Miksi kukaan ei muistittanut minua raskauden KAMALUUDESTA! lasta halutessani?
Nyt tämä saa jäädä viimeiseksi. Toinen tulossa ja taas kaikki mahdolliset komplikaatiot päällä. Oksettaa väsyttää ym. ja ensimmäinen kolamnnes on jo ohitettu eli turha sössöttää et menee muutamassa viikossa ohi!
Kommentit (6)
en kertaakaan valita olostani, mutta tulipa sitä muutaman kerran mainittua paskasta olosta ja oksentelusta. Joinakin aamuina oli ihan kauhea olo, esikoinen katsoi videoita, kun äiti ei kyennyt kuin makaamaan. Itketti ja mietin että ei koskaan kolmatta. Nyt se kolmas on kuitenkin ajatuksissa...Jos kolmatta vielä joskus odotan, on varmaan pakko pyytää anoppia meille asustelemaan ja auttamaan lasten kanssa tuo pahin aika.
Tsemppiä ap !
Ymmärrän sua! Mullekin koko raskausaika oli yhtä helvettiä! Oksensin päivittäin ihan loppuun saakka. Kun se vauva nyt sitten oon täällä, olen kuitenkin sitä mieltä että se oli sen arvoista ja taidan kyllä yrittää pykätä sen toisenkin vielä. Sitten kyllä riittää (luulisin). Voimia sulle!
Mä en myöskään oikein nauttinut tuosta raskausajasta. Mulla meni kaikki ihan ok, eikä kilojakaan tullut juurikaan. Pahaa oloa oli alkuun, mutta senkin kesti. Periaatteessa ei siis pitäisi valittaa(synnytys tosin oli vaikea ja pitkä...). Taidanpa minä vaan olla niitä ihmisiä, jotka ei ole niin onnessaan kyseisestä tilasta. Mua ärsytti suunnattomasti se yleinen tukala olo ja kömpelyys ja se, ettei mitään voinut enää loppuvaiheessa tehdä, kun maha oli tiellä ja aina alkoi supistelemaan. Sitä oli jotenkin niin "pois pelistä".
Jonkin verran ottaa päähän myös tiettyjen ihmisten yletön hössötys raskaana olevan naisen ympärillä. Hyväntahtoistahan se on, mutta ei vaan jaksa.
Toinen pitäisi tässä vielä pyöräyttää, ja nyt jo ajattelen kauhulla tuota 9 kuukautta.
yhdellä mun ystävällä oli ensimmäiset 8 kk (!!) todella mukavia ja helppoja, itselläni puoleenväliin asti (ei lainkaan pahoinvointia, mutt sitten tulikin kaikkea muuta). Yksi ystäväni taas joutui pahoinvoinnin takia monta kertaa tiputukseen.
hartaudella yritettiin. Viikkoja nyt 13+ ja viimeiset kuusi-seitsemän viikkoa olen ollut elämäni surkeimmassa kunnossa. Vähän lohduttaa, että löysin vauvakirjasta merkintöjä, että viikolla 17 olisi edellisellä kerralla alkanut helpottamaan.. Mutta sitä ennen saatan tulla hulluksi, kun ei ole voimia tehdä mitään ja aamusta yöhön kuvottaa ja oksettaa.
mäkään en o koskaan kuulunut siihen koulukuntaan kenen mielestä raskaus on maailman ihaninta aikaa. Musta oli ihan helvettiä! Ja ei tod enää, 2 riittää!!
TSEMIÄ!