Mikä ikäero hyvä lapsille?
Tiedän, lapsia saadaan, ei tehdä. Mutta ongelmani on se, että haluaisin lapselleni pikkusisaruksen, en vaan millään jaksaisi uutta vauva-aikaa... Esikoinen on nyt puolitoista ja vieläkin tosi pieni.
Missä vaiheessa lapsella alkaa olla jotain tolkkua ja ja järkeä päässä? Onko yli 3 vuoden ikäero sellainen, ettei lapsilla ole toisistaan seuraa? Olisikohan sellainen 2, 5 - 3 vuotta hyvä? Kokemuksia?
Kommentit (24)
jotain 80 vuotta. Mut on ainaki niin moneen kertaan haukuttu ku oon tehny 3 lasta putkeen.
Mietiskelen tota samaa, että onko kolmen vuoden ikäerolla lapsista vielä seuraa toisilleen? Tai yli kolmen vuoden? Kokemuksia, pliis!
pääasia, että lapsella on sisaruksia!
On me kuitenkin mun veljen kanssa, ikäeroa melkein 5 vuotta, myös keritty yhdessä leikkimään.
" Parasta" ikäeroa tuskin on olemassakaan.
Itse sanoisin, seurattuani monennäköistä ikäeroa, että 2,5v-3v on paras.
ja leikittiin kyllä paljon yhdessä lapsena ja yhä ollaan läheisiä. Pieni ikäero toetyllä tavalla myös rasite: aina verrataan varsinkin kun ollaan samaa sukupuolta.
Minulla myös 4 v nuorempi veli ja hyvin tulen hänenkin kanssaan toimeen.
Meillä syntyi kolme poikaa 3v7kk sisään, ja nyt kun he ovat jo isoja (8-12), niin tuntuu siltä että pieni ikäero on ollut hyvä. Mutta - tämä on hyvin henkilökohtainen mielipide, kukin tekee tyylillään.
Vierailija:
jotain 80 vuotta. Mut on ainaki niin moneen kertaan haukuttu ku oon tehny 3 lasta putkeen.
Luuletko ettei täällä tule sanomista isoista ikäeroista..? Jos ikäero enemmän kuin pari vuotta olet itsekäs paskiainen...
Mutta itse kysymykseen: omani nyt 1 v, enkä voisi kuvitella toista vauva-aikaa tähän perään. Muutenkin haluan että esikoinen on jo isompi, ja tajuaa miksi vauvaa pitää imettää tunti ym. Jos toinen meille ikinä suodaan, sitä ei yritetä ennen kuin esikoinen on n. 4 v, joten n. 5 v kun pikkusisar syntyy.
Ja pahempia vihamiehiä tuskin löytyy. Yhtä siskoa siedän hieman pakosta, mutta en hänenkään kanssa ole mikään ystävä. Muita en ole edes nähnyt vuosiin. Edes lapsena ei synkannyt.
Ikäero ei ole mitenkään ratkaiseva tekijä. Jos sattuu tulemaan tyttö ja poika, niin koulu-ikä menee joka tapauksessa niin, että ei heistä juuri seuraksi toisilleen ole. Aikuisena sitten taas kaveruus voi palautua.
Eli teet lapsia sitten kun sinusta siltä tuntuu. Ja 3 kyllä 3-vuotias alkaa olla jo hieman omatoiminen, jos et kahta pientä lasta jaksa yhtäaikaa.
Mutta kun hän oli 1v 5 kk (kehitys ihan huimaa 1 v:n jälkeen), niin mun mieli muuttui kerta laakista.
Seuravassa kuussa olinkin sitten jo raskaana!?
Vierailija:
Vierailija:Mutta itse kysymykseen: omani nyt 1 v, enkä voisi kuvitella toista vauva-aikaa tähän perään. Muutenkin haluan että esikoinen on jo isompi, ja tajuaa miksi vauvaa pitää imettää tunti ym. Jos toinen meille ikinä suodaan, sitä ei yritetä ennen kuin esikoinen on n. 4 v, joten n. 5 v kun pikkusisar syntyy.
kaikkihan täällä haukutaan, sanoi niin tai näin. Mikään ei passaa. Itse synnytin kolme tyttöä kahden vuoden aikana. Enkä kadu, vaikka tietysti niitäkin hetkiä on ettei meinaa jaksaa.
mut meidän perheelle se on 7 vuotta.
toinen lapsi nyt vielä ihan vauva mutta joka päivä huomaan asioita minkä takia on hyvä että ikäero suuri.
uskon myös että heistä seuraakin toisilleen tulevaisuudessa on.
tietty ei ihan samanlailla kun jos ikäeroa olis vaan esim 2 vuotta.
mut meidän perheelle tämä on paras juttu. kolmatta lasta ei edes harkita ennen ku nuorin täyttää vähintään 4 vuotta.
lasta, kun esikoinen täytti vuoden. Ja nyt kun hän on 1 v 7 kk, en haluakaan raskaaksi. Pojalla ensimmäinen tahtokausi ja muutenkin roikkuu lahkeessa koko ajan. Vielä pari kk on harkittava siis, että jaksetaanko... toisaalta haluaisin alle 3 v ikäeron.
ovat nyt 4v ja 6v ja ikäero on ollut oikein hyvä, leikkivät paljon yhdessä. Mielestäni meillä on tosi hyvä ikäero lapsilla.
Mutta.
Yhdellä ystävälläni on kaksi lasta 3v 3kk ikäerolla, samaa sukupuolta ovat eivätkä leiki yhtään yhdessä. Eskarilaisella on aivan eri jutut ja kiinnostukset kuin 3v pikkuveljellään. Yhdessäolonsa on aikamoista riitelyä ja aikuista tarvitaan poliisiksi koko ajan. Näin kertoo äitinsä ja olen itsekin sitä todistanut usein. Aika rankkaa!
Toisella ystävälläni on lapset 7v, 5v ja 3v. Näistä 2 vanhempaa leikkivät tosi hyvin yhdessä ja ovat kuin paita ja peppu. Kolmas lapsi on aina yksin, seuraa kyllä isosisaruksien perässä mutta häntä ei siis huolita mukaan leikkeihin ja pidetään ihan " vauvana" , vaikka ikäero on kaikkien kolmen lapsen välissä tuo aika tarkkaan 2 vuotta.
Kolmannella ystävälläni taas on lapset 2v ja 7v (ikäero 5v), ja isoveli leikkii hienosti pikkusiskonsa kanssa, sekä hoivaa että leikkii - ja selvästi molemmat nauttivat toistensa seurasta. Toki isoveljellä on sitten ihan omat touhut ikätoveriensa kanssa myös.
että ota näistä selvää... mitään sääntöä ei taida olla...
Tai äidin ja isän ehkä paremminkin. Eri perheille sopii eri vaihtoehdot ja paras vaihtoehto on se, jossa kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä :).
Meillä lapset pienellä ikäerolla ja se sopii minulle ja miehelleni. Lapsilla on toisistaa seuraa eikä mustasukkaisuutta ole ollut. Ei se aina ole ruusuilla tanssimista ja vaatii monesta aikalailla hermoja (kolme pientä kauppaan, kolme pientä vaatteisiin, kolme pientä turvaistuimiin jne.) mutta mulle se kuitenkin sopii. Tykkään tehdä asioita enkä osaa oikein lepäillä. Mulle raskainta aikaa oli esikoisen vauva-aika, koska se oli niin tylsää. Ihmiset ovat erilaisia ja siksi se, mikä sopii meille, ei välttämättä sovi jollekin toiselle...Siksi en edes yritä väittää, että paras olisi juuri pieni ikäero...
Mielestäni paras ikäero on se minkä vanhemmat kokevat itselleen parhaaksi. Jollekin se on lyhyt ja toiselle pidempi.
Ei ole järkeä hankkia lapselle sisarusta kahden vuoden sisään jos vanhemmista tuntuu etteivät jaksaisi toista lasta ikä ajatuskaan vauvasta innosta. Toisaalta taas jos vanhemmat haluavat jo kovasti vauvaa ja kokevat jaksavansa sen, ei ole syytä odotella vuosikausia vauvakuumeesta kärsien vain sen takia että jonkun mielestä 5v on paras ikäero.
ikäeroa melkein 4 v. Ollaan hyvin ehditty leikkiä toistemme kanssa, ja paljon on ollu seuraa:) Mun tyttö pian 3 enkä ota vielä paineita toisen tekemisestä.
Ystävällä on tytöt 1v2kk ikäerolla. Ovat luonteeltaan täysin erilaisia: toinen on rauhallinen ja haluaisi piirtää itsekseen, katsella kirjoja... toinen remuaa ja hyppii ja repii toiselta tavarat käsistä kun pitäisi hänen kanssaan leikkiä erilaisia juttuja. Äidillä on tuplasti hommaa kun yrittää pitää ne erossa toisistaan edes hetken ja etsiä riehakkaammalle leikkiseuraa kodin ulkopuolelta.
vuodessa. eikä kolmessa kuten kirjoitin aikaisemmin.