeuksia, ei hän ole mikään menetetty tapaus.
2
Mies on kuitenkin tosi älykäs, pohdiskeleva. Hän miettii asioita ehkä liikaa. Tavattiin yliopistolla. Elämäntilannehan meillä on aivan erilainen. Mulla on kuitenkin jo lapsi ja olen kantanut kaikesta vastuuta yksin monta vuotta.
Mies on vaan NIIN arka. Kuitenkin hän pitää minusta, haluaa tavata jne. Ennen minua hän ei ole koskaan seurustellut. Ei tätäkään kyllä seurusteluksi kai voi sanoa, kun nähdään vaan n. joka toinen viikko.
Ap
Mieti kuitenkin tarkasti, miksi haluat seurustella tämän ihmisen kanssa. Mitä saat tästä seurustelustanne? Riittääkö sinulle tällainen suhde?
Ymmärränhyvin että ei ole helppo lähteä kun näkee, ettei toinen "tahallaan" aiheuta näitä ongelmia, mutta ensisijaisesti sinun pitää kuitenkin ajatella itseäsi ja lastasi.
Olisi tosi mielenkiitoista kuulla sinulta mitä hyvää näet tässä suhteessa, kun kuitenkin vielä olet siinä pysynyt? Ja siis ihan ystävällismielisesti nyt kyselen :)
Hän tykkää ja osaa keskustella kaikista asioista. Hän on tosi kunnollinen. Pitää myös paljon lapsestani, ja lapsista yleensä. Nämä jutut viehättävät minua.
Ap
Lääkkeitten lopettaminen ei tee ihmisestä normaalia.
Olen itsekin ollut tosi arka puhelimen kanssa, vuosien kanssa asian on oppinut elämään.