tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjaha. Muuttuvat elämäntilanteet, selvä se.

Miten sanomaasi suhtautuu esimerkiksi tämä tuolta ylempää nappaamani kommentti: "Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. "

Siinäkö nyt sitten elämäntilanne muuttuu sellaiseen kerran viikossa -tahtiin, että sanomasi pitää paikkaansa?

Itse koen, että harkitulta ostamisella ja sellaisella nopealla ostopäätöksellä on iso. Jos on TARVE ostaa.ODOTAN ja ostan SITTEN ajatusmalli on täysin erilainen kuin se impulsiivinen ajatusrata Anttilan alehyllyllä, ihana maljakko, mä otan tän! Et hemmetti edes tiennyt haluavasi tai edes tarvitsevasi maljakkoa, ennenkuin näit sen alehyllyllä.

Itse käytän tuota odotan ja ostan sitten ajatusta, noita alepäiviä on jatkuvasti, olisi tyhmää maksaa täysihinta, kun kohta kuitenkin on jossain ale. Ja vaikka ajatuksena onkin tavaroiden vähentäminen, niin joskus joutuu ostamaan jotain uutta. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos sen ostamisen tekee harkitusti ja tarpeeseen eikä impulssiostoksina.

Kuulostaa toimivalta sinulle, hienoa! Itse ostan paljon normaalihinnalla tuotteita, koska tarve saattaa tulla nopeasti ja aleja ei ehdi odottaa ja itselleni tuo mielenrauha se, että ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa sen miettimiseen milloin on ale ja erikseen odottaa milloin voi ostaa jotain. Ostamalla tarpeellisen asian mahdollisimman pian, asiaa eli sitä uuden tavaran hankkimista ei tarvitse ajatella sen enempää ja on ihanaa kun ajatukset eivät ole siinä että millon on ale ja milloin voin ostaa. Maksan mielelläni ylimääräistä siitä että saan pitää mieleni rauhallisena ja seesteisenä. Jos multa hajoaa vaikka toppatakki ja tarvitsen uuden eikä vanhaa voi korjata niin menen kauppaan ja ostan uuden jos vaan sopivan löydän ja hinta on kutakuinkin kohtuullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?

Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?

Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.

On tullut tarpeeseen.

Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?

Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?

Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.

On tullut tarpeeseen.

Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.

No, meillä taas jokainen käyttää samaa mukia koko viikon ja pesee jos on tarvis. Eriparimukit on helposti tunnistettavissa joten tämä toimii. Toki jos on iso talo ja kunnon keittiöt niin ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

En tiedä mitä keskustelua sinä olet lukenut, mutta minusta täällä on paljonkin pohdittu sitä mistä tavara tulee ja miten voisi estää itseään ostelemasta turhaa ja estää tavaraa kasaantumasta.

Useimmin tavara ei ole turhaa kun sitä hankkii. Muutama esimerkki:

Ostat takin, seuraavana talvena siitä menee vetoketju rikki, et ehdi korjata tai etsiä mistä missä voisi korjauttaa. Ostat ruokakaupassa käydessä toisen takin, kun ovat alessa. Nyt sinulla on kaksi ihan hyvää takkia, toisessa vetoketju rikki.

Tarvitset töissä asiallisia vaatteita, eivät ole sinun tyyliä, vaihdat työhön jossa ei tarvitse olla. Nyt on monta asua, joissa et tunne oloa mukavaksi, mutta ovat ihan hyviä.

Ostat meikkivoiteen. Käytät sitä. Seuraavalla kauppareissulla on muistissa että meikkivoide oli loppu. Ostat uuden, avaat sen käytät pari kertaa ja sitten tajuat, että on kaksi avattua meikkivoidetta.

Kukaan ei voi oikein sanoa, että vaikka kuinka paljon vaatteita tarvitsee. Olet kaupassa ja alessa on suosikkipaitasi, jota käytät viikottain, kannattaako ostaa? Alessa on sukkia, kannattaako ostaa? Joskus arviot menevät vikaan ja kaapissa on tuhottomasti sukkia tai paitoja.

Joskus ostat tuotteen joka osoittautuu huonoksi. Meillä on kaksi juustohöylää, näyttävät molemmat juustohöyliltä, ostettu molemmat jostain marketista. Toinen on todella hyvä, toinen ihan onneton. Selviää vasta juustoa leikatessa. Sama homma kynsisaksissa, saman näköiset metalliset sakset oli kahdet, toiset hyvät ja toiset eivät leikanneet.

Sitten on tietysti elämä, lapset kasvaa, harrastukset muuttuu, keho muuttuu, tyylit vaihtuu. Jos tykkäsin parikymppisenä käydä baareissa juhlimassa, niin pitäisikö minun nyt nelikymppisenä olla jossain tuubitopissa ja mikroshortseissa vanheimpainillassa? Koska olen ne joskus ostanut ja pitää käyttää loppuun. Lapset hiihtää niillä viisivuotiaina heille ostetuilla suksilla kuolemaansa asti?

Ikuisesti on pakko jatkaa ompeluharrastusta vaikka ei enää kiinnosta, koska kone ja langat on hankittu?

Näiden lisäksi on se, että isot ketjut käyttävät miljoonia siihen, että keksivät psykologisia tapoja saada ihmiset kuluttamaan enemmän. Siihen miten kaupat järjestetään, millaisia värejä käytetään, millaisia tuoksuja, milloin sähköpostimainokset lähetetään, louhitaan dataa sinun nettikäyttäytymisestä jotta saadaan kohdennettuja mainoksia jne. Ihmisellä on vain tietty määrä kapasiteettia torjua näitä, jos se on päivän aikana käytetty jo töissä ja perheen asioissa, et vaan jaksa kieltäytyä aina kaikesta.

Minä ainakin ostelen, jos minulla on paha mieli. Joku juo viinaa, joku syö suklaata, joku menee lenkille, joku ostelee. Ihmiselle aika vähän opetetaan selviytymis keinoja, siihen kun mieli on maassa. Itse saa opetella ja usein opettelee ihan väärät tavat nuorena ja sitten onkin hankalaa kouluttaa aivot uudelleen.

Siksi olisi kiva, että keskustelussa ei syyteltäisi ihmisiä ja takerruttaisi siihen negatiiviseen, että on mennyt huonosti. Vaan keskityttäisiin siihen, miten jatkossa voi näitä tilanteita välttää ja keksiä parempia tapoja toimia.

Meillä töissä siivottiin muutossa kaikki eri pari kupit pois ja kiellettiin, että jatkossa ette näitä tänne tuo. Meillä kun jokainen toi ns. oman kupin ja jatkossa oli monipaikkainen toimisto, eikä haluttu omaa kuppia 4.kerroksen keittiöön, kun tyyppi itse oli 6.kerroksessa istumassa. Samoin muutossa oli sähkövempeleiden keräys. Ajatuksena oli kerätä ja kierrättää sitä töistä löytyvää sähkötavaraa. Ihmiset sitten fiksuina toivat myös kotoaan vanhat kihartimet ja munankeittimet työpaikan keräykseen 🙄

Toimistoja on kaikenlaisia. Meillä on pieni - ja köyhä - ja jostain syystä ne ikeakupit tuntuvat hajoilevan tai menevät ainakin reunasta naarmuille Laitan pois sellaiset ettei ihmisille tule huuliin naarmuja + ettei jää konetiskiainejäämiä. Eriparikipot ovat tervetulleita, tosin kohtuus niissäkin. Enempää ei oteta mitä kaappiin mahtuu.

Minä en ole juuri koskaan ostanut turhaa tavaraa. Olen pitänyt aika hyvin huolen että elämän tilanteet eivät muutu eikä maku  joten ei ole ongelmia tavaran kanssa. Minä veisin kyllä ne toimimattomat kynsisakset ja juustohöylän takaisin kauppaan ja vaatisin rahat takaisin vaikka vartijat tappaisivatkin minut jos on laatumerkki niin kauppa tuskin haluaa huonoa mainetta. Joskus on ollut jotain ongelmaa myyjän kanssa mutta ei tähän mennessä vakavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Voin itsestäni sanoa, että tavaroiden haaliminen on ollut psykologista. Jotain hyvää oloa ja onnellisuutta tullut niistä haettua ja siksi tullut shoppailtua liikaa. Aina kun joku asia on kaihertanut tietoisesti tai tiedostamatta, niin shoppailureissu on edes vähän hetkeksi piristänyt.

Nyt vain tavarapaljouden kanssa painiessa saan jo ahdistuskohtauksia, jos meille tuodaan sellaista turhaa, jota en ole itse valinnut ja halunnut. Kuten viltit, eri pari mukit, lakanasetit, pyyhkeet, rasvat ihan mitä vain. Minulta puuttuu kokonaan se terve suhde tavaroihin. Olen tässä vuosien varrella oppinut itsestäni tämän.

Minulla se oli myös nuorempana psykologista. Laman lapsena ja pitkään aikuisiälläkin vähävaraisesti eläneenä tavara toi turvaa. Mitään ei uskaltanut laittaa pois, koska jos sitä joskus tarvisikin niin uutta ei ollut varaa ostaa. Kaikki ilmaiseksi tarjottu otettiin vastaan samasta syystä. Tavaraa vain kertyi ja kertyi vuosikymmenen, kunnes taloudellinen tilanne helpotti. Sen jälkeen on ollut huomattavasti helpompaa kieltäytyä ilmaistavarasta ja olla ostamatta alesta, koska tietää että tavaran voi aina ostaa vaikka normaalihintaan jos oikea tarve tulee. Hyvä taloullinen tilanne tuo turvaa mitä ei varmaan voi edes käsittää jos ei ole koskaan nähnyt konkreettisesti toista puolta asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Voin itsestäni sanoa, että tavaroiden haaliminen on ollut psykologista. Jotain hyvää oloa ja onnellisuutta tullut niistä haettua ja siksi tullut shoppailtua liikaa. Aina kun joku asia on kaihertanut tietoisesti tai tiedostamatta, niin shoppailureissu on edes vähän hetkeksi piristänyt.

Nyt vain tavarapaljouden kanssa painiessa saan jo ahdistuskohtauksia, jos meille tuodaan sellaista turhaa, jota en ole itse valinnut ja halunnut. Kuten viltit, eri pari mukit, lakanasetit, pyyhkeet, rasvat ihan mitä vain. Minulta puuttuu kokonaan se terve suhde tavaroihin. Olen tässä vuosien varrella oppinut itsestäni tämän.

Kiitos tästä henkilökohtaisesta esimerkistäsi, sen kertominen ei varmasti ole ollut helppoa. Arvostan. Jotain tämäntyyppistä olen arvellutkin, kun olen lukenut tätä ketjua. Sitten kuitenkin kun kysyn asiaa, saan paitsi sinun asiallisen ja selkiinnyttävän vastauksesi lisäksi kommentteja, että minä olen idiootti, kun en ymmärrä, miten lapset kasvavat isoiksi ja "elämäntilanteet muuttuvat".

Amerikkalaiset kai kutsuvat kuvailemaasi termillä "retail therapy". Ja on hyvä, että asian tiedostaa. Pahoin pelkään, että tässä ketjussa on useampia, jotka eivät ole vielä sinun tasollasi tuossa tiedostamisessa ja asian ymmärtämisessä. He elävät jossain harhakuplassa, jossa yksi ongelma heillä on -kuten aiemmin totesin- se, että heillä on käytössä liikaa rahaa suhteessa omiin resursseihinsa. Sinä olet tervehtymisen polulla, kun osaat sanoa, että sinulta puuttuu terve suhde tavaroihin. Olen iloinen puolestasi,  ja myös siitä, että annoit uskoa siihen, että tällä palstalla ylipäätään ja tässä keskustelussa nimenomaan on kuitenkin vielä edes joitakuita järkeviä, vastuunsa kantavia ihmisiä. Kaikkea hyvää sinulle alkavaan vuoteesi.

Jos aihe aidosti kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan ketjua taaksepäin. Kysymyksesi ei ole mitenkään uusi, vaan se pomppaa esiin aina säännöllisin väliajoin ketjussa. Tavaran haalimisen psykologista puolta kuin elämäntilanteiden vaikutusta tavaran kertymiseen on käsitelty kymmeniä kertoja ja aiheesta löytyy erinomaisia omakohtaisia pohdintoja varmasti satojen viestien verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjaha. Muuttuvat elämäntilanteet, selvä se.

Miten sanomaasi suhtautuu esimerkiksi tämä tuolta ylempää nappaamani kommentti: "Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. "

Siinäkö nyt sitten elämäntilanne muuttuu sellaiseen kerran viikossa -tahtiin, että sanomasi pitää paikkaansa?

Itse koen, että harkitulta ostamisella ja sellaisella nopealla ostopäätöksellä on iso. Jos on TARVE ostaa.ODOTAN ja ostan SITTEN ajatusmalli on täysin erilainen kuin se impulsiivinen ajatusrata Anttilan alehyllyllä, ihana maljakko, mä otan tän! Et hemmetti edes tiennyt haluavasi tai edes tarvitsevasi maljakkoa, ennenkuin näit sen alehyllyllä.

Itse käytän tuota odotan ja ostan sitten ajatusta, noita alepäiviä on jatkuvasti, olisi tyhmää maksaa täysihinta, kun kohta kuitenkin on jossain ale. Ja vaikka ajatuksena onkin tavaroiden vähentäminen, niin joskus joutuu ostamaan jotain uutta. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos sen ostamisen tekee harkitusti ja tarpeeseen eikä impulssiostoksina.

Kuulostaa toimivalta sinulle, hienoa! Itse ostan paljon normaalihinnalla tuotteita, koska tarve saattaa tulla nopeasti ja aleja ei ehdi odottaa ja itselleni tuo mielenrauha se, että ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa sen miettimiseen milloin on ale ja erikseen odottaa milloin voi ostaa jotain. Ostamalla tarpeellisen asian mahdollisimman pian, asiaa eli sitä uuden tavaran hankkimista ei tarvitse ajatella sen enempää ja on ihanaa kun ajatukset eivät ole siinä että millon on ale ja milloin voin ostaa. Maksan mielelläni ylimääräistä siitä että saan pitää mieleni rauhallisena ja seesteisenä. Jos multa hajoaa vaikka toppatakki ja tarvitsen uuden eikä vanhaa voi korjata niin menen kauppaan ja ostan uuden jos vaan sopivan löydän ja hinta on kutakuinkin kohtuullinen.

Itsekin teen tätä pienten ostosten kanssa ja juurikin samasta syystä. Arki on valmiiksi aika täynnä, enkä halua käyttää ylimääräistä aikaa ja energiaa säästääkseni kymppejä. Sen sijaan television kanssa odotin jonkun kuukauden hyvää tarjousta ja sainkin haluamani 1899€ maksavan televison 999 eurolla. Kannatti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

En tiedä mitä keskustelua sinä olet lukenut, mutta minusta täällä on paljonkin pohdittu sitä mistä tavara tulee ja miten voisi estää itseään ostelemasta turhaa ja estää tavaraa kasaantumasta.

Useimmin tavara ei ole turhaa kun sitä hankkii. Muutama esimerkki:

Ostat takin, seuraavana talvena siitä menee vetoketju rikki, et ehdi korjata tai etsiä mistä missä voisi korjauttaa. Ostat ruokakaupassa käydessä toisen takin, kun ovat alessa. Nyt sinulla on kaksi ihan hyvää takkia, toisessa vetoketju rikki.

Tarvitset töissä asiallisia vaatteita, eivät ole sinun tyyliä, vaihdat työhön jossa ei tarvitse olla. Nyt on monta asua, joissa et tunne oloa mukavaksi, mutta ovat ihan hyviä.

Ostat meikkivoiteen. Käytät sitä. Seuraavalla kauppareissulla on muistissa että meikkivoide oli loppu. Ostat uuden, avaat sen käytät pari kertaa ja sitten tajuat, että on kaksi avattua meikkivoidetta.

Kukaan ei voi oikein sanoa, että vaikka kuinka paljon vaatteita tarvitsee. Olet kaupassa ja alessa on suosikkipaitasi, jota käytät viikottain, kannattaako ostaa? Alessa on sukkia, kannattaako ostaa? Joskus arviot menevät vikaan ja kaapissa on tuhottomasti sukkia tai paitoja.

Joskus ostat tuotteen joka osoittautuu huonoksi. Meillä on kaksi juustohöylää, näyttävät molemmat juustohöyliltä, ostettu molemmat jostain marketista. Toinen on todella hyvä, toinen ihan onneton. Selviää vasta juustoa leikatessa. Sama homma kynsisaksissa, saman näköiset metalliset sakset oli kahdet, toiset hyvät ja toiset eivät leikanneet.

Sitten on tietysti elämä, lapset kasvaa, harrastukset muuttuu, keho muuttuu, tyylit vaihtuu. Jos tykkäsin parikymppisenä käydä baareissa juhlimassa, niin pitäisikö minun nyt nelikymppisenä olla jossain tuubitopissa ja mikroshortseissa vanheimpainillassa? Koska olen ne joskus ostanut ja pitää käyttää loppuun. Lapset hiihtää niillä viisivuotiaina heille ostetuilla suksilla kuolemaansa asti?

Ikuisesti on pakko jatkaa ompeluharrastusta vaikka ei enää kiinnosta, koska kone ja langat on hankittu?

Näiden lisäksi on se, että isot ketjut käyttävät miljoonia siihen, että keksivät psykologisia tapoja saada ihmiset kuluttamaan enemmän. Siihen miten kaupat järjestetään, millaisia värejä käytetään, millaisia tuoksuja, milloin sähköpostimainokset lähetetään, louhitaan dataa sinun nettikäyttäytymisestä jotta saadaan kohdennettuja mainoksia jne. Ihmisellä on vain tietty määrä kapasiteettia torjua näitä, jos se on päivän aikana käytetty jo töissä ja perheen asioissa, et vaan jaksa kieltäytyä aina kaikesta.

Minä ainakin ostelen, jos minulla on paha mieli. Joku juo viinaa, joku syö suklaata, joku menee lenkille, joku ostelee. Ihmiselle aika vähän opetetaan selviytymis keinoja, siihen kun mieli on maassa. Itse saa opetella ja usein opettelee ihan väärät tavat nuorena ja sitten onkin hankalaa kouluttaa aivot uudelleen.

Siksi olisi kiva, että keskustelussa ei syyteltäisi ihmisiä ja takerruttaisi siihen negatiiviseen, että on mennyt huonosti. Vaan keskityttäisiin siihen, miten jatkossa voi näitä tilanteita välttää ja keksiä parempia tapoja toimia.

Ihanasti selitetty ja tuotu inhimillisiä puolia esiin, kiitos tästä. Liian usein unohdetaan että olemme kaikki vain ihmisiä ja oman elämänhistoriamme tuotoksia, epätäydellisiä sellaisia ja silti arvokkaita. Annetaan armoa itsellemme ja toisillemme. 

Aloitin vuoden alussa tavarakirjanpidon seuratakseni kodin tavaravirtoja.

10 tavaraa lähtenyt ulos kodista.

Yksi uusi hankinta tehty. Nimittäin uusi leivänpaahdin hajonneen tilalle.

Hetken aikaa elettiin ilman paahdinta, mutta koetaan paahdin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi hankinnaksi.

Mitään ostolakkoa en aio toteuttaa, mutta pyrkimys on jättää heräteostokset tekemättä.

Tavaraa en aio karsia vain karsimisen ilosta, vaan lähinnä käyttää loppuun jo kotoa löytyviä asioita.

Jos jokin asia on selkeästi tarpeeton, niin pyrin myymään tai laittamaan muuten kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.

Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?

En ole tutkinut alkuperäishaastetta syvällisemmin, mutta itse käsitin sen niin, että se tarkoittaisi viiden vaatteen hankkimista vuoden aikana. Omalla kohdalla lasken siihen myös käsityöt, sillä itselleni kun niitä teen, ne tulevat käyttövaatteiksi, joiden on tarkoitus kestää vuosia käytössä. Kuitenkin käsityöt vaativat raaka-aineita samaan tapaan kuin ostovaatteetkin ja esimerkiksi villan hiilijalanjälki on suhteellisen suuri. Hieman ainakin villan suhteen voi kompensoida sitä, että hyvällä pidolla villavaate kestää vuosia, tai jos sen vaatteen valmistaa kierrätysvillasta. Tietynlaista kuluttamista harrastuksetkin ovat ja ne vaativat luonnonvaroja. Vaikka ne tuovat hyvää oloa ja rentouttavat, ei silti minusta pitäisi sulkea silmiä täysin niiden ympäristövaikutuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä siivottiin muutossa kaikki eri pari kupit pois ja kiellettiin, että jatkossa ette näitä tänne tuo. Meillä kun jokainen toi ns. oman kupin ja jatkossa oli monipaikkainen toimisto, eikä haluttu omaa kuppia 4.kerroksen keittiöön, kun tyyppi itse oli 6.kerroksessa istumassa. Samoin muutossa oli sähkövempeleiden keräys. Ajatuksena oli kerätä ja kierrättää sitä töistä löytyvää sähkötavaraa. Ihmiset sitten fiksuina toivat myös kotoaan vanhat kihartimet ja munankeittimet työpaikan keräykseen 🙄

asiallinen teksti, väsyneenä saa päivän naurut kun lukee eka munankihartimista ja sitten on pakko vähän peruuttaa, että hetkinen :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.

Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?

En ole tutkinut alkuperäishaastetta syvällisemmin, mutta itse käsitin sen niin, että se tarkoittaisi viiden vaatteen hankkimista vuoden aikana. Omalla kohdalla lasken siihen myös käsityöt, sillä itselleni kun niitä teen, ne tulevat käyttövaatteiksi, joiden on tarkoitus kestää vuosia käytössä. Kuitenkin käsityöt vaativat raaka-aineita samaan tapaan kuin ostovaatteetkin ja esimerkiksi villan hiilijalanjälki on suhteellisen suuri. Hieman ainakin villan suhteen voi kompensoida sitä, että hyvällä pidolla villavaate kestää vuosia, tai jos sen vaatteen valmistaa kierrätysvillasta. Tietynlaista kuluttamista harrastuksetkin ovat ja ne vaativat luonnonvaroja. Vaikka ne tuovat hyvää oloa ja rentouttavat, ei silti minusta pitäisi sulkea silmiä täysin niiden ympäristövaikutuksilta.

Alkaa mennä jo hieman liian pitkälle, jos neulominenkin pitäisi lakkauttaa tai ompelu ym käsityöt. Ainakaan silloin, jos ei himohamstraa vai hamstraamisen ilosta materiaaleja ja myöhemmin myy pois kun eivät enää olekaan mieluisia.

On paljon ympäristön kannalta haitallisempiakin harrastuksia kuin käsityöt.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi siivota. Edelleen pyörii joulujuttuja, uusia joululahjaksi saatuja tavaroita (enimmäkseen leluja) ja normi tavaroita poissa paikoiltaan. Vaatisi siis ensin raivausta jotta voisi imuroida.

Pyykkihuolto takkuaa. Kuivaustelineet täynnä jo kuivia, mut ku puhtaat aiemmat pyykit laittamatta korista paikoilleen, koska kaapit edelleen liian täynnä vaatetta.

Ketjureaktio. Mistä alkaisi?

Meillä auttoi se, että puhtaille pyykeille ei ollut välisäilytyspaikkaa vaan ne viikattiin ja vietiin kaappeihin suoraan telineiltä heti niiden kuivuttua. Jos vaatteet eivät mahdu kaappiin, niitä on liikaa eli pitää säilyttää vain kaappeihin mahtuva määrä vaatetta. Kun vaatteita ei ollut siellä täällä (pyykkikorissa, kuivumassa, kaapeissa jne.) hahmottu selkeämmin se, kuinka paljon niitä itse asiassa oli ja kuinka läheskään kaikki eivät olleet tarpeen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.

Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?

En ole tutkinut alkuperäishaastetta syvällisemmin, mutta itse käsitin sen niin, että se tarkoittaisi viiden vaatteen hankkimista vuoden aikana. Omalla kohdalla lasken siihen myös käsityöt, sillä itselleni kun niitä teen, ne tulevat käyttövaatteiksi, joiden on tarkoitus kestää vuosia käytössä. Kuitenkin käsityöt vaativat raaka-aineita samaan tapaan kuin ostovaatteetkin ja esimerkiksi villan hiilijalanjälki on suhteellisen suuri. Hieman ainakin villan suhteen voi kompensoida sitä, että hyvällä pidolla villavaate kestää vuosia, tai jos sen vaatteen valmistaa kierrätysvillasta. Tietynlaista kuluttamista harrastuksetkin ovat ja ne vaativat luonnonvaroja. Vaikka ne tuovat hyvää oloa ja rentouttavat, ei silti minusta pitäisi sulkea silmiä täysin niiden ympäristövaikutuksilta.

Alkaa mennä jo hieman liian pitkälle, jos neulominenkin pitäisi lakkauttaa tai ompelu ym käsityöt. Ainakaan silloin, jos ei himohamstraa vai hamstraamisen ilosta materiaaleja ja myöhemmin myy pois kun eivät enää olekaan mieluisia.

On paljon ympäristön kannalta haitallisempiakin harrastuksia kuin käsityöt.

Ei harrastuksia tarvitse lopettaa! On vaan itsepetosta vähätellä niiden vaikutuksia ympäristöön tai kodin tavaramäärään. Tavara on tavaraa vaikka se olisi hankittu harrastusta varten ja vie sen määrän energiaa ja luonnonvaroja mitä vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.

Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?

En ole tutkinut alkuperäishaastetta syvällisemmin, mutta itse käsitin sen niin, että se tarkoittaisi viiden vaatteen hankkimista vuoden aikana. Omalla kohdalla lasken siihen myös käsityöt, sillä itselleni kun niitä teen, ne tulevat käyttövaatteiksi, joiden on tarkoitus kestää vuosia käytössä. Kuitenkin käsityöt vaativat raaka-aineita samaan tapaan kuin ostovaatteetkin ja esimerkiksi villan hiilijalanjälki on suhteellisen suuri. Hieman ainakin villan suhteen voi kompensoida sitä, että hyvällä pidolla villavaate kestää vuosia, tai jos sen vaatteen valmistaa kierrätysvillasta. Tietynlaista kuluttamista harrastuksetkin ovat ja ne vaativat luonnonvaroja. Vaikka ne tuovat hyvää oloa ja rentouttavat, ei silti minusta pitäisi sulkea silmiä täysin niiden ympäristövaikutuksilta.

Alkaa mennä jo hieman liian pitkälle, jos neulominenkin pitäisi lakkauttaa tai ompelu ym käsityöt. Ainakaan silloin, jos ei himohamstraa vai hamstraamisen ilosta materiaaleja ja myöhemmin myy pois kun eivät enää olekaan mieluisia.

On paljon ympäristön kannalta haitallisempiakin harrastuksia kuin käsityöt.

Asioita voi tarkastella eri kulmista ilman että olisi kieltämässä/lopettamassa. Ihmisillä on monenlaisia arvoja ja ekologisuus on vain yksi niistä, jos neulominen tuo hyvää mieltä ja yleistä hyvinvointia niin ekologisuudesta voi tässä kohtaa joustaa jos kokee sen itselleen hyväksi näin.

Itse en neulo, mutta harrastan vaeltamista ja käytän paljon merinovillavaatteita (ja melkoisesti muutakin tavaraa). Ei ehkä ekologista, mutta itselleni tärkeä ja elämänlaatua parantava harrastus. Ekologisia arvoja tuon sitten muussa elämässä enemmän.

Mies ei ole hiihtänyt moneen vuoteen. Vietiin viimein sukset ja monot kierrätyskeskukseen. Toivottavasti löytävät uuden käyttäjän.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole hiihtänyt moneen vuoteen. Vietiin viimein sukset ja monot kierrätyskeskukseen. Toivottavasti löytävät uuden käyttäjän.

Mahtavaa. Meillä taas mies ei ollut hiihtänyt vuosiin ja löysi kierrätyskeskuksesta sukset ja monot. Ei uusia viitsinyt ostaa, kun ei tiedä onko oikeasti pidempi-ikäinen harrastus. Säästyi aikaa ja luontoa.

Kun vaan itsekin ymmärtäisi ajoissa kierrättää turhaksi käyneet tavarat, nytkin meni ullakolta tavaraa roskiin, kun oli hillottu ja mennyt siellä huonoksi. Olisi itseltä säästynyt sorttimaksut ja kuljetuskustannukset, joku olisi saanut tarpeellista tavaraa ja luontokin olisi kiittänyt. Vaikka olisi torissa antanut ilmaiseksi ja kyseinen ihminen olisi myynyt, niin silti paljon parempi, kuin säilöä niitä ja sitten viedä sorttiin. Ehkä jatkossa tajuaa heti luopua turhasta!