Minkälaisia synnytyskokemuksia LKS:sta?
Eli Lapin keskussairaalaan synnytyskokemuksia haluaisin kuulla, itse olen sinne menossa...
Miten synnytys hoidettiin ja mitä kivunlievitystä oot saanut?
Kommentit (5)
Käy ihmeessä siellä siinä tututstumisvierailussa niin saat parhaat tiedot tämän hetken systeemeistä. Tuo poikani syntyi siellä 2005, joten onhan nuo saattaneet vaihtua. LKS:ssä on käsittääkseni siis tavalliset piikkiipulääkkeet, ilokaasun, epiduraalin, suihku on ja normaalit pallot, keinut yms. nuo siis oman muistini mukaan ainakin. Muista puudutteista en muista.
Kaksi synnytystä takana (01 ja 04) LKS:ssa ja yksi edessä pikapuoliin. Ensimmäinen käynnistettiin erinäisten raskausajan häikköjen vuoksi laskettuna päivänä ja tuosta synnytyksestä on vähän ikävämpiä muistoja. Kätilön kanssa eivät henkilökemiat kohdanneet, hän oli todella vähän läsnä vaikka olin ensisynnyttäjä, ei muistanut ohjeistaa epiduraalin jälkeen kyljen kääntämisestä, joten puudute jäi pahasti toispuoleiseksi. Edes suoriin kysymyksiin häneltä ei saanut vastausta. Ponnistamisen tarpeen tultua soitin kelloa hädissäni iäisyydeltä tuntuvan ajan ja viimein hän tuli pullanmuruja suupielistä pyyhkien ja naureskeli " arvasinkin että täällä aletaan ponnistaa..." Minulla ei naurattanut siinä vaiheessa!
Toinen synnytys oli aivan unelma tuohon verrattuna. Sektio (SGA-vauva, verenpaine ym.) oli sovittu tiistaiksi ja minun oli määrä mennä maanantaina sairaalaan. No, vedet menikin kotona sunnuntai-iltana eikä spontaanisti käynnistynyttä synnytystä estelty kun vauva kesti hyvin supistukset. Kätilö kuunteli toiveita ja rupatteli mukavia supistusten välissä ja oli erittäin kannustava. En ehtinyt saada kivunlievitystä ilokaasun lisäksi nopean synnytyksen vuoksi (n. 1½h) enkä olisi sitä kyllä tarvinnutkaan. Ponnistusvaiheessa hätäännyin itse kun ponnistamisen tarve lopahti kesken kaiken, mutta kätilö pysyi rauhallisena ja kannustavana. Vauvan sain heti rinnalleni toisin kuin ekassa synnytyksessä, jossa poikaa piiloteltiin jalkojeni takana eikä edes kerrottu kumpi tuli!
Osastolla olo oli niinikään yhtä tuskaa esikoisen kanssa, joillakin hoitajilla oli todella nuiva asenne nuoria ensisynnyttäjiä kohtaan, mm. imetyksen tukeminen oli todella ontuvaa. Toisella kerralla olin muuten tyytyväinen, mutta olin aika kipeä pari päivää, ja koin että uudelleensynnyttäjä jätettiin taas liiaksi oman onnensa nojaan. En saanut nukuttua vielä kipeämmän huonekaverin vuoksi ja silti jouduin ruinaamaan että vauva otettaisiin edes yhdeksi yöksi vauvalaan. Muuten toisella kerralla sattui osastolla tosi mukavat kätilöt. Eli kaikenkaikkiaan aika ristiriitaisia kokemuksia, toivottavasti tällä kertaa kokemus tulisi olemaan edes kohtuullinen.
Edellinen vastaaja kirjoittelikin noista kivunlievitysmahdollisuuksista, minulla ei ole niihin mitään lisättävää. Paitsi että epiduraalin saannissa olen kuullut monella olleen vaikeuksia varsinkin yöaikaan, jos talossa ei satu olemaan anestesialääkäriä.
Ennen LKS:llä oli paha maine, oli joku aivan törkeä kätilö (vai oliko niitä useita), mutta hän on nyt eläkkeellä tai erotettu tai jotain, olen kuullut, että ei ole enää siellä. Siis en tiedä tarkemmin, mutta ystävälleni oli todennut hänen valittaessaan kipuja: " Ei pidä hankkia lapsia, jos ei niitä osaa synnyttää." Ja ystäväni ei todella turhan valittaja ole. Ja muita vastaavia kommentteja muillekin, turha luetella tässä. Mutta tuo kätilö siis on jo pois sieltä!!
Minulla oli tosi hyvät kokemukset ja yllätyin, sillä olin kuullut aika kielteisiä juttuja. Itse en tavannut kuin tosi ystävällisiä ja mukavia kätilöitä ja hoitajia. En tietenkään varmasti tavannut kaikkia. Ja vauvala-mahdollisuus on tosi hyvä, tarvittaessa.
Varmaan riippuu ajasta ja tilanteesta, onko ruuhkaa ym, millainen tunnelma on ja miten kivunlievitys. Kannattaa pyytää esim. epiduraali mahdollisimman pian, kun alkaa tuntua, että sitä tarvitsee.
Olen synnyttänyt kaksi lasta, ekan Kättärillä Helsingissä ja toisen LKS:ssä. Kolmannen, masukkaan vielä, tulen synnyttämään täällä LKS:ssä taas. Itse tykkäsin synnyttää täällä LKS:ssä enemmän kuin siellä Kättärillä. Kätilöt oli kummassakin yhtä mukavia, mutta tässä tosiessa olivat ehkä vielä hieman mukavampia. Kummassakin synnytyksessä otin epiduraalin. Ekassa sitä laitettiin ehkä liikaa ja toinen satsi juuri ennen ponnistamista. Koin, että sain silloin Kättärin kätilöiltä hieman ristiriitaisia (ystävällisiä kyllä olivat, en valita yhtään) viestejä siinä lopussa. Toisessa, täällä Rovaniemellä, se loppupuoli meni paremmin. Jotenkin osasivat paremmin rauhoittaa kivusta panikoituneen mieleni. Olin esim. vasta 8 cm auki ja elimistö ponnisti itse vauvaa. Sanoivat vaan, että kunhan et itse aktiivisesti ponnista ja vaan yrität rauhoittua. Kohtu tietää mitä tekee. Ekassa tismalleen samassa tilanteessa useampi kätilö huhki huudella, että älä ponnista älä ponnista, vaikken itse voinut kohtua mitenkään määräillä. Ja sitten hetken päästä, että ponnista ponnista, vaikkei edelleenkään mitään oikein tuntunut omista tahdonalaisista lihaksista tuhdeista hetkeä aikaisemmin annetuista epiduraaleista johtuen. Meno siis oli LKS:ssä rauhallisempaa. Nämä varmaan ovat hyvin yksilöllisiä juttuja, miten sattuu kyseinen synnytys menemään. Henkilökemioissa ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa, ei synnärisalissa, ei osastolla. Tykkään sekä topakoista kätilöistä, että rauhallisemmista. Nyt kolmannella kerralla etenkin, varmaan osaa jo itse sanoa miten arvelee synnytyksen menevän.
Osastolta sen verran eroa osaan kertoa, että täällä LKS:ssä on vauvala ja Kättärillä vierihoito. Mutta otinpa täällä LKS:ssäkin vauvan ekana yönä sitten viereeni, mutta on toisaalta hyvä olla tuota valinnan mahdollisuutta. Siis itsehän äidit täällä LKS:ssäkin vauvat hoitavat, mutta vauvalaan voi vauvan tarvittaessa viedä myös... ja tosiaan sen ensimmäisen yön taitavat mielellään hoitaa vauvaa imetysten väleissä äidin levon vuoksi.