tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketuttaa oma hamstraus ja pois heittämisen vaikeus. Huhtikuussa, kun on lomaa, niin yritän selkeyttää omaa tavarapaljouttani, jonka oon työntänyt ns. vaatehuoneeseen. Ja heittää turhaa kamaa pois!

Mä kans aina suunnittelen tekeväni loman aikana kaikkea ja kaiken. Aika monta lomaa on aikuisikäni aikana ollut ja vieläkään en ole saanut tehtyä niitä asioita, mitä oon suunnitellut. Esim itsellä tavarapaljous on ja pysyy. En muista milloin olisin aidosti lomaillut vaan aina joku proggis meneillään ja lomapäivät ei riitä niiden loppuunsaattamiseen. Nyt oon yrittänyt kääntää ajatusmaailmaani niin, että teen listan asioista, jotka haluan lomani aikana tehdä, esim vaatehuoneen tyhjennys turhasta, ja sit edistän joka päivä asiaa jotenkin ennen lomaani. Yritän luoda karsimisesta arkirutiinin, jotta lomalla saisin oikeasti lomailla ja

Mä katon samaan aikaan hömppää tabletilta kun raivaan/siivoan. Kätevä kun tabletin voi siirtää sit seuraavaan huoneeseen jos loppuu tekeminen. Ja hömppää sen takia ettei tarvitse keskittyä siihen ohjelmaan ja samalla tuntuu ettei mene aika ihan niin hukkaan kuin pelkästään telkkaa töllätessä x)

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos menee vähän aiheen vierestä, mutta onko teillä käytössä mitään systeemejä kesyttämään muutakin kaaosta kuin ylimääräisiä tavaroita?

Esimerkkinä vaikka vaatepyykki. Minulla ei ole mitään suuria määriä vaatteita, mutta pyykkikaaos ei silti helpotu, koska minulla on liikaa ERILAISIA vaatteita. Olen kiltisti pessyt värit erikseen, eri materiaalit pesuohjeiden mukaan, nuo hienopesussa, nämä kuudessakympissä, jne. Lopputulema on miljoona eri pyykkipussia ja nyssykkää, jotka pestään silloin kun pestään.

Nyt olen niin lopen kyllästynyt tuohon ruljanssiin, että olen heittänyt kaikki värit ja materiaalit yhdessä 60 asteeseen. (60 astetta siksi, että vanhan talon ullakolta tulee aina keväisin koiperhosia, enkä halua niiden leviävän vaatteisiin.) Toistaiseksi kaikki on pysynyt hyvässä kuosissa, mutta eihän tuota voi loputtomiin jatkaa, koska en halua vaatteita tuhotakaan ennen aikojaan.

Olen jopa harkinnut

Mä ostin hiljattain pyykeille IKEAn Trofast hyllyn ja siihen eri värisiä ja kokoisia laatikoita. Toimii hyvin kun saa eri pyykit eri laatikoihin ja hylly on kompakti eikä vie paljon tilaa. Jopa miehen sukat (jotka pesen erillään koska hänellä on karmea jalkahiki ja niitä tulee melkein viikossa koneellinen) löytävät tiensä oikeaan koppaan kun sanoin hänelle että se vihreä on niille. Ne laatikot on niin kätevän kokoisia että käyn pian ostamassa niitä myös lelujen säilytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla vohvelirauta ja toinen paahdin (säilytän varalla kun oli kallis ja on kaunis) tarpeettomina. Vohvelirautaa kanssa mietin kun eipä sillä ole tehty mitään vuosiin. Unohdan sen olemassaolon kokonaan kun en pidä esillä värin (punainen) takia. Taidan nostaa sen nyt kuitenkin esille ja jos en ole syyskuun alkuun mennessä sitä käyttänyt niin annan pois

Vohveliraudalla voi tehdä muutakin kuin vohveleita. Esim. lämpöisiä leipiä paahtoleipäsiivuista, juustoa väliin ja sipaisen hiukan öljyä tai margariinia leivän sille puolelle joka tulee rautaa vasten ettei tartu kiinni. Ohjeita löytyy netistä googlaamalla. Myös makeita.

Tuli vohveliraudasta ja yleiskoneista mieleen, että monia tavaroita tarvitsee niin harvoin, että olisi viisasta käyttää samoja tavaroita yhdessä naapurien, suvun ja ystävien kanssa. Mehumaija, porakone, vohvelirauta, marja-/sienikuivuri, lihamylly, ompelukone Hölmöä, että kaikki hankkii oman, käyttää niitä parina päivänä vuodessa ja muun ajan ne tavarat on käyttämättömänä viemässä tilaa kaapista. Toki varmasti nykyäänkin monet lainaa ja yhteiskäyttää asioita jonkin verran, mutta varmasti sitä voisi helposti lisätäkin.

Tietysti yhteiskäyttö vaatii kohteliaita ja aidosti ystävällisiä välejä sekä kaikilta tiettyjä vähimmäiskäyttäytymistaitoja. Esimerkiksi että käyttää konetta ohjeiden mukaan, puhdistaa käytön jälkeen, muistaa palauttaa ajoissa ja antaa vastavuoroisesti myös omia tavaroitaan lainaan tai auttaa muuten.

Mehumaija vie paljon tilaa, mutta meillä se on käytössä vuosittain, kun marjat kypsyvät. Sain mehumaijan omalta äidiltäni "perinnöksi", koska hän ei enää keitellyt mehuja. Hyvää kierrätystä sekin. 

Vohvelirautaa en omista enkä yleiskonetta. Äidilläni oli molemmat sekä munankeitin. Hänen keittiökaappinsa pursusivat aina tavaraa, kuten tiskattuja muovisia jätskipakkauksia. Nykyään hänkin elää minimalistisesti. Onneksi ajat muuttuvat. 

viherpeippo kirjoitti:

Tulipa nyt vielä tuon viestin jälkeen mieleen. Kuvittelen olevani todella hyvä luopumaan kaikesta, mutta rehellisyyden nimissä oma kompastuskiveni on neulomistarvikkeet ja keskeneräiset projektit. Olen esim. neulonut todella kauniit kirjoneulelapaset, toinen valmistui jo varmaan neljä vuotta sitten, toinen on puoliväliin asti valmis ja odottaa vaan koska innostuisin tekemään loppuun. Villapaita on hihoja vaille valmis, ollut viitisen vuotta. Ja tuossa nurkassa on kassillinen jämälankoja joista teen vielä joskus ''jotain''.

Ois voinu olla mun kirjoittama tämä x) Neuloin lapselle kirjoneulelapasen ja aloitin toista about kolme vuotta sitten, nuoremmalle pojalle saattais vielä mahtua ens talvena jos nyt saisin tehtyä loppuun...

Mulla on nyt sellainen periaate että kun aloitan käsityön niin keskityn siihen sitten että saan valmiiksi. Mutta noita aikanaan aloitettuja on sitten vaikea motivoida itseään jatkamaan! Mikähän siinä on joku uutuudenviehätys puuttuu kai.

Täällä moititaan jos joku kertoo laittavansa kaiken vaan roskiin. Onko se sittenkään huono vaihtoehto? Myyn paljon  Torissa. Sitkeästi saatan kaupitella samaa esinettä parikin vuotta ja jos ei nappaa niin vien hyväntekeväisyyskirpparille. No, siellä nämä minun viemät maljakot edelleen hyllyssä (vein vuosi sitten). Samalla hinnalla yrittävät kaupata kuin itsekin Torissa. Ei myy. Mietin vaan että onko tämä vain ongelman kierrätystä? Vein vaivoiksi heille kun olisin voinut saman tien roskiin nakata ja energiaksi edes hyödyntää?

Hyvää tässä on vain se että lisää en osta. Mutta kaukana on aika kun olen kierrättänyt kaiken tarpeettoman. Tavara on riesa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moititaan jos joku kertoo laittavansa kaiken vaan roskiin. Onko se sittenkään huono vaihtoehto? Myyn paljon  Torissa. Sitkeästi saatan kaupitella samaa esinettä parikin vuotta ja jos ei nappaa niin vien hyväntekeväisyyskirpparille. No, siellä nämä minun viemät maljakot edelleen hyllyssä (vein vuosi sitten). Samalla hinnalla yrittävät kaupata kuin itsekin Torissa. Ei myy. Mietin vaan että onko tämä vain ongelman kierrätystä? Vein vaivoiksi heille kun olisin voinut saman tien roskiin nakata ja energiaksi edes hyödyntää?

Hyvää tässä on vain se että lisää en osta. Mutta kaukana on aika kun olen kierrättänyt kaiken tarpeettoman. Tavara on riesa.

Olen kanssasi samaa mieltä, omaan korvaan tuo kuulostaa ongelman kierrättämiseltä. Mielestäni ei ole järkevää viedä eteenpäin tuollaisia tavaroita, joille ei ole ostajia. Toisaalta ehjän ja sinänsä toimivan tavaran heittäminen roskiin tuntuu myös mielestäni väärältä.

Omasta mielestäni paras tapa on lahjoittaa torissa ilmaiseksi. Sekään ei ole aina helppoa, vaan oman kokemuksen siihenkin liittyy lähes aina pitkiä viestinvaihtoja, aikataulujen sumplimisia, omien menojen siirtämistä ilmaistavaran noutajaa odotellessa, joskus peruutuksia ja ghostaamisia Silti nään sen vaivan, kun tuntuu että sillä saan edes jokseenkin puhtaan omatunnon verrattuna roskiin viemiseen. Ymmärrän hyvin, jos kaikilla ei ole aikaa tällaiseen, ja mielestäni silloin on ok viedä arvottomat tavarat vaikka sinne roskiin. Olen todellakin samaa mieltä, että tavara on riesa, ja tärkeintä on lopettaa kaiken ylimääräisen ostaminen.

Ylipäätään mielestäni olisi kiva, jos kirppareille päätyisi vain oikeasti hyvää ja haluttua tavaraa. Itse ainakin kävisin useammin kirppareilla, jos ei tarvitsisi koluta kilometritolkulla hyllyjä, joista suuri osa on oikeasti roskislaatuista (esim. selvästi nyppyiset ja kulahtaneet vaatteet).

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon keittiönkaappeja ja oon huomannut että suurinosa turhia.. aikas vähällä perhe pärjää, toki kun on perheessä kasvissyöjä niin joutuu olemaan tupla paistinpannut ja kattilat. 2 paistinpannua iso ja pieni, 2 isoa kattilaa, yks kasari, yksi pinnoutettu kattila puurolle ja höyrykattila, aterimet lastat yms ei ne oikeesti tartte miljoonia kaappeja, varsinkaan jos on uudet vedettävät kaapit mitä meillä ei valitettavasti ole kun on 21v vanha keittiö. Syvät kaapit ovat hankalia, pitäisiköhän ostaa vetokorit kun ei ole varaa vielä uuteen keittiöön

Aikojen saatossa oon huomannut tavarat vaan kuluu. Oon tyhjentänyt tai ollut mukana yli 20 asunnon isossa karsinnassa ja mm kaikki juomalasit ovat näistä peräisin. Ne vaan kuluu. Menee rikki, reuna menee epämiellyttäväksi jne.

Paistinpannu, hyvä jos 10 v kestää. Mulla on jemmassa 2 odottamassa käyttövuoroaan. Kun on ilmaiseksi tullut, olen jättänyt kaappiin

Minä olen aloittanut tämän tavarakaaoksen hillitsemisen. Vähän kerrallaan kun lähtee tarpeetonta tavaraa, voi jo pienen ajan päästä huomata kuinka paljon helpompi on olla ja hengittää. Haluan tavarat helposti paikoilleen ja siistit tasot, siihen on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan eteenpäin.

Olen myös huomannut, etten ostele uutta enää vain huvin vuoksi. Lapsille alesta tarpeellista vaatetta ja pieniä samalla pois. Käytetään ne säästyneet rahat yhteisten muistojen tekemiseen.

Naapuriin muutti tänä kesänä hyvin vähävarainen nuori lapsiperhe. Äiti odottaa toista lastaan. Tutustuin tähän perheen äitiin lasten välityksellä. Kävin heillä sitten kyläilemässä. Heiltä puuttui kaikki mahdollinen. Kummankaan vanhemman lapsuudenkodeista ei ollut autettu mitenkään alkuun pääsemiseksi. Olivat köyhistä oloista. Kysyin kelpaisiko heille käytetyt astiat, lasten vaatteet, kodin tekstiilit, huonekalut jne. Kysyin myös lempivärit. Kerättiin heille lasten kanssa meiltä perussetit astioita, pyyheliinoja, lakanoita, verhoja, mattoja, vähän kaikkea ja sanoin, että jos jostain ei pidä, niin sanoo heti, niin vien pois samantien. Naapurista saatiin vielä keittiön pöytä ja syöttötuoli. Ja toisesta naapurista pian lasten sänky. Onneksi tilanne heillä helpottuu pian, kun perheen isä saa puoleksi vuodeksi työtä, joka saattaa jatkua myös sen jälkeen. Puolen vuoden pestillä kun ei ihan vielä jaloilleen pääse.

Vierailija kirjoitti:

Mehumaija vie paljon tilaa, mutta meillä se on käytössä vuosittain, kun marjat kypsyvät. Sain mehumaijan omalta äidiltäni "perinnöksi", koska hän ei enää keitellyt mehuja. Hyvää kierrätystä sekin. 

Vohvelirautaa en omista enkä yleiskonetta. Äidilläni oli molemmat sekä munankeitin. Hänen keittiökaappinsa pursusivat aina tavaraa, kuten tiskattuja muovisia jätskipakkauksia. Nykyään hänkin elää minimalistisesti. Onneksi ajat muuttuvat. 

Mehumaija on loistava laite. Mäkin sain sellaisen ja säilytän sitä omassa laatikossaan, joka on isossa kassissa, autotallissa. Oma paikka, eikä ole tiellä. Viime vuonna saatiin niin älyttömästi omenoita naapurustosta. Pakastin tuli täyteen raastetta ja tein kuivattuja lastuja älyttömät määrät. Mutta niin ne ovat maistuneet. Lastuja on vielä jäljellä. Pakastin meni tyhjäksi ennen kesäkuuta

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun on perintönä mm varastossa/työpajassa ämpäreittäin vanhoja nauloja, heloja, muttereita, pultteja ja sytystulppia jne joitain osia jostain mistä lie osia sekaisin. Jotkut sanovat: älä heitä pois. Voit joskus tarvita sieltä jotain.

Tekeekö niillä joku jotain? 

Ymmärrätkö mitä ne on/osaatko käyttää johonkin? Jollet, laittaisin johonkin fb-ryhmään könttähinnalla myyntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehumaija vie paljon tilaa, mutta meillä se on käytössä vuosittain, kun marjat kypsyvät. Sain mehumaijan omalta äidiltäni "perinnöksi", koska hän ei enää keitellyt mehuja. Hyvää kierrätystä sekin. 

Vohvelirautaa en omista enkä yleiskonetta. Äidilläni oli molemmat sekä munankeitin. Hänen keittiökaappinsa pursusivat aina tavaraa, kuten tiskattuja muovisia jätskipakkauksia. Nykyään hänkin elää minimalistisesti. Onneksi ajat muuttuvat. 

Mehumaija on loistava laite. Mäkin sain sellaisen ja säilytän sitä omassa laatikossaan, joka on isossa kassissa, autotallissa. Oma paikka, eikä ole tiellä. Viime vuonna saatiin niin älyttömästi omenoita naapurustosta. Pakastin tuli täyteen raastetta ja tein kuivattuja lastuja älyttömät määrät. Mutta niin ne ovat maistuneet. Lastuja on vielä jäljellä. Pakastin meni tyhjäksi ennen kesäkuuta

Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen.

Tosi tärkeä pointti alumiinisesta mehumaijasta, kiitos siitä. Itse en ollut edes tietoinen moisesta. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, että kaikki tavarat eivät todellakaan ole ikuisia.

Omani ei onneksi ole alumiinista vaikka peritty onkin. Äitini osti sen uutena eikä montaa vuotta käytössä ollut ennen kuin  "perin" sen. 

Tuosta tavaroiden roskiin laittamisesta hyväntekeväisyyskirpparille viemisen sijaan. Ihan samaa mieltä olen, jotkut tavarat oikeasti ovat riesa ja niitä on turha laittaa jonkun hyväntekeväisyystahon riesaksi. Yritän tavaroita poistaessani miettiä tarkkaan, että onko tämä tavara oikeasti sellainen, että se menisi kaupaksi. Toki aina ei voi tietää millaisia tavaroita ihmiset kirppareilta etsivät ja mikä on hyödyllistä kenellekin, mutta kun katsoo noiden lahjoituspaikkojen hyllyjä, niin siellä on kymmenittäin jotain huumori- ja matkamuistomukeja ja muuta vastaavaa kamaa. Aina mietin, että menevätkö nuo ihan oikeasti kaupaksi. 

"Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen."

Onko muuten myös alumiiniset kuivakakkuvuoat vaarallisia? Minulla on perintönä äidiltäni kaksi sellaista. Laitan heti pois, jos ovat huonoja.

Yritetty on jälleen kerran antaa ilmaiseksi kaikenlaista ehjää tavaraa, mutta kun eivät ole tämän hetken suosikkeja niin kukaan ei huoli. Tekstiilit, lastenlehdet, muovieläimet, pikkuautot ... Jatkossa laitan suoraan kunnan keräyslaatikoihin ja roskiin. 

Kellekään ei kelpaa kympillä ruskea kahdenistuttava nahkasohva, tais tulla kaatiskeikka, kiva maksaa 50e että pääsee eroon

Vierailija kirjoitti:

Kellekään ei kelpaa kympillä ruskea kahdenistuttava nahkasohva, tais tulla kaatiskeikka, kiva maksaa 50e että pääsee eroon

No sä et tykkää siitä, niin ehkä siinä on totuus, eivät tykkää muutkaan.